Hei ja tervetuloa lennolle Pilvilandiaan!

Välillä on hyvä olla itserakas ja ajattelinkin epäloogisesti kirjoittaa nyt vasta itsestäni tähän blogiin. Virallisestihan sitä pitäisi kai ensimmäisessä viestissä kertoa itsestään, mutta tehdään nyt sitten näin väärinpäin ja vinksin vonksin.

Tosiaan olen siis lukion viimeistä luokkaa käyvä tyttö, joka on kahta kuukautta vaille 19v. Itse asiassa minulla on jäljellä vain yksi jakso koulua ja sitten koittaa hetkellinen vapaus ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksia. Sen jälkeen alkaakin ns. vapaa aika, jolloin pitäisi panostaa tuleviin pääsykokeisiin. Siinäpä sitten vasta onkin pulma purtavaksi.

Minusta pitäisi joskus tulla lääkäri, mutta huomatkaa sana joskus. En ehkä tulevana vuonna pääse sisään, saatikka sitä seuraavana. Mutta joskus. Olen halunnut lääkärin ammattiin jo ensimmäisestä luokasta asti, enkä oikeastaan edes osaa vastata miksi. Lääkärin ammatti vain tuntuu siltä niin sanotulta kutsumusammatilta minulle. Ainoa ongelmani on vain se, että en ole maailman nerokkain matematiikassa tai fysiikassa. Kemia ja biologia sujuvat, ja varsinkin jos niitä vielä petraa, niin niissä ei tule olemaan ongelmaa. Mutta matemaattista ajattelutapaa ei tämän tytön päähän ole luotu kun lahjoja on jaettu.

Muita vaihtoehtoja sille aikaa kun en lääkiksen pulpeteissa istu, ovat biokemian ja bioteknologian alat ja niihin olenkin hakemassa tulevaisuudessa myös. Ehkäpä siksi, että biologia ja kemia ovat lempiaineitani! Olenhan toki miettinyt myös sairaanhoitajan ammattia, mutta päätynyt kuitenkin lopputulokseen, että mieluummin haluaisin istua yliopistossa opiskelemassa, toki ei kannata sulkea vaihtoehtoja vielä poiskaan.


Mitähän muuta sitä voisi itsestään kertoa.. No ainakin sen, että olen erittäin eläinrakas persoona. Omistan koiran (japaninpystykorvan) nimeltä Nella. Nella on 11 vuotias eläkepäiviään viettelevä mummeli. Tulevaisuudessa haluaisin itselleni toisen koiran, tai oikeastaan ensimmäisen ihka oman koiran. Sillä Nellaahan en voi mukaani ottaa muuttaessani, koska Nella on enemmän isän perään kuin minun. Kuitenkin kaikkien yllätykseksi lempieläimeni ei ole koira, vaan se on KARHU! Hih. Karhut ovat olleet lempieläimiäni pienestä pitäen, johtunee varmasti siitä, että Ähtärin Eläinpuistossa olen aina ihaillut karhuja. Olenpa jopa kerran päässyt syöttämään kädestä pitäen karhua!

No kuten edellisessä viestissäni kerroinkin musiikista, niin sanomattakin on selvää että lempi’bändini’ on Semmarit. Olen fanittanut Semmareita todella pienestä asti. Itse asiassa varmaan 3-4 – vuotiaasta asti? Ensimmäinen keikkani Semmareilta on ollut silloin, kun olin tuon ikäinen. Mitään en tietenkään muista siitä, mutta isosiskoltani olen kuullut asiasta. Siitä lähtien sitten olenkin käynyt aina keikoilla, aluksi tietenkin vain äidin ja siskon mukana. Mutta teini-iän saavutettua alkoi keikkojakin tulla enemmän. Aluksi kävin parilla keikalla per kiertue, sitten se kasvoikin neljään ja tänä vuonna olen käynyt yhteensä jo 10 keikalla, ylihuomenna vielä yksi! Eli 11 keikkaa tänä vuonna Semmareilta olen nähnyt : D Eikä harmita yhtään. Pitäähän sitä nyt joku kunnon fanituskohde olla ja itselläni se tietenkin on paras!

Onkohan vielä jotakin kerrottavaa? Tietenkin odotan vielä omaa prinssiäni saapuvan valkoisella ratsullaan, kuten varmasti moni muukin ikäiseni. (Tai sitten ei) Sillä olen toivoton romantikko, vaikken siltä ehkä vaikutakaan. Mutta ehkä vielä joskus joku saapuu, ei ehkä oikeasti prinssi, mutta kelpaa se sammakkokin.

Enempää nyt en itsestäni keksi sanottavaa. Varmasti asioita ilmenee tulevista teksteistä enemmän, ainakin jos osaa rivien välistä poimia asioita ;)

Pilvi