14. elokuuta 2011

Tästä taitaa tulla hyvä päivä!

Nyt loppuivat tämän kesän kesätyöt. Pieni haikeus oli lähtiessä ja en meinnannut sieltä edes lähteä. Jäin vain juttelemaan työkavereille ja ne nauro, et pitääkö kohta APP pyytää paikalle kun vanha työntekijä ei suostu lähtemään. Mutta jos melkein koko kesän 24/7 siellä on viettänyt aikaansa, niin kyllä kiintyy. Etenkin juuri työkavereihin, mutta onneksi luvassa on vielä juhlia ja näkee ihmisiä. Eikä tämä maailman loppu ole, onneksi on netti ja facebook! Lisäksi minusta tuntuu, että ensi vuonnakin minua nähdään tuolla työpaikalla, jos ne vain minut sinne ottavat.

Huomenna on tarkoitus mennä uuteen kouluun. Jännittää kuin silloin ekalle mentäessä. No tavallaanhan nytkin on ensimmäinen koulupäivä. Jaiks!

Lisäksi minulla on syksyksi hurjasti suunnitelmia ja tekemistä ja vastuullisia juttuja. Niistä lisää myöhemmin kenties. Mutta sanottakoon, että SPR:n nekin liittyvät ;) Jee! Ihana saada tekemistä! Onko porukalla muuten toivomukisia kirjoituksista, joita tänne teen? Toiveita saa esittää! Samoiten kysymyksiä voi minulta kysellä, voisin joskus kysymyspostausta sitten tehdä, missä siis vastailen kysymyksiinne!

Day 01 - Your favorite song

Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Day 08 - A song that you know all the words to



Antti Tuisku Varjosi jäi (valovuodet) on kyllä yksi niistä monista. Aika helposti opin ulkoa biisit ja sanat, mutta tätä nyt oon popittanut aika paljon viime päivinäkin, niin tuli ekana mieleen. Ihana biisi ja omistin tän just Herzicamp leiriläisille, koska sanat on jotain <3 Antza vaan on niin ihana muutenki ;)


Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year


Pilvi


7. elokuuta 2011

Me ollaa erilaisii, mutta ystäviii!

Herzicamp 2011




Vietin viikon Kauniaisissa, Herzicampillä. Mikäkö se on? Se on SPR:n järjestämä yhdenvertaisuus- ja moninaisuusleiri, jossa kaikilla on mahdollisuus tehdä kaikkea. Leirillä oli niin vammattomia kuin eritavoin vammaisia ihmisiä. Tarkoituksena oli, että jokainen saa apua ja jokainen auttaa. Leiri toteutettiin vapaaehtoisvoimin ja leiriläiset tekivät leiristä leirin. (Testi, kuinka monta leiri sanaa saa samaan lauseeseen ;D)

HerziCamp alkoi tosiaan maanantaina 1.8 ja luvassa oli viikon täydeltä tekemistä, leiri nimittäin loppui lauantaina 6.8. Viikolle oli luvassa niin Helsinki-päivää, kuin suomalaisia lavatanssejakin. Kun porukka oli saatu suurin piirtein kasaan, niin aloitimme ruokailulla, jonka jälkeen oli pientä tutustumista ja tekemistä. Koska leirillä oli niiiiin paljon kaikkea mukavaa, niin en selosta joka päivää piirun tarkasti, vaan niitä omasta mielestäni hauskimpia tai mielenkiintoisimpia juttuja. Ja tosiaan, muistakaahan, että kaikki mitä tehtiin, tehtiin yhdessä ja jokainen leiriläinen pystyi osallistumaan täysillä kaikkeen!



Leiri alkoi nopeasti muodostua ryhmäksi ja vaikka itselläni ei ollut paljonkaan tuttuja leirillä, niin sain kyllä heti seuraa ja juttukaveria. Nopeasti muodostui kaverisuhteita ja koskaan ei kyllä tarvinnut yksin olla jos seuraa kaipasi. Huomasin myös sen, että vaikka olin luullut olevani huono englannissa, niin hyvin ulkomaalaisten kanssa sujui juttelu heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tietenkin mitä pidemmälle leiriä mentiin, sitä paremmaksi puhuminen englanniksi kehittyi. Ymmärtämisessähän minulla ei koskaan ole ollut sen suurempia ongelmia, vaan juuri siinä uskalluksessa puhua englantia. No nyt sekin korjautui tämän leirin aikana!



Itselleni jäi erityisesti leiristä mieleen sitten seuraavat jutut, joista kerron vähän tarkemmin alla. Vaikka kokonaisuudessaan kaikki oli erittäin mukavaa ja hauskaa, niin jotkut jutut ovat aina hauskempia kuin toiset! Meillä nimittäin oli yhtenä päivänä vammojen jako. Jokainen leiriläinen sai itselleen vamman tai eri vamman mikä itsellään oli. Minä sain sitten nakikseni kädettömyyden. Luvassa oli sitten rastirata näiden saatujen vammojen kanssa ja jaettiin ryhmät. Minun ryhmässäni oli mm. huonokuuloisia, putkinäköinen ja yksikätinen tyyppi. Voin sanoa, että kyllä kädettömänä oli vaikeaa heittää frisbeetä tai kääntää vaikkapa kylkiasentoon (eli ei oikein onnistunut :’D). Samoten oli ärsyttävää, kun hiukset menivät silmille ja niitä ei saanut pois, joten joutui kysymään aina jotakuta auttamaan niinkin ’pienessä’ asiassa.

