Hyvää Joulua!

Oikein ihanaa, lämmintä ja maukasta Joulua kaikille! Muistakaa syödä hyvin, saunoa jos mahdollista ja avata tietenkin lahjoja! Viettäkää hienoja hetkiä läheistenne kanssa! Jee!

Rauhallista Joulua toivottaen Pilvi

Kuva © Pilvi (on viime joululta valitettavasti tuo kuva, en ole ehtinyt uutta vielä oottaa ;D)

Röh Röh

Nyt on possunuhapiikki laitettu käteen. Itse toimenpide ei tuntunut missään, tuskin tunsin koko piikkiä lihassani, mutta vähän sen jälkeen tuntui kyllä kun pistokohtaa painoi. Sitten sekin pieni kipu läksi ja ajattelin, että jes! Ei tää taida olla niin pahaa, kun luulin. No kuitenkin nyt viitisen tuntia rokotuksen jälkeen, alkaa käsi heräillä koomastaan. Ei vielä suurempia kipuja, mutta kun nostaa kättä ja liikuttaa niin sitten vähän sattuu tuohon lihakseen. Ja tietenkin Pikku Pilvi kokoajan painelee nyt tuota laastarikohtaa: ”sattuuko siihen.” ”Entä nyt?” Ehkä siihen sattuu kun sitä runnoo kokoajan.

Mietin kuitenkin sitä kaikkea rumbaa ja salsaa, jota rokotteesta käytiin. En usko että se niiiiiin haitallinen on, etteikö sitä kannattaisi ottaa. Ainakin kaikki ne ketkä tunnen ja ne ketkä ovat rokotteen saaneet, ovat vielä hengissä ja harvalla oli mitään sen suurempia sivuoireita. En tietenkään väitä, etteikö joillakin olisikin suurempia oireita rokotteesta. Mutta harvassa niitä on, ainakin omassa piirissäni. Itse olin päättänyt alussa jo, että rokotteen tulen ottamaan. Varsinkin kun sen koulun kautta kätevästi sai. Ehkä tästä on hyötyä, ehkä ei? Mutta onko sillä niin väliä, enemmän haitallisia aineita kehooni tulen saamaan varmasti syömällä lisäaineilla höystettyjä punaisia ja vihreitä karkkeja, kun ottamalla tämän rokotteen, josta voi olla hyötyäkin tulevassakin possunuha-aallossa. Vaikka tämä nykyinen sikanasupossunuha aalto on jo häviämässä, ainakin täältäpäin uutisten mukaan, niin ei se minun rokotteen ottamiseen vaikuttanut. Tietenkin jokaisella on oma päätösvalta kehostaan, enkä väitä että ne jotka rokotetta eivät ottaneet, olisivat huonoja ihmisiä. Mutta en myöskään halua kuulla, että miksi SINÄ sen otit. Ja plaaplaa selityksiä. Otin sen kun sain ja koen rokotteesta olevan jotain hyötyä joskus. Jokaisella on omat mielipiteet ja päätökset, niin myös minullakin. Olen lukenut kyseisestä rokotteesta ja taudista tietoja, ja niiden tietojen ja kuulemani informaation perusteella otin rokotteen. Piste.



Mutta saamme nähdä, saanko vielä lisää sivuoireita. Kädessä tuntuva kipu ei minua haittaa. Eikä haittaisi jos kipu olisi hieman suurempikin. Jos tulee kuumetta tai muuta, niin sitten nekin ovat tullakseen. On kuumeesta ennenkin selvitty. Tietenkin toivoin selviäväni vähällä, mutta odottelen vielä mitä ilta tuo tullessaan ja huominen päivä. Sitten varmaan olen puhtailla vesillä, kun huomisesta selvitään.

Possunuhapiikki sekaisin Pilvi

Kuvat:

http://www.flickr.com/photos/44124440559@N01/ / CC BY 2.0

http://www.flickr.com/photos/alvi2047/ / CC BY 2.0

Hyvää Itsepäisyyspäivää!

