22. huhtikuuta 2012
Anna mulle pallo niin mä puhallan sen täyteen
Olavi Uusivirta - Oodi ilolle
Mikä se on?
Joka saa iloiset veikot kaivautumaan katukuvaan pienissä sievissä. Joka saa teinit vaihtamaan talviturkkinsa kevyempään vaatetukseen. Joka saa ihmiset hymyilemään? Joka saa kadut täyttymään terasseista tuoleineen ja pöytineen (+ihmiset sinne). Joka saa koirankakat ilmestymään lumikasojen alta. Joka saa pyöräilijät takaisin kaduille piiloistaan. Joka saa torit ja turut täyttymään tapahtumista. Joka saa lokit kirkumaan ja pulut pommittamaan. Joka saa linnut laulamaan. Joka saa auringon paistamaan vielä kello 20.09. Joka saa jäätelökioskit ulos. Joka saa kaiken näyttämään paljon kivemmalta ja ihanammalta.
.... Se on kesä! Tai ainakin hyvin lähellä oleva kesä, eli kunnon kevät!
Tänään oli nimittäin tämän kevään ensimmäinen oikeasti lämmin päivä! Sen huomasi. Vaikka itsekin olin kaupungilla vasta viiden jälkeen, koska aamupäivä + iltapäivä meni päivystellessä. Treffasin nimittäin hyvää ystävääni ja ai että, oli hieno fiilis olla ulkona kahvilla. Ilta-aurinko paistoi kasvoille ja oli lämmin. Mikä sen parempaa! Sitten oli kiva kävellä kaupungilla, kun yleisfiilis ihmisillä oli hyvä. Ja sitten se paras juttu: ensimmäinen jäätelö ulkona! Istuttiin auringossa, jonkun kaupan portailla ja ai. Kyllä se kesä on täällä kohta! Voi piilottaa kaikki kylmästä talvesta kertovat toppatakit ja huivit ja pipot ja lapaset jonnekkin kaapin kauimpaan nurkkaan. Voi kaivaa kesävaatteet esiin. Ja kengät. Voi olla ulkona niin kauan kun jaksaa, koska ei ole kylmä eikä tule kylmä. Ai että.
KESÄ 2012 TERVETULOA! Äläkä enää karkaa minnekkään, voita se hitsin takatalven ainainen tulo! Sä pystyt siihen!
<3:llä Pilvi
15. huhtikuuta 2012
Vieläkö soitan banjoa?
PistePiste - Elän sut uudestaan
Meitsillä ei oo nyt kyllä mitään erikoista kirjotettavaa ja ei oo ideaa ja aikaa miettiä mitä kivaa keksis tänne. Onko jollain jotain toivoimusta?
Mutta mikä on tehnyt sitten niin, että kiirettä on? Tai oikeastaan ei vaan oo aikaa kirjoitella mitään blogiin, koska jos koneelle ehtii istumaan niin sitten on kaikkea muutakin tekemistä. Oon ollut työharjoittelussa päiväkodin eskariryhmässä, eli päivästä aika 8- 16 on kulunut siellä ollessa. Nyt se harjottelu loppu ja viikon päästä alkaa seuraava harjottelujakso. Sekin päiväkodissa. Viikko on välissä vaan koulua. Oli kyllä tosi kiva harjottelupaikka! Lapset oli ihania, työkaverit oli ihania ja oma ohjaaja oli ihan paras. Siellä tehtiin kaikkea kivaa ja aika (6viikkoa) meni ihan super nopeeta. Vikana päivänä ne oli tehny mulle ihanan kortin runoineen ja työkaverit meinas vetistellä kun lähdin ja lapset tuli vaan halailee, ja oli et onko mun pakko lähteä. Aika söpöö.
