Ajattelinpa tässä kertoa teille vähän viime kuukaudestani. Oikeastaan koko kuukauteen liittyi vain Semmarit, joten tämä teksti painottuu siis Semmareihin, oikeastaan mistään muusta en nyt puhukaan.
Marraskuussahan alkoi siis hieno Semmarien kiertue Suuntaamme Avaruuteen. Itsellänihän oli luvassa peräti 7 keikkaa tuota kiertuetta, tällä kertaa kolmella eri biisilistalla. Aluksi oma keikkarumbani alkoi Jyväskylästä 11.11 akustisella keikalla! Voin kyllä kertoa, että oli aivan mahtava päästä kuulemaan livenä niitä biisejä, joita pienenä popitti ja ajatteli ettei koskaan niitä enää livenä tule kuulemaan. Ensimmäinen akustinen keikka oli hieno ja tietenkin olin eturivissä istumassa.
Seuraavaksi tuolta akustiselta keikalta jatkoin matkaani samana iltana olevalle klubikeikalle, joka järjestettiin Lutakossa. Sielläkin pääsin aikalailla eturiviin seisomaan ja jammailemaan hyvien laulujen parissa. Meininki Lutakossa oli tiivis ja sama hyvä fiilis jatkui. Klubikeikka oli aivan eri maata rauhallisen akustisen keikan kanssa, joten päivä oli erittäin hyvä. Klubilla esitettiin sekalaisesti uusia ja vanhoja biisejä, joten sekin paransi kokonaisuutta!
Seuraavat keikat odottivatkin jo parin päivän päästä, eli siis 13.11. Tällä kertaa matkani suuntasi kohti Helsinkiä. Aluksi olin ajatellut, että miten ikinä selviäisin Valkoiseen saliin, kun en koskaan siellä ollut käynyt. Kuitenkin suunnistaminen oli helppoa ja tietenkin edessä siintävä Moby Dick (Semmareiden keikkabussi) auttoi kertomaan, että perille oli löydetty. Valkoisen salin akustisella keikalla pääsin taas eturiviin, tosin reunaan, muttei se meininkiä haitannut! Helsingin keikoilla meitä Ruohonjuuritasolaisia olikin paljon ja tämähän tarkoitti sitä, että sain nähdä pitkästä aikaa jo ystäväksi luokiteltavia ihmisiä! Oli hauska olla seurassa, jossa kaikki pitävät Semmareista. Omassa ystäväpiirissä kun kukaan ei erityisemmin jaa ilonaihetta kanssani. Valkoisen salin keikan jälkeen jäimme vielä hengailemaan hetkeksi paikalle, vaikka keikka loppuikin. Siellä sai jopa ilmaiseksi väliajalla tarjottuja eväitä. Mums! Siitä sitten lopulta lähdimme suuntaamaan nokkamme kohden Tavastialla esitettävää klubikeikkaa. Sainkin kyydin yhdeltä Ruohislaiselta ja auto oli täynnä muitakin. Saimme mukaamme jopa paria viikkoa vaille 18v tytön (Ruoholaisia hänkin) ja hän pääsikin keikalle sisään! Fiilis oli jo tästä hyvä. Keikka tietenkin nostatti fiilistä entisestään, Tavastialla kun ihmiset lauloivat mukana ja kaikki tanssivat ja hurrasivat. Valitettavasti eturivin paikka ei Tavastialta auennut, mutta hyvin keikan näki muutamaa riviä kauempaakin. Keikan jälkeen jäin hengailemaan Tavastialle vielä ystävieni kanssa. Jopa muutamaa Semmariakin pääsimme jututtamaan, mikä tietenkin on keikkojen jälkeen suuren suuri plussa.