Vaikkei ihan tunnu edes joulukuulta, saati itsenäisyyspäivältä. Lunta ei ole nimeksikään ja muutenkin on aika synkkää. Vaikea uskoa, että kohtahan alkaa joululoma ja kohta on jouluaatto! Missä on kunnon lumihanget? Oi tulkaa tänne nyt!

Tajusin muuten juuri, ettei meillä ole mitään erityisiä itsenäisyyspäivä perinteitä. Ei mitään yhteistä ruokailua tai vastaavaa. Itse asiassa olen ollut tämän itsenäisyyspäivän yksin kotona. Ainoa asia, joka vähän antoi fiilistä oli Tuntemattoman sotilaan katsominen loppuun asti ensimmäistä kertaa. Ehkä sitä on hieman kasvanut siis. Aikaisempina vuosina kun ei ole millään kokonaan kyseistä elokuvaa jaksanut katsoa. Nyt kuitenkin jaksoin ja vaikken kaikkea kirjasta muistanutkaan, niin sentään jotenkin pysyi mukana juonessa.

Toinen asia joka yleensä kuuluu itsenäisyyspäivään on Linnanjuhlien katsominen. Tosin sitäkin katsoin vain vähän aikaa, enää siinä ei ole sellaista hohtoa kuin pienenä. Mekot alkavat olla samanlaisia ja muutenkin jotenkin puuduttavaa katsoa kättelyä. Voisi katsoa vain ne mukavat koosteet juhlista, kun niitä tulee. Mutta kuitenkin vähän pitää aina vastaanottoa katsoa, eihän itsenäisyyspäivä muuten mitään olisi!

Joten eipä Pilvin itsenäisyyspäivään oikeastaan mitään ihmeellistä kuulu tällä kertaa. Melko tavallinen sunnuntai on ollut kyseessä. Halusin vain toivottaa teille hyvät juhlapyhät.

Elikkäs Erittäin Hyvää Itsenäisyyspäivää jokaiselle! Toivottavasti teillä on ollut mielekkäämpi juhlapäivä kuin minulla.

Pilvi

Kuva:

http://www.flickr.com/photos/cremo/ / CC BY-NC-SA 2.0

Suuntasin avaruuteen Semmareiden seurassa

Ajattelinpa tässä kertoa teille vähän viime kuukaudestani. Oikeastaan koko kuukauteen liittyi vain Semmarit, joten tämä teksti painottuu siis Semmareihin, oikeastaan mistään muusta en nyt puhukaan.

Marraskuussahan alkoi siis hieno Semmarien kiertue Suuntaamme Avaruuteen. Itsellänihän oli luvassa peräti 7 keikkaa tuota kiertuetta, tällä kertaa kolmella eri biisilistalla. Aluksi oma keikkarumbani alkoi Jyväskylästä 11.11 akustisella keikalla! Voin kyllä kertoa, että oli aivan mahtava päästä kuulemaan livenä niitä biisejä, joita pienenä popitti ja ajatteli ettei koskaan niitä enää livenä tule kuulemaan. Ensimmäinen akustinen keikka oli hieno ja tietenkin olin eturivissä istumassa.

Seuraavaksi tuolta akustiselta keikalta jatkoin matkaani samana iltana olevalle klubikeikalle, joka järjestettiin Lutakossa. Sielläkin pääsin aikalailla eturiviin seisomaan ja jammailemaan hyvien laulujen parissa. Meininki Lutakossa oli tiivis ja sama hyvä fiilis jatkui. Klubikeikka oli aivan eri maata rauhallisen akustisen keikan kanssa, joten päivä oli erittäin hyvä. Klubilla esitettiin sekalaisesti uusia ja vanhoja biisejä, joten sekin paransi kokonaisuutta!

