The Baseballs -keikka 22.3.2010!

Tosiaan eilen tähän aikaan olin vielä Tavastialla huutamassa ääntäni käheäksi ja tanssiessa hyvän musiikin tahdissa. Ihan mieletön keikka oli ja keikkaseura! Heti päästiin sisään ja paikat oli jo aluksi hyvät, mutta keikan edetessä ne paranivat. Sillä lopulta olimme aivan eturivissä aidan vierellä. Jotenkin sitä vain valui eteenpäin kokoajan! Ajattelin pistää pientä kuvakertomusta tähän nyt. Sillä kuvia kertyi 101 ja videoita 12, joten mukavasti sai kuvia. Ja kaikki suht'hyvälaatuisia, sillä paikka oli niin hyvä.


Matkasimme ystäväni autolla. Meitä oli siis neljä ystävystä. Minä, Niina x2 ja Riikka. Toisen Niinan kanssa istuimme takana ja leikimme vähän kameroilla, emmekö näytäkkin hehkeiltä ja edustavilta?


Pitihän sitä ottaa kuvaa motariltakin. Tässä samalla luin myös biologiaa. Oli kiva sää, nyt on kevät tulossa ja sitä onkin odoteltu.


Pieni mutka tehtiin matkassa, kun käväisimme hakemassa kuskimme isovanhemmilta avaimen, jolla saisimme Helsingissä auton turvalliseen parkkiin. Saimme syödäksemme välipalaa tuolla pysähdyksellä ja sitten jatkoimme hyvin sujunutta matkaa eteenpäin. Tässä vaiheessa ei enää tehnyt mieli lukea biologiaa, piti katsella maisemia ja fiilistellä.

Sitten matkasimme auton parkkeerattua ratikalla keskustaan ja kamppiin. Kävimme syömässä pitsat, jotta jaksaisi sitten bailata keikalla. En muistanut ottaa kuvia tässä vaiheessa, kun se pitsa oli niin herkullista. Sitten syötyämme menimmekin jo keikkajonoon, joka ei oikeastaan ollut edes pitkä.


Pääsimme piakkoin sisälle ja hyville paikoille heti aluksi. Reilu puolitoista tuntia piti melkein odotella kuitenkin vielä keikan alkua. Viihdytimme itseämme ottamalla yhteiskuvia ja kuvia noista hienoista plektrakylteistä. Väkeä alkoi vähitellen kertymään myös meidän taaksemme.


Sitten se keikka alkoi! Aika hyvin jätkät kyllä vetivät, yleisö oli ihan liekeissä. Oli hauskaa kun nuo katsoivat heitä kuvaaviin kameroihin ja muutenkin ottivat yleisön huomioon. Käsiä pääsi lääppimään ja monta pyyhettä he heittivät lavalta. Niin ja kuskimme Ninnin kännykkä otettiin lavalle! Ninni oli videokuvaamassa pätkää ja sitten Digger vain otti kännykän lavalle. Kaveri kuvasi muita bändiläisiä ja palautti sitten kännykän takaisin omistajalleen. Hieno video tuli siis.


Tässä vaiheessa en vielä ollut ihan eturivissä, mutta siinä lähellä. Olin eksynyt porukasta hieman erisuuntaan, joten aloin julman siirtymisen lähemmäksi. Aina biisin välissä ja aikana hivuttauduin lähemmäksi ystäviäni. Hyvin se toimi. Eikä kukaan valittanut mitään. Olin aika ovela.


Hih, sitten ne jossain välissä lauloi kaikki yhdessä a capellana! Oli ihan hienon kuulloista, muttei kyllä vetänyt mitään vertoja oikeille a capella yhtyeille. Mutta hienon kuuloista silti oli.


Lopuksi olinkin päässyt ihan eturiviin ja seurani luokse. Kuvia tuli otettua vähemmän kyllä ihan edessä, enemmän videoa on tältä ajalta. Yhdessä videossa Digger katsoo suoraan kameraan ja tunkee naamaansa siihen. Pääsin kättelemään myös osittain noita, kun ne käsiään taas yleisön luo tunkivat lavalta. Jee!

Oli kyllä keikka, kaksi tuntia The Baseballsit soittivat putkeen ja kyllä se jaloissa alkoi tuntumaan, kun pomppi ja tanssi. Ja ääni melkein lähti kun huusi kokoajan ja lauloi mukana. Ja nuo huudattivat paljon myös yleisöä! Hienon kuuloista kyllä oli, kun kaikki olivat mukana.

