29. lokakuuta 2012

Übersuperhuippumahti viikonloppuinen!

Pakko hehkuttaa, koska oli ihan huippu viikonloppu justiinsa! Osa sen varmaan arvaakin miksi, mutta koska kaikki ei, niin kerrotaanpa kuvien kera hieman enempi!

Nimittäin perjantaina suuntasin jo kohti Helsinkiä ja isoveljelle yöksi. Siellä vietin laatuaikaa hyvän ruuan, seuran ja löhöämisen merkeissä ja minkä tärkeimmän? No kummipoitsun kanssa! Se on ihan paras jätkänpätkä ikinä ja pieneen ikäänsä se on jo niin fiksu! Se on vaan niin söpö!

Sitten tulikin lauantai-aamu ja oikeastaan se syy miksi tulin Helsinkiin alkujaan. Nimittäin Herzicamp 2012 kesäleirin jatkot! Suuntasin nokkani kohti Hesan rautatieasemaa n. klo 10 ja odottelin siellä tulevia leiriläisiä. Lopulta klo 11 kaikki olivat saapuneet seuraamme, joten lähdimme suunnistamaan Kamppiin ja bussiin numero 109. Hassua tässä oli se, että alkujaan menin kahta ihmistä vastaan, mutta jostain sitä väkeä tuli ja lopulta meitä taisi olla 10 menossa yhtä matkaa. Huippua!

No Kauniaisten työväenakatemialla olikin jo muita vastassa ja siellä alkoi itse jatkot! Oli niin mahtavaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. Kouluttauduimme NuNu eli nuorelta nuorelle ystäväkurssin merkeissä alkuksi ja sitten illemmasta päivällisen jälkeen alkoi hengailuaika ja valmistautuminen illan bileisiin. Nimittäin halloweenpinkkipartyihin!







Minä ja Suke olimme sopineet tekevämme zombipuvut ja niitä sitten aloimme viimeistelemään syötyämme ensin hyvin. (Suken blogista voinet lukea tarkemmat ohjeet pukujen tekoon, linkki tulee tämän tekstin loppuun) Mutta tosiaan siirappi-elintarvikevärimössöllä sotkimme veritahroja paitoihin, vauvatalkkia tungimme hiuksiin ja iholle ja kasvomaaleilla + kaupantekoverellä + luomiväreillä saimme aikaan maskeeraukset muuten. Tietenkin vaatteet oli jo kotona revitty valmiiksi aikaa säästääkseen. Ja vaikka itse sanonkin, niin minusta meillä oli aika mageet puvut! Vai mitä ;)


Ilta meni tanssiessa, hengaillessa, syödessä, koomatessa ja nauraessa. Mitä lähemmäksi keskiyötä mentiin ja sen yli alkoi juttukin muuttua sen mukaiseksi. Sammakonkudusta pitsoihin ja muuta mukavaa. Ja poikakalenteriin ;) Lopulta joskus puoli kolmen aikaan painoin pääni tyynyyn onnellisena ja hymyillen. Olinhan saanut viettää aikaa ihmisten parissa.



Sunnuntai-aamuna koomaherätykseni jälkeen ryömimme aamupalalle koko sakki ja siitä aamulenkille ulos. Kylmyys koetettiin taltuttaa ties millä keinoin, halein ja improvisaatioesityksin. Lopulta kuitenkin luovutimme ja menimme sisälle. Sisällä hengailimme taas ja alkoi jo loppu lähestyä. Taisi siellä itkujakin taas tulla, koska kesän muistot ja ihanat hetket ja ihanat ystävät olivat taas jäämässä. Toki jokaisen omiin mieliin muistot jäävät.


Sitten siinä kahden maissa kyyti (eli veljeni) tuli hakemaan. Suurin osa leiriläisistä oli jo kadonnut lounaan jälkeen ja osa jäi vielä odottamaan kyytejään. Nappasimme veljeni kanssa Suken mukaamme ja heitimme hänet Tikkurilaan samalla matkalla. Veljen kanssa jatkoimme heille ja pääsin jatkamaan huippuviikonloppua vielä kummipojan kanssa leikkien! Nimittäin jäin vielä yhdeksi yöksi sinne.


Leikimme kummipoikani kanssa Marion kanssa ja leivoimme supercookieseja (taikinan tosin oli tehnyt joku muu ;) eli siis kummipoitsukan äippä!) Leikittyä loppupäivän oli ilta jo pitkällä, joten poitsu meni nukkumaan. Me aikuiset jatkoimme vaalivalvojaisten parissa ja söimme hyvin. Itsestäni tuntui kuin pienellä lomalla olisin ollut. Sillä niin herkullista ruokaa sain illasta, että oksat pois! Lisäksi oli vain rentouttavaa löhöillä sohvalla muiden kanssa. Joten ihan huippua oli!