Seuraavat keikat odottivatkin jo parin päivän päästä, eli siis 13.11. Tällä kertaa matkani suuntasi kohti Helsinkiä. Aluksi olin ajatellut, että miten ikinä selviäisin Valkoiseen saliin, kun en koskaan siellä ollut käynyt. Kuitenkin suunnistaminen oli helppoa ja tietenkin edessä siintävä Moby Dick (Semmareiden keikkabussi) auttoi kertomaan, että perille oli löydetty. Valkoisen salin akustisella keikalla pääsin taas eturiviin, tosin reunaan, muttei se meininkiä haitannut! Helsingin keikoilla meitä Ruohonjuuritasolaisia olikin paljon ja tämähän tarkoitti sitä, että sain nähdä pitkästä aikaa jo ystäväksi luokiteltavia ihmisiä! Oli hauska olla seurassa, jossa kaikki pitävät Semmareista. Omassa ystäväpiirissä kun kukaan ei erityisemmin jaa ilonaihetta kanssani. Valkoisen salin keikan jälkeen jäimme vielä hengailemaan hetkeksi paikalle, vaikka keikka loppuikin. Siellä sai jopa ilmaiseksi väliajalla tarjottuja eväitä. Mums! Siitä sitten lopulta lähdimme suuntaamaan nokkamme kohden Tavastialla esitettävää klubikeikkaa. Sainkin kyydin yhdeltä Ruohislaiselta ja auto oli täynnä muitakin. Saimme mukaamme jopa paria viikkoa vaille 18v tytön (Ruoholaisia hänkin) ja hän pääsikin keikalle sisään! Fiilis oli jo tästä hyvä. Keikka tietenkin nostatti fiilistä entisestään, Tavastialla kun ihmiset lauloivat mukana ja kaikki tanssivat ja hurrasivat. Valitettavasti eturivin paikka ei Tavastialta auennut, mutta hyvin keikan näki muutamaa riviä kauempaakin. Keikan jälkeen jäin hengailemaan Tavastialle vielä ystävieni kanssa. Jopa muutamaa Semmariakin pääsimme jututtamaan, mikä tietenkin on keikkojen jälkeen suuren suuri plussa.


Sitten edessä häämötti ensimmäinen konserttisalikeikka! Sen pääsin näkemään Hämeenlinnassa 19.11, eturivistä tietenkin ihan keskeltä. Eturivi paras rivi, eikö? On hienoa nähdä lempparipojat läheltä ja nähdä heidän ilmeitään ja kasvojakin jopa. Lisäksi kastuimme mukavasti erään nimeltä mainitsemattoman biisin aikana. Konserttisalikeikka täytti kyllä kaikki odotukseni! Koreografiat olivat lauluissa hienoja ja pääsi näkemään livenä paljon lempibiisejä. Variksen siivillä ja Oboe ja maito olivat sellaisia suosikkeja, joissa muutama kyynelkin vierähti poskelle onnesta tietenkin. Nuo ovat niitä lauluja, joihin tuskin koskaan kyllästyn! Tällä keikalla pääsin myös antamaan eräälle Semmarille kortin, jonka olin Tukholmasta löytänyt reissullani. Oli mukava kun kortista pidettiin. Ainakin näin voisin päätellä, kun kortista on kuva ja se on jopa Semmareiden viikonkuvana!

Seuraava keikka olikin seuraavana päivänä Lahdessa. Keikka oli sisällöltään samanlainen, yhtä hieno ja ihana. Mutta parasta tässä keikassa oli se, että melkein jokainen Semmari ilmestyi konsertin jälkeen aulaan. Sain bongattua lisää nimmareita kauan jo tekeillä olleeseen nimmaripaitaanikin! Enää muutama nimmari puuttuu ;) Muutenkin sain vaihtaa muutaman sanan monen kanssa ja mikäs sen iloisemmaksi fanin saa, kuin jutella omien idoleidensa kanssa. (Idoli on muuten hassu sana, mutten nyt keksinyt muutakaan) Tietenkin olin tämän keikan ja keikan jälkeisien tapahtumien jälkeen erittäin pää pilvissä seuraavat päivät. Ainakin sai olla kunnolla onnellinen ja iloinen! Mikään ei olisi voinut näitä päiviä pilata, kun ajatukset pyörivät keikoissa ja Semmareissa.