T. Pilvi

Ps. Lähinnä randomilla laitoin noita keikalta otettuja kuvia, niitä oli niin paljon :'D

Tänään soitetaan räkäistä ja tarttuvaa romanttista kolinaa

Eilen olin tosiaan kuuntelemassa Ismo Alanko Teholla –keikkaa Finlandia klubilla. Varsin mahtava oli keikka taasen kertaalleen Alangolta ja Teholta! Saavuimme keikkapaikalle joskus yhdeksän jälkeen, sillä keikan oli tarkoitus alkaa kello 21.30. Väkeä ei vielä ollut paljon (paitsi sikakarsinan puolella, haha) ja pääsin siis aikalailla eturiviin, tai voisi kai tuota jo sanoa eturiviksi.

Kuitenkin kävin ensiksi ostamassa kokoelmiini uuden fanipaidan. Näitä paitoja ei enää tehdä uusia ja myynnissä olivat viimeiset kappaleet, onneksi oli minulle vielä paita jäljellä. 20€ maksoin ja sain hienon paidan Ismon naamavärkillä ja selässä lukee yksinkertaisesti ”Ismo Alanko Teholla” ihanan yksinkertainen paita, joten tykkään.


Keikka alkoi ajallaan ja Ismo ja Teho olivat liekeissä heti. Väkeä alkoi kertymään myös esiintymislavan läheisyyteen ja oli pakko pitää paikastaan huolta, onneksi eturiviin oli vaikea kenenkään enää tunkea. Muutama ärsyttävä humalainen oli läheisyydessä, mutta eivät he hirveästi onneksi häirinneet. Ja Ismoa kuunnellessa unohtui kaikki ympäristöstä.

Jätkät soittivat niin vanhoja klassikkoja, kuin uusimpien levyjen tuotoksia. Oli Ismon vanhaa tuotantoa ja sitten tuota Teholla tuotantoakin. Itse olin erittäin iloinen, että enemmän oli setti keskittynyt kuitenkin vanhaan, uudelta levyltä ei soitettu hirveästi biisejä. Oli niitä tiettyjä, joita odottikin. Mutta petyin kun ei Friikkaan –biisiä ollut! Sitä olisin uudelta levyltä toivonut soitettavan.
Vanhojen klassikoiden joukossa oli muun muassa Rakas, rämä elämä, Kun Suomi putos puusta, Levottomat jalat, Peltirumpu, Aina nälkä, Kanoottilaulu ja Emil Zatopek. Edelliseltä levyltä soitettiin yksi minun suosikeista nimittäin Puupää. Lisäksi tuli myös muun muassa Räkäistä ja tarttuvaa (otsikossakin pätkä biisistä) ja seitsemän päivää.

Koko setti vedettiin lähestulkoon putkeen! Välispiikkejä ei juurikaan ollut, vaan biisi alkoi heti toisensa perään. Muutama hengähdystauko pidettiin ja sitten taas täysillä soittamaan. Harvoin olen ollut noin tiuhatahtisessa konsertissa. Sen kyllä huomasikin, sillä Teho valui hikeä ja kaverin paita oli kauttaaltaan hiestä märkä, samoin Ismo lauloi hikipäissään.

Hieno keikka kerrassaan, Ismo Teholla ei kyllä koskaan petä. Haha, vaikka olenkin kerran vasta ollut heitä aikaisemmin kuuntelemassa. Kaksi kertaa he tulivat encoret vetämään, sillä seuraavaksi kuulemma on kahden viikon keikkatauko, joten nuoret miehet jaksoivat vetää ylimääräisiä kappaleita enemmän nyt.

Kiitos Ismo ja Teho hyvästä keikasta!

Fanittaen Pilvi

Ohi on!

Minä Scar + muut ystäväni

Nimittäin lukio. Vielä muutamat kirjoitukset ja sitten se on kunnolla ohi, nyt on jo kaikki kurssit käyty. Niitä kertyikin huimat 81! No okei, 5 kurssia on opintojen ohjausta, kiitos sen että olin sekä tutor että oppilaskunnanhallituksen jäsen. Mutta oli kivaa!

Viimeiset viikot koulussa meni lähinnä abinäytelmää harjoitellessa, mutta niissä harjoituksissa olikin kivaa. Sai nauraa kyllä ihan kunnolla, kun sooloiltiin ja improvisoitiin keskenämme. Sillä näytelmähän oli opettajien BB-talo. Itse näyttelin kemian opettajaamme, hih.