No sitten loppupäivä on usein mennyt niin, et oon ehkä ehtiny käydä kotona kääntymässä ja sitten oon mennyt SPR juttuihin :) Kaikenlaista kun siellä säätää, niin melkein vois saada joka illalle jotain. Toisaalta se ei haittaa, koska se on kivaa puuhaa ja siellä näkee kivoja ihmisiä! (Ja tässä välissä mun hiirestä just loppu patteri, möh!) Ja jos mulla ei oo ollut SPR-juttuja, niin oon yrittänyt ehtiä nähdä kavereita tai pitää kotia hieman kunnossa (eli siivota ja sillein) tai sitten oon joutunut tekemään koulujuttuja (eli kaikkien rakastamaa näyttösuunnitelmaa jne). Et eipä sitä paljon aikaa jää sitten päivään enää olla koneella :D Sit pääsiäislomanki olin töissä äidin työpaikalla sen työparina (lähihoitajahommia) ja äitillä ei edes tietokonetta ole. Että näin.
No sitten ne harvat ns. vapaapäivät mä oon onnistunut haalimaan kans tekemistä. Mm. Semmarikeikkoja! Niitä on mahtunut kaksi jo tähän maalis-huhtikuuhun ja toivottavasti vielä toukokuuhun yks keikka tulis ;) Ettäpä näin. Ainakaan ei käy mulla aika pitkäks!
Tosta Punaisesta Rististä voisin kirjoittaa kyl jonku ihan oman juttusen kyllä, koska siitä mulla riittää kerrottavaa ja se on mun tärkein harrastukseni. Mutta suosittelen liittymään jäseneksi! Koska se on nuorilta (alle 29v) vaan 10 euroa vuodessa ja tukee hyvää juttua. Sitten te saatte lehden kotiin kannettuna. Ja jos kiinnostaa, niin oikeesti kaikenmoista kivaa toimintaakin löytyy (ensiaputoimintaa, nuorisotoimintaa, ystävätoimintaa jne) Siitä kuitenkin enemmän toisessa postauksessa.
LIITY TÄSTÄ PUNAISEN RISTIN JÄSENEKSI
Että näin, katsellaan!
Jatketaas tota vuonna nakki ja makkara aloitettua haastettakin:
Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
En oo mikään superhyvä tanssia, mut tanssittavia biisejä on paljon! Heitetään siis joku vaan randomilla tähän.
MIKA - One foot boy
Mikaa nyt ku se soi tossa just taustalla ja jammailen yksikseni :)
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite bandDay 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeralDay 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrumentDay 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year
6. maaliskuuta 2012
Sinun tarinasi
Facebookissa ollessani huomasin seuraavan videon tilapäivitysten seassa ja minun on nyt pakko jakaa se teille. Sillä kyseinen video iski suoraan ja syvälle, jotenkin niin hienosti tehty ja ajatus videolla on mitä mainioin. Juuri sellainen, mistä itse pidän. Myönnettäköön, että saatoin jopa pari hyvänlaista kyyneltä tirauttaa, koska tuo video on vain niin hieno. Katsokaa se nyt ja jatkakaa sitten lukemistä.
"Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse."
Ensinnäkin kiitän Yleä tästä hienosta videosta ja oivalluksesta. Tässä on puettu juuri sanoiksi kaikki, mitä oikeastaan olen itse yrittänyt joskus kirjoittaa :)
Olen itse aloittanut ns. tarinani teon. Aiemmin (sanotaanko.. pari kolme vuotta sitten) en oikein osannut elää elämää. Kavahdin juuri pienuuttani ja pelkäsin isoa maailmaa. En uskaltanut tehdä asioita omalla tavallani, pelkäsin muiden reaktiota. Ajattelin vain sitä, mitä muut minusta ajattelivat ja miltä näytin muiden silmissä. Mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, mutta tapahtui muutos. Jätin pelot taakseni ja muiden ajatukset taka-alalle. Ihan sama! Olen minä ja vain minä voin elää elämääni niikuin haluan. Ja jos minä, siis minä, olen tällaisen voinut tehdä niin voit SINÄKIN!