Sitten seurasikin pidempi tauko, kun viimeinen keikka oli vasta 28.11. Tämäkin keikka oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, lisäksi keikkakokemusta lisäsi taas ystävien näkeminen. Eräs Ruoholainen oli tehnyt hienon kakun ja toinen hienon kortin, jonka sitten yhdessä Ruohonjuuritason puolesta annoimme Semmareille. Kakusta ja kortista tykättiin, tai ainakin niin meille kehuttiin. Lisäksi tällä keikalla aloimme laulaa onnittelulaulua pojille ja muukin osa salista (ei nyt kaikki) lähtivät lauluun mukaan. Joten konsertti oli tavallaan erilainen. Tietenkin keikan jälkeen iski haikeus. Mitä sitten? Ei enää mitään odotettavaa? Tässä oli kaikki tältä kertaa. Tuntuu, että keikoilla jaksaisi istua vaikka joka päivä. Niin mahtavia Semmarit ovat livenä! Onneksi tällä kertaa apuna on juuri ilmestynyt livelevy, jossa kaikki uudet biisit ovat. Kerrankin lääkettä ikävään on siis saatavilla. Tämänkin konsertin jälkeen muutamaa Semmaria pääsi jututtamaan ja sai sitä muutaman halinkin haalittua. Hyvä päätös siis keikkarumballe oli taattu.

Että tällä kertaa tällainen kiertue. Kolme erilaista settiä, yhteensä seitsemän keikkaa ja paljon uusia kokemuksia. Ystävien näkemistä ja suurta iloa ja onnea. Sitä kaikkea sain tällä kiertueella itselleni ja tuota iloa ja hymyä huulillani näkee vielä pitkään keikkojen jälkeenkin. Nyt odottelen jo innolla tulevia konsertteja! Saa nähdä kuinka kauan joutuu haikailemaan niitä, sillä Semmareilla oli suuri rumba tehdä tätä. Niin monta keikkaa oli ja niin lyhyt aika, joten en ihmettele että lepo on tarpeen.

Niin ja sen verran voin vielä sanoa! Että tässä ei ollut kuin pieni tiivistelmä kaikeasta. Tekstistä olisi tullut aivan liian pitkä, jos jokaisen tapahtuman olisin kirjoittanut :D Joten koitin kirjoittaa pääkohdat joka keikasta, enkä jokaista pientä yksityiskohtaa joka muistissani on. Vaikka yksityiskohdathan ne olisivat varmasti mielenkiintoisia, mutta jätetään jotakin salaankin.

Pilvi

Ps. Kuvat ovat minun itseottamia joten © Pilvi

Joululahjakuvastoja ja niiden aiheuttamaa hupia!

Sainpa tänään ainakin hyvät naurut lueskellessani Yhteishyvä lehden lopussa olevia mainoksia. Tietenkin kaikki mainokset ovat nyt täynnä jo joululahjaideoita ja tarjouksia. No siinäpä sitten lueskellessani katse kiinnittyi ensiksi isolla lukevaan ”PARASTA PUKINKONTTIIN!” tekstiin ja katsoin, että no mikäpäs nyt niin parasta on. Siellä sivulla sitten oli pölynimuri ja höyrysilitysrauta. Kyllä, aivan varmasti joka vaimon ja tyttöystävän unelmalahja! ”Sitähän minä toivoinkin, uutta imuria.” Ei, ehkä sen imurin voi ostaa muutenkin. Ainakaan itse en joululahjaksi haluaisi kyseistä tuotetta, mieluummin haluaisin vaikkapa pehmeän pyjaman.

