Musiikki on rakkaus ja rakkaus on pakkaus

Tuli sellainen fiilis, että blogin pitäminen voisi olla ihan mukavaa puuhaa. Ainakin silloin kun on tylsää tai päähän ilmestyy jotain fiksua kirjoitettavaa. Tai no, fiksua ja fiksua. Ajattelin aloittaa blogini ensimmäisen tekstin kertomalla hieman suhteestani musiikkiin. Joten varoituksen sana, että iloista hehkutusta saattaa olla luvassa!

Itsehän en musikaalisesti ole lahjakas, en siis osaa soittaa mitään soitinta kunnolla, eikä laululahjoillakaan ole minua suotu. Kuitenkin musiikki on yksi elämäni peruspilareista, en osaisi kuvitella elämää ilman musiikkia. Se yksinkertaisesti on vain asia, jota tarvitsen tietyn päiväannoksen aina.
Omistan kyllä kitaran, joka piti saada heti seitsemännellä luokalla ensimmäisten musiikintuntien jälkeen. Kuitenkin se kitaransoitto innostus katosi. Haluaisin kyllä oppia kitaran soittamisen taidon, mutta en vain ole saanut rohkeutta mennä yksityisille tunneille, ehkä vielä joskus tuokin kitara saa arvoisensa kohtelun. Ehkä.

Mutta mitä musiikki sitten merkitsee minulle? Miksi se on niin rakasta, etten voisi elää ilman? En osaa vastata ainakaan viimeiseen kysymykseen kunnolla, mutta asia on ollut jo pienestä asti näin. Millaista musiikkia kuuntelen? Siinä kysymys, johon minulla on pitkä litanja vastausta. Sillä kuuntelen niin laidasta laitaan olevaa musiikkia. Ensimmäisenä listassa on acapella/kuoromusiikki, mutta heti perässä hiihtää rock. Sitten tuleekin jo iloiset pop luritelmat ja löytyy minun listasta reggae tyylistä musiikkiakin. Kun mietitään tarkemmin, niin kuuntelen oikeastaan mitä vain. Oikeastaan ainoa musiikin tyylilaji, johon en ole päässyt sisälle on hevimättö, ehkä en vain ole kuullut sitten hyvää heviä? En tiedä, mutta tällähetkellä se vain ei iske.

Kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla lempibändeistäni? Vaikkei kiinnostaisikaan, niin kerron silti. Yksi bändi ("bändi") on kyllä ylitse kaikkien muiden, muut bändit tulevat listassa ilman arvojärjestystä.

Tämä yksi ja ihanin on tietenkin Semmarit eli Seminaarinmäen mieslaulajat. Ainoa, jota olen fanittanut aivan taaperoiästä asti. Kiitos isosiskoni, joka kuunteli Semmareita opiskeluaikanaan kotona. Sitten tulikin jo televisiosarja, jota pienen Pilvin piti katsoa, vaikka olisi pitänyt olla nukkumassa. Sen jälkeen fanitus on vain kasvanut, varmasti yksi syy on se, että olen alkanut ymmärtämään musiikista jotain. Pienenä oli enemmänkin "Äiti katso, hienoja poikia!", mutta nykyään hienojen poikien lisäksi on laadukas musiikki suuressa osassa.

Semmareista minulla riittäisi juttua kokonaiseen tekstiin, joten voisin säästää sen omalle alueelleen. Ajattelin vain tässä ensimmäisessä tekstissä puhua yleisesti musiikkimaustani, en vain siitä ylivoimaisesta voittajasta listalla.

Muita bändejä, mitä kuuntelen ovat Zen Café (joka myöskin on ollut pienestä asti suosikkeja, kiitos ihanien isosiskon ja isoveljen, jotka teini-iässä popittivat kotona kys. bändiä), YUP, Rajaton, Mika, Petteri Sariola, Iiro Rantala New Trio, Marzi Nyman, Jarkko Martikainen sooloilut ja Samuli Putro sooloilut. Joten selkeästi laidasta laitaa löytyy, eikä tuossakaan vielä kaikki ollut. Ei edes puolet! Suurin osa musiikkimaustani on varmasti kiitosta isosisaruksille (jotka ovat minua 13 ja 15v vanhempia..), omaakin mieltä löytyy, mutta tietenkin lapsuuden suurimmat idolit vaikuttivat paljon musiikkimaun syntymiseen.

Musiikista, tai pikemminkin vain sen kuuntelusta, voisin jauhaa pidempäänkin. Mutta ajattelin jättää tämän nyt tähän. Sitä paitsi, olen varma ettei tämä tähän lopu. Musiikista kun voi kirjoittaa niin paljon!

T. Pilvi

Ps. Kuvasta kiitos: http://www.flickr.com/photos/shankarmenon