No potkiaisissa keskiviikkona oli aika mahtavaa, hienot potkimiset olivat nuo kakkoset meille järjestäneet. Oli talenttishow:ta ja vankilasta pakoa. Niin mehän olimme siis pahiksia teemaltamme ja itse olin Leijonakuninkaasta Scar! Osallistuin tuohon Talenttiin, ryhmämme nimi oli Poskisolistit, kiitos ruotsinopettajamme idean. Soitimme siis poskiamme, tai siis minä pidin mikkiä koska en voinut poskia soittaa puvun takia. Muut soittivat poskiaan. Meillä on kivoja opettajia kyllä lukiossa, tulee ikävä. Parhaat maikat ikinä mitä on ollut, niin rentoja ja huumorintajuisia ettei varmasti muualta löydy enää yhtä hyviä! Kiitokset siis opettajille meidän kestämisestämme.

Torstaina olikin sitten penkkarit. Olipa muuten paras päivä koko lukio aikana! Päihitti jopa vanhojentanssit. Ekaksi meillä oli abishow, jossa esitettiin tuo abinäytelmä. Se meni muuten yllättävän täydellisesti ollakseen melkein kokonaan improvisoitu näytelmä. Oli meillä muutakin ohjelmaa näytelmän lisäksi. Nimittäin Tuntemattomat, jossa meidän abien ryhmänohjaajat joutuivat tunnistamaan omia luokkalaisiaan väittämien perusteella. Hyvin meni nekin, paljonpa opettajat meistä oppivat kolmessa vuodessa. Sitten oli palkintojen jakoa kakkosille/ykkösille ja minun vetämä Putous-ohjelma. Pistettiin opettajat tanssimaan improvisaationa omalla tyylillään ja pitämään esitelmää aiheesta, joka ei kuulunut opettajan aihepiiriin. Äidinkielenopettaja puhui alkuaineista, kun taas fysiikan opettaja kertoi äidinkielen kielioppisäännöistä. Ruotsin maikka höpötti talvisodasta ja kemian opettaja mielenterveyshäiriöistä. Voin kyllä kertoa, että nauraa sai. Lopuksi vielä lahjat ryhmänohjaajille ja sitten oli hieno show vedetty. Opettajat kehuivat meidän abishowta parhaaksi pitkään aikaan, melkoinen kunnia! Oltiin siis aika hyviä hei!



Sitten olikin penkkariajelu. Mahtava fiilis olla siellä rekanlavalla, katsoa kuinka lapset huusivat karkkia ja tekivät mitä vain saadakseen niitä. Mun puvusta tykättiin, olin aika otettu. Eikä mulla tullut siellä ajelulla edes kylmä, muilla tuli. Kantsi valita Scar, kun mun päähine piti tuulen poissa ja puvun alle mahtu paljon vaatetta. Se fiilis kun rekka ajo ensimmäiseen paikkaan oli melkoinen, tätä päivää oli pienestä pitäen odotettu. Hauskaa siellä lavalla kanssa oli! Mahtava päivä.

Näin on siis lukion oppimäärä suoritettu ja uudet tuulet kohta puhaltavat. Nimittäin ensi kuun 26 päivä meitsi muuttaa väliaikaisesti Jyväskylään! Valmennuskurssille meen, lääkikseen olisi päästävä (ainakin joskus eli toivottavasti kurssista on edes jotain apua!) En malta odottaa tuotakaan juttua. Kaksi kuukautta Jyväskylässä. Hih.

Hyvää Ystävänpäivää!

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.."
Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät.
- Nalle Puh

Tiesittekö tämän:
Ystävänpäivä on päivä, jota vietetään 14. helmikuuta. Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta lähtien, eli melko tuore juhlapäivä vielä tämä. Kalenteriinkin päivä ilmestyi vasta 1987! Suomessa ystävänpäivää vietetään enemmänkin nimensä mukaisesti ystävien muistamiseen, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa juhlapäivä on enemminkin rakastavaisten päivä. Monilla yläasteilla ystävänpäivää juhlitaan halipäivän merkeissä, eli halataan toisia ja kerätään sitten nimiä omaan pahvisydämeen. Tämäkin tapa jää usein pois lukioon ja ammattikouluun mentäessä, mikä on toisaalta harmi. Meidän lukiossamme päivää vietettiin vuosi sitten, mutta enää ei niin monet halaillut, mitä nuorempana tuli halailtua. Harmillista sinänsä.