Mutta eipä tässä kaikki hauskuus lahjoista! Seuraavalla sivulla samalla fontilla lukee ”ANNA HYVÄÄ OLOA LAHJAKSI!” ja no arvaatteko mitä siellä sivulla oleskelee? Tietenkin joka naisen unelmalahja, epilaattori ja ladattava ladyshave! Kyllä, erittäin hyvää oloa antava ja ihana lahja jokaiselle. Tai ehkä sittenkään ei? Varmasti ei ole kyseinen mainoksen tekijä testannut tuota erittäin mukavaa laitetta nimeltä epilaattori. Ihokarvat juurineen nyppivä laite ei ole se kaikkein mukavin asia, eikä varmasti edes kuulosta siltä? Sitä paitsi en kokisi mitenkään houkuttelevaksi saada lahjaksi epilaattoria. Aivan kuin lahjanantaja sanoisi: ”Sun sääret on vähän karvaiset, käytä tätä kivaa lahjaa niin mäkin tykkään susta enemmän!”

Ja sivua kääntämällä tämä mukavuus jatkuu. Naiselle lahjat käyttöön joka päivä ovat: ihokarvanpoistaja ”Leikkaa ihokarvat kasvoilta, kaulalta jnjejne”. Lisäksi tällä sivulla on vielä kaksi erihintaista epilaattoria! Jihuu! Löytyy onneksi vielä kiharrin ja hiustenkuivainkin, jotka ehkä vielä menettelevät lahjasta.


Itse en ensimmäisenä haluaisi joululahjaksi (etenkään miespuoliselta henkilöltä) epilaattoria, ihokarvanpoistajaa tai jotakin vastaavaa tuotetta. Mieluummin ostan tällaiset tuotteet itse ja otan lahjapaketista vastaan vaikkapa kauniin lahjapakkauksen vartalorasvaa ja suihkusaippuaa. Tai jotakin omaperäistä itse tehtyä tai keksittyä, jotain joka sopii juuri minulle. Ei kiitos millekään mikä liittyy ihokarvojen nyppimiseen tai mikään mikä viittaa siivoamiseen. Sillä tuntuu tyhmältä antaa vaikkapa se imuri lahjaksi vain ja ainoastaan minulle, aivan kuin kenenkään muun sitä ei tarvitsisi tai pitäisi käyttää :D

Pilvi

http://www.flickr.com/photos/mysza/ / CC BY 2.0

Hei ja tervetuloa lennolle Pilvilandiaan!

Välillä on hyvä olla itserakas ja ajattelinkin epäloogisesti kirjoittaa nyt vasta itsestäni tähän blogiin. Virallisestihan sitä pitäisi kai ensimmäisessä viestissä kertoa itsestään, mutta tehdään nyt sitten näin väärinpäin ja vinksin vonksin.

Tosiaan olen siis lukion viimeistä luokkaa käyvä tyttö, joka on kahta kuukautta vaille 19v. Itse asiassa minulla on jäljellä vain yksi jakso koulua ja sitten koittaa hetkellinen vapaus ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksia. Sen jälkeen alkaakin ns. vapaa aika, jolloin pitäisi panostaa tuleviin pääsykokeisiin. Siinäpä sitten vasta onkin pulma purtavaksi.

Minusta pitäisi joskus tulla lääkäri, mutta huomatkaa sana joskus. En ehkä tulevana vuonna pääse sisään, saatikka sitä seuraavana. Mutta joskus. Olen halunnut lääkärin ammattiin jo ensimmäisestä luokasta asti, enkä oikeastaan edes osaa vastata miksi. Lääkärin ammatti vain tuntuu siltä niin sanotulta kutsumusammatilta minulle. Ainoa ongelmani on vain se, että en ole maailman nerokkain matematiikassa tai fysiikassa. Kemia ja biologia sujuvat, ja varsinkin jos niitä vielä petraa, niin niissä ei tule olemaan ongelmaa. Mutta matemaattista ajattelutapaa ei tämän tytön päähän ole luotu kun lahjoja on jaettu.