Vielä on paljon opeteltavaa, mutta olen aika hyvä tässä. Osaan nauttia kaikesta pienestä ja todellakin ahmin elämää. Kirjoitan tarinaani ja ehkä joskus vanhana voin naureskella ja todeta, että todellakin, elin elämäni hyvin. Tutustuin ihmisiin, pidin hauskaa, näin erilaisuutta, tein mitä olin haaveillut ja nautin kaikesta. Vielä pitäisi opetella uskomaan unelmiin täysillä, päästää irti kaikista niistä kahleista joita kulkee mukana ja tosiaan pysähtyä vain ajatellakseen. Hullutella, tehdä asioita spontaanisti, nauraa, olla miettimättä joskus tulevaa (vaikka tulevan miettiminen on tärkeää, mutta ei kokoajan!) ja olla välillä ilman suunnitelmia ja mennä mihin nenä näyttää.
"Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella."
Haastan teidät kaikki samaan. Etsikää tarinanne, kuten videossa kehotetaan. Teidän tarinanne.
T. Pilvi
"Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse."
Ensinnäkin kiitän Yleä tästä hienosta videosta ja oivalluksesta. Tässä on puettu juuri sanoiksi kaikki, mitä oikeastaan olen itse yrittänyt joskus kirjoittaa :)
Olen itse aloittanut ns. tarinani teon. Aiemmin (sanotaanko.. pari kolme vuotta sitten) en oikein osannut elää elämää. Kavahdin juuri pienuuttani ja pelkäsin isoa maailmaa. En uskaltanut tehdä asioita omalla tavallani, pelkäsin muiden reaktiota. Ajattelin vain sitä, mitä muut minusta ajattelivat ja miltä näytin muiden silmissä. Mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, mutta tapahtui muutos. Jätin pelot taakseni ja muiden ajatukset taka-alalle. Ihan sama! Olen minä ja vain minä voin elää elämääni niikuin haluan. Ja jos minä, siis minä, olen tällaisen voinut tehdä niin voit SINÄKIN!
Vielä on paljon opeteltavaa, mutta olen aika hyvä tässä. Osaan nauttia kaikesta pienestä ja todellakin ahmin elämää. Kirjoitan tarinaani ja ehkä joskus vanhana voin naureskella ja todeta, että todellakin, elin elämäni hyvin. Tutustuin ihmisiin, pidin hauskaa, näin erilaisuutta, tein mitä olin haaveillut ja nautin kaikesta. Vielä pitäisi opetella uskomaan unelmiin täysillä, päästää irti kaikista niistä kahleista joita kulkee mukana ja tosiaan pysähtyä vain ajatellakseen. Hullutella, tehdä asioita spontaanisti, nauraa, olla miettimättä joskus tulevaa (vaikka tulevan miettiminen on tärkeää, mutta ei kokoajan!) ja olla välillä ilman suunnitelmia ja mennä mihin nenä näyttää.
"Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella."
Haastan teidät kaikki samaan. Etsikää tarinanne, kuten videossa kehotetaan. Teidän tarinanne.
T. Pilvi
18. helmikuuta 2012
Pyhä Winter Unplugged 2012
Pyhä winter unplugged 2012 kertomusta taas kerran! Pientä tiivistelmää!