Sitten edessä häämötti ensimmäinen konserttisalikeikka! Sen pääsin näkemään Hämeenlinnassa 19.11, eturivistä tietenkin ihan keskeltä. Eturivi paras rivi, eikö? On hienoa nähdä lempparipojat läheltä ja nähdä heidän ilmeitään ja kasvojakin jopa. Lisäksi kastuimme mukavasti erään nimeltä mainitsemattoman biisin aikana. Konserttisalikeikka täytti kyllä kaikki odotukseni! Koreografiat olivat lauluissa hienoja ja pääsi näkemään livenä paljon lempibiisejä. Variksen siivillä ja Oboe ja maito olivat sellaisia suosikkeja, joissa muutama kyynelkin vierähti poskelle onnesta tietenkin. Nuo ovat niitä lauluja, joihin tuskin koskaan kyllästyn! Tällä keikalla pääsin myös antamaan eräälle Semmarille kortin, jonka olin Tukholmasta löytänyt reissullani. Oli mukava kun kortista pidettiin. Ainakin näin voisin päätellä, kun kortista on kuva ja se on jopa Semmareiden viikonkuvana!
Seuraava keikka olikin seuraavana päivänä Lahdessa. Keikka oli sisällöltään samanlainen, yhtä hieno ja ihana. Mutta parasta tässä keikassa oli se, että melkein jokainen Semmari ilmestyi konsertin jälkeen aulaan. Sain bongattua lisää nimmareita kauan jo tekeillä olleeseen nimmaripaitaanikin! Enää muutama nimmari puuttuu ;) Muutenkin sain vaihtaa muutaman sanan monen kanssa ja mikäs sen iloisemmaksi fanin saa, kuin jutella omien idoleidensa kanssa. (Idoli on muuten hassu sana, mutten nyt keksinyt muutakaan) Tietenkin olin tämän keikan ja keikan jälkeisien tapahtumien jälkeen erittäin pää pilvissä seuraavat päivät. Ainakin sai olla kunnolla onnellinen ja iloinen! Mikään ei olisi voinut näitä päiviä pilata, kun ajatukset pyörivät keikoissa ja Semmareissa.
Sitten seurasikin pidempi tauko, kun viimeinen keikka oli vasta 28.11. Tämäkin keikka oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, lisäksi keikkakokemusta lisäsi taas ystävien näkeminen. Eräs Ruoholainen oli tehnyt hienon kakun ja toinen hienon kortin, jonka sitten yhdessä Ruohonjuuritason puolesta annoimme Semmareille. Kakusta ja kortista tykättiin, tai ainakin niin meille kehuttiin. Lisäksi tällä keikalla aloimme laulaa onnittelulaulua pojille ja muukin osa salista (ei nyt kaikki) lähtivät lauluun mukaan. Joten konsertti oli tavallaan erilainen. Tietenkin keikan jälkeen iski haikeus. Mitä sitten? Ei enää mitään odotettavaa? Tässä oli kaikki tältä kertaa. Tuntuu, että keikoilla jaksaisi istua vaikka joka päivä. Niin mahtavia Semmarit ovat livenä! Onneksi tällä kertaa apuna on juuri ilmestynyt livelevy, jossa kaikki uudet biisit ovat. Kerrankin lääkettä ikävään on siis saatavilla. Tämänkin konsertin jälkeen muutamaa Semmaria pääsi jututtamaan ja sai sitä muutaman halinkin haalittua. Hyvä päätös siis keikkarumballe oli taattu.
Että tällä kertaa tällainen kiertue. Kolme erilaista settiä, yhteensä seitsemän keikkaa ja paljon uusia kokemuksia. Ystävien näkemistä ja suurta iloa ja onnea. Sitä kaikkea sain tällä kiertueella itselleni ja tuota iloa ja hymyä huulillani näkee vielä pitkään keikkojen jälkeenkin. Nyt odottelen jo innolla tulevia konsertteja! Saa nähdä kuinka kauan joutuu haikailemaan niitä, sillä Semmareilla oli suuri rumba tehdä tätä. Niin monta keikkaa oli ja niin lyhyt aika, joten en ihmettele että lepo on tarpeen.
Niin ja sen verran voin vielä sanoa! Että tässä ei ollut kuin pieni tiivistelmä kaikeasta. Tekstistä olisi tullut aivan liian pitkä, jos jokaisen tapahtuman olisin kirjoittanut :D Joten koitin kirjoittaa pääkohdat joka keikasta, enkä jokaista pientä yksityiskohtaa joka muistissani on. Vaikka yksityiskohdathan ne olisivat varmasti mielenkiintoisia, mutta jätetään jotakin salaankin.
Pilvi
Ps. Kuvat ovat minun itseottamia joten © Pilvi