Muita vaihtoehtoja sille aikaa kun en lääkiksen pulpeteissa istu, ovat biokemian ja bioteknologian alat ja niihin olenkin hakemassa tulevaisuudessa myös. Ehkäpä siksi, että biologia ja kemia ovat lempiaineitani! Olenhan toki miettinyt myös sairaanhoitajan ammattia, mutta päätynyt kuitenkin lopputulokseen, että mieluummin haluaisin istua yliopistossa opiskelemassa, toki ei kannata sulkea vaihtoehtoja vielä poiskaan.


Mitähän muuta sitä voisi itsestään kertoa.. No ainakin sen, että olen erittäin eläinrakas persoona. Omistan koiran (japaninpystykorvan) nimeltä Nella. Nella on 11 vuotias eläkepäiviään viettelevä mummeli. Tulevaisuudessa haluaisin itselleni toisen koiran, tai oikeastaan ensimmäisen ihka oman koiran. Sillä Nellaahan en voi mukaani ottaa muuttaessani, koska Nella on enemmän isän perään kuin minun. Kuitenkin kaikkien yllätykseksi lempieläimeni ei ole koira, vaan se on KARHU! Hih. Karhut ovat olleet lempieläimiäni pienestä pitäen, johtunee varmasti siitä, että Ähtärin Eläinpuistossa olen aina ihaillut karhuja. Olenpa jopa kerran päässyt syöttämään kädestä pitäen karhua!

No kuten edellisessä viestissäni kerroinkin musiikista, niin sanomattakin on selvää että lempi’bändini’ on Semmarit. Olen fanittanut Semmareita todella pienestä asti. Itse asiassa varmaan 3-4 – vuotiaasta asti? Ensimmäinen keikkani Semmareilta on ollut silloin, kun olin tuon ikäinen. Mitään en tietenkään muista siitä, mutta isosiskoltani olen kuullut asiasta. Siitä lähtien sitten olenkin käynyt aina keikoilla, aluksi tietenkin vain äidin ja siskon mukana. Mutta teini-iän saavutettua alkoi keikkojakin tulla enemmän. Aluksi kävin parilla keikalla per kiertue, sitten se kasvoikin neljään ja tänä vuonna olen käynyt yhteensä jo 10 keikalla, ylihuomenna vielä yksi! Eli 11 keikkaa tänä vuonna Semmareilta olen nähnyt : D Eikä harmita yhtään. Pitäähän sitä nyt joku kunnon fanituskohde olla ja itselläni se tietenkin on paras!

Onkohan vielä jotakin kerrottavaa? Tietenkin odotan vielä omaa prinssiäni saapuvan valkoisella ratsullaan, kuten varmasti moni muukin ikäiseni. (Tai sitten ei) Sillä olen toivoton romantikko, vaikken siltä ehkä vaikutakaan. Mutta ehkä vielä joskus joku saapuu, ei ehkä oikeasti prinssi, mutta kelpaa se sammakkokin.

Enempää nyt en itsestäni keksi sanottavaa. Varmasti asioita ilmenee tulevista teksteistä enemmän, ainakin jos osaa rivien välistä poimia asioita ;)

Pilvi

Musiikki on rakkaus ja rakkaus on pakkaus

Tuli sellainen fiilis, että blogin pitäminen voisi olla ihan mukavaa puuhaa. Ainakin silloin kun on tylsää tai päähän ilmestyy jotain fiksua kirjoitettavaa. Tai no, fiksua ja fiksua. Ajattelin aloittaa blogini ensimmäisen tekstin kertomalla hieman suhteestani musiikkiin. Joten varoituksen sana, että iloista hehkutusta saattaa olla luvassa!