Saavuttiin siskon kanssa yöjunalla Kemijärvelle ja sieltä bussilla Pyhälle. Pakkasta oli lähemmäs kolmekymmentä koko viikonlopun ajan. Kemijärvellä ehdittiin syödä lounasta, käydä poreilemassa saunaosastolla ja vähän aikaa olla, ennen kuin piti olla menossa jo juhlimaan! Torstai-iltana 2.2 oli luvassa Costello Hautamäki, joka ei näyttänyt yhtään ikäiseltään! Olisin voinut väittää kaveria about 35-39 –vuotiaaksi. Kuitenkin alle nelikymppiseksi, mutta ei, kaverihan on lähemmäs viittäkymmentä jo! Ilmeisesti rokkielämä ei ainakaan kaikkia vanhenna, vaikka niin väitetään! Heikki Salo & Janne Louhivuori olivat myös lauteilla esiintymässä, kuten Aki Louhelakin. Tietenkin oma Pyhän houseband eli Sami Pitkämö, Lenni-Kalle Taipale, Ako Kiiski, Aleksi Ahoniemi, Harri Ala-Kojola ja lisänä vielä ihana Marzi Nyman :) soitti taustalla ja itsekseen. Kun virallisuudet oli saatu ohi, oli luvassa taas kunnon jamit! Lavalla pomppi kuka halusi ja biisit vaihtuvat omatakeiseen tyyliinsä. Se on Pyhä Unpluggedissa yksi parhaista jutuista, kunnon jamit! Yleisössä oli melkeinpä vain tuttuja naamoja, eli niin sanotusti vaki Pyhäläisiä. Tuttujakin tuli bongattua ja vaihdettua sanoja. Pyhässä sekin on hauskaa, että alkaa tuntemaan jo vakiväen ja tutustua heihin. Bileet kestivät puoli kolmeen asti, jonka jälkeen tuli pilkku heti ja kolmelta piti olla pois jo baarista. Mikä oli koko viikonlopun ajan tyhmin juttu, koska eihän sitä keikkojen keskellä ehtinyt jutustella ihmisten kanssa ja jos heti häädetään pois kun musa loppuu, niin missä välillä sitä jutustelee! Toivottavasti ensi kerralla tämä on paremmin järjestetty, että edes tunti olisi vielä aikaa istua baarinpuolella hengailemassa ja juttelemassa.
Lauantai 4.2 meni aika samoilla kaavoilla perjantain kanssa. Heräiltiin, käytiin aamupalalla, jatkettiin unia, herättiin, käytiin lounaalla, hengailtiin, mentiin after ski bileisiin Kalleen. Kallessa esiintyi samat kuin edellisenä päivänä, mutta lisänä mukaan tuli ’yllätysartisti’ eli Johanna Försti! Oli kyllä taas mahtava meno ja biisit mitä ihanimpia! Siitä taas kipitettiin saunaan, saunalla oli samat saunakaverit kuin edellisenä päivänä ja jutusteltiin. Juostiin huoneeseen, laittauduttiin ja mentiin ravintolaan. Nyt pöytämme oli sieltä keikkalavan läheltä, joten oli hyvä paikka! Syötiin taas herkkuravintolaruokaa, tällä kertaa itse otin perinteistä poronkäristystä ja jälkkäriksi jäätelöannoksen. Vähän ei-niin-juhlavaa siis. Siinä sitten istuttiin pöydässä (saunakavereiden vieressä, eikä oltu edes suunniteltu!) ja syötiin. Yhdessä välissä alkoi taas soitto, mutta nyt istuimme parien esiintyjien ajan ihan pöydässä, koska siitä näki hyvin lavalle. Otin Fazerina nimisen drinkkikahvin ja sanonpa vain, ettei ihan ollut minun makuuni. Ehkä tästä lähtien mahdollinen drinkki drinkkinä ja kahvi kahvina :D Fazeriinalta se kyllä maistui, ei siinä mitään. Lauantai-illan esiintyjinä olivat Moog in trio, Kari Peitsamo, Johanna Försti, Aki Louhela ja Hanna Pakarinen. Anna Abreun olisi pitänyt esiintyä, mutta hän sairastui eikä siksi päässy. Itsehän tykkäsin tästä uudesta järjestelystä enemmän, joten minua ei haitannut! Bilettäminen jatkui taas johonkin kolmeen asti ja lähempänä neljää sitä taidettiin vasta olla hotellihuoneessa. Joku random tyyppi alkoi matkalla aulasta hotellihuoneeseen höpötellä meidän kanssa ja sain tehtäväkseni kuunnella Rollareita. No olenhan minä niitä jo kuunnellut ennenkin :D Ihan hauska tyyppi oli ja sen kaveri, ei siinä mitään. Kuulemma me nuoret ollaan fiksumpia nykyään ja siskoni sai kuulla kohteliaasti olevansa ’vanha ja tyhmä’ vitsillä siis. Mutta ei ihan tainnut herralla olla pää selvänä. Terveisiä vaan randomtyypille!
Sunnuntai kuluikin levätessä ja illalla sitten suunta junaan ja junalla kotio. Kyllä oli taas mahtava matka ja elokuussa uudestaan!
