"Onnelliseksi - enemmän poika haluaa"

Kuunnellessani Egotripin Matkustaja – albumia sattui ajatukseni jäämään biisiin nimeltä Toisinaan. Biisin lyriikat ovat kutakuinkin samaa, mitä joskus olen itsekin miettinyt. Tai no itse asiassa monestikin. Sanat ovat niin totta kuin vain totta voi olla!

”Kaikista maan luomista
Tyhmin on ihminen
Ei onneaan tunnista
Vaikka ois onnellinen”

Kyseinen laulu alkaa tällaisilla sanoilla, jotka saivat minut itse asiassa heräämään kuuntelemaan ajatuksen kanssa sanoja. Muuten siis minulla vain soi taustamusiikkina kyseinen levy. Tuohan on aivan totta, esimerkiksi koira osaa olla onnellinen pienistä arkisista asioista. Jo automatkalle pääsy on suuri ilonaihe ainakin omalle koiralleni, ja matkan ei tarvitse edes olla sen pidempi kuin pihasta autotallille autonkyydissä. Se saa jo koiran haukkumaan onnesta ja pyörimään ympärillä kuin pyryharakka konsanaan. Ihmiset sen sijaan haluavat jotain extremeä, jotakin uutta ja ihmeellistä, vaikka suurin osa meistäkin suomalaisista on onnellisia. Meillä on puhdasta hanasta juotavaa vettä, on kännykkä ja muu elektroniikka, löytyy ruokaa ja jonkinlainen asunto päänpäältä. Mitä valitettavaa oikeastaan pitäisi olla? Mutta ei, ei tämä riitä ihmisille. Ei olla onnellisia ennekuin löytyy hienot laajakuvakulma HD televisiot Blu-ray DVD soittimet ja kosketusnäyttöpuhelimet.


”Kun ees
Toisinaan haluaisi
Toisinaan haluaisi
Kiittää siitä mitä nyt on
Kun ees
Toisinaan haluais ei
Muuttaa kaikkea aina
Ja tyytyisi siihen mitä nyt on”

Tässä kertosäkeessä puhutaan yhä asiaa. Kiittäminen arjen pienistä asioista tuppaa usein unohtua. Kiitos sanan käyttö on harventunut nykyaikana hurjasti. Olen huomannut, ettei monikaan kiitä bussikuskia lähtiessään linja-autosta tai koulussa ei kiitetä ruuasta lähtiessä. Mutta eikös kiitos kuuluisi näissäkin tilanteissa sanoa? Miksi se sitten unohtuu kuitenkin? Ja joskus voisi vain kiittää todellakin siitä mitä nyt on, ei vain miettiä että mitä minulta puuttuu. Vaikka itsekin usein ajaudun ajatuksiin, että miten muuttaisin elämääni ja miten kaikki olisi muka hienompaa, niin minusta olisi hienoa jos joskus vain pystyisi tyytymään siihen mitä nyt on. Toki unelmoida saa, mutta ei kokoajan haluta uutta. Toisaalta ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, aina keksitään jotain mikä olisikin paremmin, aina löytyy mukamas hienompaa.

"Kaikista maan luomista
Tympein on ihminen
Tihku ei onneaan
Vaikka syitä ois kymmenen"

Tämän säkeistön sanomaa olen itse asiassa pohtinut joskus enemmänkin. Olen huomannut, että se joka kertoo onnestaan ja on rehellisesti onnellinen elämästään saa vain kiusaavia katseita. Ainakin melankolisessa Suomessa onnesta puhuminen on syntiä. Jos puhut onnestasi, olet ylimielinen ja ärsyttävä. Siltä ainakin välillä itsestäni tuntuu. Monesti tekisi mieli puhua, kuinka hienosti jokin on mennyt, kuinka onnellinen on juuri nyt, mutta puhe ei tule suusta. Miksi näin? Siksi ettemme halua pahoittaa muiden mieltä, sillä toisen onnesta on välillä vaikea olla iloinen. Mutta aina saa puhua siitä kuinka huonosti menee ja se onkin puheenaihe usein, sitä voi toiset kuunnella ja samalla miettiä sitten, että eihän mulla menekään huonosti. Niin, toisen epäonnesta sen vasta tajuaa, että on onnellinen. ”Älä tihku onnea, esitä onnetonta vaikka olisit onnellinen!” tuntuu olevan motto ihmisille.