Itsehän en musikaalisesti ole lahjakas, en siis osaa soittaa mitään soitinta kunnolla, eikä laululahjoillakaan ole minua suotu. Kuitenkin musiikki on yksi elämäni peruspilareista, en osaisi kuvitella elämää ilman musiikkia. Se yksinkertaisesti on vain asia, jota tarvitsen tietyn päiväannoksen aina.
Omistan kyllä kitaran, joka piti saada heti seitsemännellä luokalla ensimmäisten musiikintuntien jälkeen. Kuitenkin se kitaransoitto innostus katosi. Haluaisin kyllä oppia kitaran soittamisen taidon, mutta en vain ole saanut rohkeutta mennä yksityisille tunneille, ehkä vielä joskus tuokin kitara saa arvoisensa kohtelun. Ehkä.

Mutta mitä musiikki sitten merkitsee minulle? Miksi se on niin rakasta, etten voisi elää ilman? En osaa vastata ainakaan viimeiseen kysymykseen kunnolla, mutta asia on ollut jo pienestä asti näin. Millaista musiikkia kuuntelen? Siinä kysymys, johon minulla on pitkä litanja vastausta. Sillä kuuntelen niin laidasta laitaan olevaa musiikkia. Ensimmäisenä listassa on acapella/kuoromusiikki, mutta heti perässä hiihtää rock. Sitten tuleekin jo iloiset pop luritelmat ja löytyy minun listasta reggae tyylistä musiikkiakin. Kun mietitään tarkemmin, niin kuuntelen oikeastaan mitä vain. Oikeastaan ainoa musiikin tyylilaji, johon en ole päässyt sisälle on hevimättö, ehkä en vain ole kuullut sitten hyvää heviä? En tiedä, mutta tällähetkellä se vain ei iske.

Kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla lempibändeistäni? Vaikkei kiinnostaisikaan, niin kerron silti. Yksi bändi ("bändi") on kyllä ylitse kaikkien muiden, muut bändit tulevat listassa ilman arvojärjestystä.

Tämä yksi ja ihanin on tietenkin Semmarit eli Seminaarinmäen mieslaulajat. Ainoa, jota olen fanittanut aivan taaperoiästä asti. Kiitos isosiskoni, joka kuunteli Semmareita opiskeluaikanaan kotona. Sitten tulikin jo televisiosarja, jota pienen Pilvin piti katsoa, vaikka olisi pitänyt olla nukkumassa. Sen jälkeen fanitus on vain kasvanut, varmasti yksi syy on se, että olen alkanut ymmärtämään musiikista jotain. Pienenä oli enemmänkin "Äiti katso, hienoja poikia!", mutta nykyään hienojen poikien lisäksi on laadukas musiikki suuressa osassa.

Semmareista minulla riittäisi juttua kokonaiseen tekstiin, joten voisin säästää sen omalle alueelleen. Ajattelin vain tässä ensimmäisessä tekstissä puhua yleisesti musiikkimaustani, en vain siitä ylivoimaisesta voittajasta listalla.

Muita bändejä, mitä kuuntelen ovat Zen Café (joka myöskin on ollut pienestä asti suosikkeja, kiitos ihanien isosiskon ja isoveljen, jotka teini-iässä popittivat kotona kys. bändiä), YUP, Rajaton, Mika, Petteri Sariola, Iiro Rantala New Trio, Marzi Nyman, Jarkko Martikainen sooloilut ja Samuli Putro sooloilut. Joten selkeästi laidasta laitaa löytyy, eikä tuossakaan vielä kaikki ollut. Ei edes puolet! Suurin osa musiikkimaustani on varmasti kiitosta isosisaruksille (jotka ovat minua 13 ja 15v vanhempia..), omaakin mieltä löytyy, mutta tietenkin lapsuuden suurimmat idolit vaikuttivat paljon musiikkimaun syntymiseen.

Musiikista, tai pikemminkin vain sen kuuntelusta, voisin jauhaa pidempäänkin. Mutta ajattelin jättää tämän nyt tähän. Sitä paitsi, olen varma ettei tämä tähän lopu. Musiikista kun voi kirjoittaa niin paljon!

T. Pilvi

Ps. Kuvasta kiitos: http://www.flickr.com/photos/shankarmenon