Niin se taas oli ja meni. Miten voikin viikonloppu mennä niin nopeasti ohi! Kyseinen viikonloppuhan oli taas meikäläisen synttäriviikonloppu eli 2.2-4.2 :) Artisteja oli laidasta laitaan ja meno oli yhtä mahtavaa, ellei mahtavampaakin kuin edellisinä vuosina! Ajatelkaa, minulla oli vuoden tauko Pyhästä, kun elokuussa en ollut unpluggedissa. Oli outoa, mutta niin kivaa!
Saavuttiin siskon kanssa yöjunalla Kemijärvelle ja sieltä bussilla Pyhälle. Pakkasta oli lähemmäs kolmekymmentä koko viikonlopun ajan. Kemijärvellä ehdittiin syödä lounasta, käydä poreilemassa saunaosastolla ja vähän aikaa olla, ennen kuin piti olla menossa jo juhlimaan! Torstai-iltana 2.2 oli luvassa Costello Hautamäki, joka ei näyttänyt yhtään ikäiseltään! Olisin voinut väittää kaveria about 35-39 –vuotiaaksi. Kuitenkin alle nelikymppiseksi, mutta ei, kaverihan on lähemmäs viittäkymmentä jo! Ilmeisesti rokkielämä ei ainakaan kaikkia vanhenna, vaikka niin väitetään! Heikki Salo & Janne Louhivuori olivat myös lauteilla esiintymässä, kuten Aki Louhelakin. Tietenkin oma Pyhän houseband eli Sami Pitkämö, Lenni-Kalle Taipale, Ako Kiiski, Aleksi Ahoniemi, Harri Ala-Kojola ja lisänä vielä ihana Marzi Nyman :) soitti taustalla ja itsekseen. Kun virallisuudet oli saatu ohi, oli luvassa taas kunnon jamit! Lavalla pomppi kuka halusi ja biisit vaihtuvat omatakeiseen tyyliinsä. Se on Pyhä Unpluggedissa yksi parhaista jutuista, kunnon jamit! Yleisössä oli melkeinpä vain tuttuja naamoja, eli niin sanotusti vaki Pyhäläisiä. Tuttujakin tuli bongattua ja vaihdettua sanoja. Pyhässä sekin on hauskaa, että alkaa tuntemaan jo vakiväen ja tutustua heihin. Bileet kestivät puoli kolmeen asti, jonka jälkeen tuli pilkku heti ja kolmelta piti olla pois jo baarista. Mikä oli koko viikonlopun ajan tyhmin juttu, koska eihän sitä keikkojen keskellä ehtinyt jutustella ihmisten kanssa ja jos heti häädetään pois kun musa loppuu, niin missä välillä sitä jutustelee! Toivottavasti ensi kerralla tämä on paremmin järjestetty, että edes tunti olisi vielä aikaa istua baarinpuolella hengailemassa ja juttelemassa.