Ehkä vielä joskus olemme onnellisia pienistä asioista arjessa, ehkä vielä joskus tyydymme vähempään, ehkä vielä joskus olemme onnellisia myös ulkoisesti, ehkä me vielä joskus voimme iloita myös toisen onnesta.

Lyriikasta kiitos siis Egotripille. (Egotrippi – toisinaan) ja otsikosta kiitos Ismo Alanko Teholla - Onnellisuus kappaleelle.
Kuvista:

http://www.flickr.com/photos/wheatfields/ / CC BY 2.0

http://www.flickr.com/photos/pinksherbet/ / CC BY 2.0

Kuuleko Maa, Pilvi kutsuu. Vuosi 2009 on historiaa.

Koska juuri on alkanut vuosi 2010, voisin kertoa vuoden 2009 kohokohtia. Eikö kuullostakin erittäin mielenkiintoiselta? Niin minustakin.

Ensinnäkin voin mainita aluksi, että vuosi 2009 oli yksi parhaimmista vuosista näin tekemisen puitteissa. Elin elämää ja maailma pyöri mallillaan, silti mitään suurempaa mullistavaa muutosta ei tapahtunut (onnekseni vai ei? sitä voi jokainen pohtia päissään)

Vuosi 2009 alkoi hyvin jo tammikuussa, pääsin ensimmäistä kertaa Pyhä Unpluggediin. Siellä oli menoa ja meininkiä, ja hauskaa oli. Isosiskon kanssa siellä hengailimme ja jorasimme, tapasimme muutamia ihmisiä ja kuuntelimme hyvää musiikkia.

Helmikuussa minulla olikin 18-vuotis synttärit ja sain erittäin mukavia lahjoja. Ja tietenkin on mukava tulla täysi-ikäisesti, ainakin virallisesti. Henkisellä tasolla tuskin koskaan kasvan aikuiseksi. Tai siis ”aikuiseksi”, kukaan ei saisi unohtaa lapsenmielisyyttään, näin pohtii Pilvi.
Helmikuussa olivat myös Wanhojentanssit, päivä jolloin saa leikkiä prinsessaa hienoissa mekoissa ja hienojen tanssien parissa.
Helmikuu jatkui mukavana, kun seuraavana päivänä wanhoista sai jatkaa huvittelua. Sillä isoveljeni häät olivat tuolloin. Sekin päivä oli erittäin mieleenpainuva ja mukava, ja tietenkin sain vielä käyttää hienoa mekkoani hyvällä syyllä!

Maaliskuussa sain ajokortin (henkilöauto) ja maaliskuussa myös ensimmäiset kirjoitukset olivat ohi, kun kirjoittelin terveystiedon. Joten taas askel kohti niin kutsuttua aikuisuutta oli otettu, kaikki aikuisethan nyt autolla ajaa. Vai miten se menikään?
Huhtikuussa sain lopullisen ajokorttini, kun sain ajettua kuorma-auton inssinkin virheittä läpi. Koko ajokortti siis oli tuossa vaiheessa taskussa.
Toukokuu meni menojaan, vaikka silloinkin kävin Linnanmäellä, vietin ystävän syntymäpäiviä ynnä muuta sellaista pientä mukavaa.


Sitten alkoikin kesäloma, joka tarkoitti paljon mukavia tapahtumia. Kesäkuun alussa suuntasimme ystävän mökille rentoutumaan koulun pölyistä ja siellä sai uida ja saunoa. Mukavaa oli ja ensi kesänä uudestaan! Heti mökkireissulta palattuani pitikin jo pakata ulkomaanmatkaa varten. Sillä matkasimme kesäkuussa Korfulle, Kreikan vehreimmälle saarelle! Matkalla oli mukana äitini, serkkuni perheineen, tätini + toisen serkun tytär. Joten väkeä riitti ja aina seuraa. Korfulla oli erittäin mukavaa ja sain puhua paljon englantia. Tietenkin oli myös mukavaa, sillä kummityttöni oli matkassa! Korfulla sai ottaa aurinkoa, syödä ja juoda. Lisäksi temmeltää suuressa vesipuistossa ja uida meressä. Joten matka oli mahtava.
Kesäkuuhun mahtui mukaan myös yksi ripari, jolla olin isosena. Mahtava rippileiri olikin ja sieltä sain paljon uusia kavereita ja muistoja.