Helsinki-päivä tietenkin oli yksi leirin kivoimmista jutuista. Porukalla menimme ensin keskustaan ja siellä meidät jaettiin ensiksi värien mukaan ryhmiin. Ryhmissä meidän piti alkupäivä tehdä tehtäviä, jotka ohjaajat olivat meille kehittäneet. Tehtävänä oli mm. viihdyttää junaa odottavia ihmisiä, kerätä 30 roskaa, pitää ovia auki, aloittaa keskustelu hississä ja tarjota hierontaa jollekin esim. taksikuskille. Oli hauskaa ryhmässä toteuttaa näitä tehtäviä ja samalla kulkea keskustassa. Esimerkiksi meidän ryhmän ulkomaalaiset nautti kovasti kiertelystä ja Muumikauppa Forumissa oli mukava juttu. Itse kävin vielä ryhmämme kahden ulkomaalaisen jätkän kanssa shoppailemassa toiselle farkut. Voin sanoa, että on aika mielenkiintoista a) shoppailla miehelle vaatteita ja b) tehdä se englanniksi :D No tuon tehtäväjutun jälkeen oli luvassa ruokaili Chikosissa. Hyvää ruokaa oli ja kaikki saivat syötyä. Siitä sitten oli lähtö paikkaan, jonka oli aiemmin valinnut. Itse menin ryhmään, joka suuntasi luonnontieteelliseen museoon. Osa taas meni Suomenlinnaan ja osa shoppailemaan Itäkeskukseen. Oli mukava päivä ja kaikki pääsivät lopulta bussiin ja takaisin leirikeskukseen.

Sitten eräänä päivänä meillä oli vuorenvalloitus. Leiripaikalla oli pieni kallio, jonka päällä oli pieni rakennus. Sinne sitten päätimme kaikki kavuta. Malike yritys toi meille erinäisiä apuvälineitä, että kaikki myös saataisiin ylös. Sillä esim. ei sähköpyörätuolilla sellaista ryteikköä pääse ylös. No saimme kaikennäköisiä maastopyörätuoleja ja tandemkävelysauvat yms. Sitten alkoi vuoren valloitus. Minä ja eräs ystäväni leiriltä veimme ensiksi yhden tytön ylös ja sen jälkeen lähdimme hakemaan toista. Oli aika mielenkiintoista kyllä tuo homma ja palkitsevaa. Ainakin sain sen selville, että kyllä minä jaksan ja ei tarvitse esimerkiksi nyt vielä heittää kaivoon ajatusta, ettenkö pääsisikin ensihoitajaksi erikoistumaan tuolla lähihoitajakoulussa. Tai siis kyllä näköjään sitä kuntoa minulla riittää ihan hyvin :) Siellä kallion päällä sitten joimme päiväkahvit ja eräs Lady Fox tuli vierailemaan myös. Oli hauskaa ja nauraa sai mahan kipeäksi. Tovin siellä oltuamme lähdimme sitten takaisin alas ja tietenkin autoimme taas toinen toisiamme. Voin sanoa, että ihan mieletöntä!



Tuossa sitä äksöniä. Mutta meillä oli paljon keskusteluja, draamaa, iltajuttuja ja juttelua muuten vaan. Hyvää ruokaa ja hengailua. Oli ihan superia tutustua kaikkiin niihin ihmisiin leirillä ja saada paljon uusia kokemuksia. Voin myös sanoa, että elämänkuvani taas avartui entisestään. Vaikka olen aina pitänyt itseäni avoimena ja ennakkoluulottomana, niin ne vähäisetkin luulot yms taas karistuivat kyllä pois. Aivan mielettömiä persoonia leiri täynnä! Lisäksi sain paljon uusia ystäviä ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Toivottavasti tulen tapaamaan näitä ihmisiä enemmänkin ja toivottavasti ensi vuonna pääsisin taas leirille olemaan. Tämä leiri vain vahvisti sitä halua päästä hoitoalalle, auttaminen on minun juttu. Ja haluan myös parantaa autettavien mahdollisuuksia ja saada tästä maailmasta yhdenvertaisemman!

Voin suositella Herzicamp leiriä kyllä kaikille, keitä vähän alkoi kiinnostaa. Voin myös kertoa lisää leiristä ja asioista, jos joku haluaa. Pistäkää vain kommenttia niin vastailen enemmän kuin mielelläni :D Taas on pitkä vuosi odotettavaa.

Superiloinen ja onnellinen Pilvi

Ps. I'm already missing you my herzifriends <3