Tässä pieni raapaisu miksi oli mahtavasuperviikonloppu! Koska perhe + ystävät + kesän muistelu  = huippua! Harmi ettei kaikki Herziläiset päässeet paikalle, mutta eiköhän me vielä nähdä!

Ps. Suuriman osan kuvista kuvasi Suke minun kamerallani, joten iso kiitos! Menkää siis ziigaamaan blogia: http://antti-tunneruletissa.blogspot.fi/

23. lokakuuta 2012

Menneitä ja nykyisyyttä


Huvittaa, että tuo biisi soi mulla tosi pitkään repeatilla aikoinaan. Tai siis sanotaanko, että ehkä kolmisen vuotta sitten soi? Kun kuuntelee tuon sanoja, niin se kerto omasta mielestäni paljon minusta. Siltä se siis silloin tuntui. Nyt tämä biisi pamahti soimaan spotifystäni shufflella ja muistin kaikki ne fiilikset. Kyllä happyhappyjoyjoy-Pilvi on joskus masistellut ja angstaillut. Ainakin itsekseen :D

Jotenkin sillon tuntu, että oli yksin, vaikka oli kavereita ja kaikkea. Mutta oli semmonen tyhjä olo tosi usein. Muistan kyllä, jumitin kotona paljon ja kävin aina välillä naapurissa (eli siis Riksul ja Ninnul) kahvittelee ja hengaa. Mutta siinä se kaikki oli silloin. Tietenkin koulussa kävi ja oli, mutta ei oikein muuta.

You get so silly when you're lonely
And you think that you're the only

I hope that someone's gonna call
And tell me this night is over
'Cause I wanna start living my life
Before I get much older

Nyt huvittaa etenkin tuo kertosäkeen viimeiset rivit. Okei, silloin mulla oikeesti ei ollut kovin kummoinen elämä. Mutta ainakin toi asia on muuttunut sitten sen ajan! Välillä sitä nykyään toivoo, että olisi enemmän semmosta luppoaikaa. Mutta nytkin mulla on kalenteri täynnä tekemistä ja kavereita ja kaikkea. Mietin joskus, että nytkö se kaikki luppoilu korvautuu. Okei mua ei haittaa! Koska nään ihmisiä, saan olla mukavien tyyppien kanssa, saan tehdä sitä mistä tykkään. Mua ei haittaa, että oon koko päivän menossa ja käyn vaan kotona syömässä ja nukkumassa. Eli tosiaan. Nyt sitä elämää löytyy ja ei tarvinnut paljoa vanheta ;) 

Maybe you all would consider it a joke
If I say that I hate myself
But now and then
When I look into the mirror
All I see is a big mistake
(And wouldn't you)

Muistan myös sen, että en tykännyt lukiossa peilikuvastani. Tai tykkäsin välillä ja välillä en. Useimmiten en. Nyt olen kasvanut siinäkin asiassa ja nykyään peilikuva on muuttunut paremmaksi. Niin ulkonäöllisesti (omastamielestä ja sehän on kai tärkeintä?), mutta myös henkisesti. Ehkä sitä vähän sitten aikuistuu niinsanotusti, vaikka mä oon kyllä ikuinen Peter Pan! 

Well I just wanna believe
That I could be something to someone

Tosta biisistä tää kohta kyllä edelleen kytee mielessä. Se ei oo muuttunut. Ainoo ehkä et kyllä mä tiedostan sen, että tietenkin oon jotakin jollekin. Ihan varmasti oon tärkeä ihminen monelle. En voi kieltää. Mutta ehkä ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitan ;) 

Mutta hauskaa huomata, kuinka sitä on muuttunut ihmisenä. Ehkä jopa parempaan suuntaan. Tai sitten on vain kasvanut teini-angsteista. Tosin en kyllä koe koskaan kärsineeni pahimpia angsteja silti. Tuo on ollut jotain normimasistelua. Toki vieläkin on päiviä, kun tuntuu juuri tuolta biisiltä. Mutta ne on vain päiviä, hetken ajatuksia. Ja se on normaalia. Eikö?

Että tämmöinen blogitus tähän väliin. Oli pakko kun tuo biisi törmäytyi minuun! Olen ollut hassulapsi joskus, olen hassulapsi vieläkin mutta eritavalla. 

Tänään psykososiaalinen jotain ja jotain kurssilla puhuttiin, et pitäisi oppia tutkimaan itseään enemmän. Sitten on helpompi auttaa muita. Voisi ottaa joskus kunnon hetken oman itsensä miettimiseen. Mikä minä olen? Mitä minä haluan? Mistä minä oikeasti pidän? Siinäpä aihe pohdiskelulle, vaikka kyllähän tätä tulee aina välillä mietittyä ohimennen ja välillä tarkemmin. Mutta jos pysähtyisi oikeasti miettimään? Kasvaisinko silloin ihmisenä enemmän? 


Pilvi