Heinäkuussa olin ensimmäisissä kesätöissäni. Siis nimensä merkityksessä, olenhan jo tuota aiemmin muualla ollut töissä, mutten koskaan kesällä missään. Joten uutta sillä rintamalla. Töissä oli mukavaa ja työt olivat ulkotöitä, sillä olin puutarhanhoito puolella kunnalla. Heinäkuussa kävin myös sukulaisiani tervehtimässä Pohjois-Karjalassa ja sielläkin oli erittäin mukavaa.
Heinäkuussa käväisin myös leikkimässä Tetrispalikkaa Animeconissa. Hienointa oli se, että ihmiset tykkäsivät meidän puvuista ja monet ovat kehuneet parhaiksi siellä! Joten Tetris kunniaan.

Elokuussa matkasin taas Pyhätunturille isosiskoni kanssa, sillä mikäs muukaan siellä oli kuin Pyhä Unplugged. Taasen mahtava meno ja mahtavat artistit. Ensimmäistä kertaa näin livenä Samuli Putron, jota pienestä pitäen olen ihaillut. Lisäksi siellä esiintyi Anna Puu, Juha Tapio jne. Unohtamatta tietenkään Lenni-Kalle Taipale & SVY:tä, jotka Pyhällä aina ovat. Mahtavia kavereita kerrassaan. Taas tapasimme mukavia ihmisiä hyvän musiikin merkeissä, joten reissu ei voinut olla muuta kuin hyvä.
Elokuussa kävin myös toimimassa elokuva-avustajana Sisko tahtoisin jäädä nimisessä elokuvassa. Mielenkiintoista oli nähdä kuinka elokuvaa kuvataan ja miten paljon väkeä kohtauksiin tarvitaan. Kaikki sitten ensi syksynä elokuviin ja bongaamaan sieltä minua. (Eli ette näe, koska se nyt oli vain iso joukkokohtaus)

Syyskuussa oli sitten suurin osa ylioppilaskirjoituksista, jotka menivät kaikki ihan ok. Ei nyt älliä tullut, mutta riittävää tasoa kuitenkin.

Tietenkin koko vuoteen sisältyi aika ajoin myös Semmarit. Sillä keikkoja oli melko lailla ympäri vuoden. Ensimmäinen keikka oli maaliskuussa Valkealassa, toinen huhtikuussa Keuruulla, kolmas Lahdessa, neljäs lokakuussa Jyväskylässä (joka muuten oli privaattikeikka :D). Ja koko marraskuu kului seitsemän Semmarikeikan parissa. Käväisin Jyväskylässä, Helsingissa x2, Hämeenlinnassa ja Lahdessa. Semmaripainoitteinen vuosikin on siis ollut, mikä on vain parantanut vuoden 2009 arvosanaa suuresti! Tietenkään unohtamatta Ruohojuuritasollaporukan tapaamisiä ja hienoja pikkujouluja. Ruoholaiset ovat ihania.

Marraskuuhun sisältyi myös vielä laivamatka Ruotsiin! Joulukuussa taas olivat Studiamessut ja sitä kautta selkiytyminen jatkosta. Sillä ennen Studiaa olin jo melkein vaipunut epätoivoon lääkärinammatista, onneksi messuilla jututin monia lääkisopiskelijoita ja muita ihmisiä. Joten heille kiitos, että sain kipinäni takaisin!

Jep, tässä pääpiirteissään vuosi 2009. Kaikkea en halunnut mahduttaa, mutta tärkeimmät kyllä. Hieno vuosi siis ollut ja toivotaan, että vuodesta 2010 tulee vähintäänkin yhtä hieno. Hyvä, jos jaksoit tänne saakka lukea.

T. Pilvi