Perjantaina 3.2 oli meitsin syntymäpäivä ja äitee tuli junalla Kemijärvelle ja siitä Pyhälle. Luvassa oli kauppareissua alas tunturiin, kävely takaisin ylös. Sitten olikin luvassa after ski juhlia Kallessa, jossa esiintyi Sami Pitkämö, Aki Louhela ja Marzi Nyman. Siellä sitten kuumien kaakaoiden kanssa kuunneltiin taas hyvää jammailua ja sai naureskella, koska tunnelma oli artistienkin puolelta niin lämmin ja rento. Keikan päätyttyä lähestulkoon juostiin hotellihuoneeseen hakemaan saunakamat ja suunnattiin saunaan. Saunassa nähtiin tuttuja ja höpöteltiin niitä näitä. Hauskaa on, kun joka paikassa alkaa jo törmäillä tuttuihin! Saunottua ja poreiltua tarpeeksi suunnitelmissa oli laittautuminen hotellihuoneessa ja synttäri-illallinen ravintolassa. Ravintolassa tilattiin sitten kuohuvat alkujuomaksi (ihan kuulkaa koko pullo :D) ja mietittiin mitä syötäisiin. Itse päädyin sitten kalleimpaan, eli kunnon sisäfilepihviin. Mediumina tietenkin. Jälkiruokana otin köyhät ritarit, omnom <3 Kyllä maittoi tuollainen synttäriateria kerrassaan! Siinä aikaa kulutettua syömiseen olikin jo itse taas bileiden aika. Onneksi ei ollut pitkä matka itse keikkasaliin, joka oli siis siinä muutaman metrin päässä! Siskon kanssa menimme ”eturiviin” eli meidän vakipaikoille sivuun, ei-tanssilattialle. Sieltä näkee hyvin ja voi kuitenkin tanssahdella jos haluaa. Tanssilattia vaan itsessään on aina melkein täynnä ja siellä sitten saisi törmäillä. Perjantai-iltana esiintyjinä oli housebandin lisäksi: Siiri Nordin & the Sweets, Pave & Vihtori Maijanen, Iki-ihana Kari Peitsamo, rakastettava Johanna Försti ja tietenkin Aki Louhela! Siellä sitten jammailtiin taas jokaisen tahtiin. Ja kun jokainen artisti oli esiintynyt kerran, alkoivat normaalit jamit. Lavalla pomppi kuka tahtoi ja musiikki soi lähes tauotta. Mutta arvatkaas mitä! Koska oli syntymäpäiväni, joku pikkulintu oli laulanut artisteille asiasta. Sitten siinä puolenyön aikaan sain ihan minulle omistetun laulun. Sami Pitkämö, Johanna Försti ja Marzi Nyman tulivat lavalle ja soittivat ’Pilville joka täyttää tänään 21v, joka on vanha Pyhän kävijä, ei iältään vanha, biisi J.Karjalaisen Sekaisin’ Hih. Olin ehkä hieman otettu ja innoissani! Hyvä syntymäpäivälahja ja uniikki ;) Ei ihan jokainen tuollaisella kokoonpanolla esitettyä biisiä saakaan omistettuna. Ilta jatkui taas aamuyön tunneille ja muistaakseni joskus kolmen aikoihin sitä oltiin taas vasta hotellihuoneessa menossa nukkumaan.
Sunnuntai kuluikin levätessä ja illalla sitten suunta junaan ja junalla kotio. Kyllä oli taas mahtava matka ja elokuussa uudestaan!
28. tammikuuta 2012
On se hienoo!
![]() |
| Ne on samalaiset, molemmissa on tommoset kuvat. Toisella puolella toinen jne :) |
Tiedättekö mikä on hienoa? Se, että kirpputorilta löytyy juuri samanlainen muki, mikä on teillä kotona. Semmoinen mikä on vanha, jostain vuodelta nakki ja vakka. Sellainen muki, josta kilpaillaan kahvihetkellä, et kuka sen ehtii ottaa. Se muki joka on just täydellisen kokoinen kahvihetkelle, kun isoa mukia ei jaksa juoda.
Nimittäin isosisko löysi kirpputorilta 40snt sellaisen mukin, josta minä ja isoveli ollaan aina kilpailtu. Nyt on sitten meille molemmille omat mukit! Haha! Yleensä tossa mukikilpailussa mä oon joutunut joustamaan, koska oon nuorin. Ja kuulema vanhemmat saa päättä ensin :P No nyt ei oo semmosta ongelmaakaan.
Mietin vaan miten toi on mahdollista, et tommonen tismalleen samalainen muki löytyy? En voi ymmärtää. Kuitenkaan toi muki ei oo tosiaan mikään uusi, vaan varmaankin jostain kasikyt-luvulta ehkä? En tiiä, mutta veljen ja siskon mukeja se on, ei edes sellainen mikä voisi olla minun omani. Ihan ihme sattuma!
Ei mulla muuta, tää vaan oli pakko jakaa, koska hei. Aika siistii :D
Ja tän hetken lempparibiisejä on: GG caravan - On se hienoo!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