Mutta mitä minusta ystävänpäivä on? Minusta se on päivä muiden joukossa, päivä jolloin toivotellaan ehkä ystävänpäivät muille ja syödään yksi ystävänpäiväleivos. Ei, en ole kylmä, sillä minusta ystävänpäivä on oikeasti joka päivä! Miksi vain yhtenä kalenteriin merkittynä päivänä pitäisi rakkaitaan muistaa? Eikö heitä pitäisi muistaa useamminkin? Kyllä minusta!

Ehkä ystävänpäivä tulee joskus merkitsemään enemmän, sitten kun ei näe vanhoja ystäviään enää joka päivä koulussa. Ehkä sitten tulee enemmän tehtyä tekoja ystävänpäivän alla? Tai sitten ei, ainakin toivottavasti. Ehkä ystävänpäivä tulee merkitsemään enemmän jos on esimerkiksi parisuhteessa? Tai sitten ei, sillä edelleenkin minusta pitäisi päteä tuo aiempi kappale, se että tämä ihana pinkin täytteinen, siirappia ja sokeria täynnä oleva päivä pitäisi olla joka päivä, ei vain kerran vuodessa!

Tasan vuosi sitten lauantaina, kun oli ystävänpäivä, vietettiin isoveljeni häitä. Siinä oli kyllä kunnon ystävänpäivää kerrakseen, monen vuoden edestä. Minusta aika hauska idea on mennä naimisiin ystävänpäivänä, sopii teemaan hyvin.

Ystävänpäivän lähellä on yksi hyvä puoli! Nimittäin se, että silloin usein on tarjouksia: ”kaksi yhden hinnalla” tai vastaavaa. Esimerkiksi ystävänpäivän kunniaksi meidän jumppaan saa ilmaiseksi ottaa jonkun mukaan ensi keskiviikkona, harmi vain etten juuri tänä päivänä jumppaan kyllä pääse. Finnkinossa on myös ystävänpäivän kunniaksi ollut tarjous, jossa kaksi leffalippua saa 19.90 hintaan ja pakettiin sisältyy vielä isot popparit ja kaksi juomaa. Siinä vasta ideaa ja hyvä tarjous.

Siirappinen, vaahtokarkkinen, pinkki, sydämiä ja nalleja täynnä oleva päivä on tietenkin hauska piristys etenkin Suomen talven keskellä, enkä väitä ettenkö pitäisi tavallani ystävänpäivästä. Totta kai! Mutta ideana se ei ole häävi, sillä kuten sanoin: ystävänpäivä on joka päivä!

Ihanaa ystävänpäivää siis vielä näin illasta jokaiselle.

Ps. Ironista sinänsä, en ole saanut yhden yhtä ystävänpäivä toivotusta, enkä kyllä niitä lähettänytkään. Paitsi yleisesti facebookissa toivottelin ja muutamalla foorumilla :'D Netti on tainnut syrjäyttää tekstiviestit jopa.

Pyhä Winter Unplugged 2010 tiivistelmä

Pieni tiivistelmä mahtavasta pitkästä viikonlopusta Pyhätunturin hienoissa maisemissa. (28.1-31.1.2010)

Nimittäin tasan viikko sitten olin Pyhällä. Lennettiin Rovaniemelle lentokoneella ja sitten loppumatka kuljettiin bussilla. Perille päästyämme (minä, äiti ja isosisko) menimme heti syömään hyvät pitsat ja sitten saunomaan ja porealtaaseen.

Illalla sitten yhdeksän aikaan alkoi itse Winter Unplugged tapahtuma. Lenni-Kalle Taipale & SVY oli taasen, kuten aina muulloinkin, housebandinä ja hyvin kyllä vetivät! Lavalla nähtiin laulamassa Sakari Kuosmanen, Pave Maijanen ja The Munsons, ja pakko myöntää että hyviä olivat. Itse asiassa kuka tahansa artisti saa Pyhätunturilla väen jammailemaan ja fiiliksiin, koskaan ei ole yleisö jäänyt kylmäksi. Musisointi jatkui pitkälle yötä (johonkin kolmeen asti) ja melkein koko tuon ajan seisoin kuuntelemassa. Jalat siinä vähän välillä kipeytyivät, mutta hienosti sen jaksaa, kun on hyvää musiikkia!

Jäimme vielä valomerkkiin asti baarin puolelle istumaan ja saatiin siskon kanssa nauraa posket kipeiksi, kun muutamat porukat tulivat jututtamaan. Hieman humalaisille miehille on esimerkiksi kiva heittää huulta, kun ne ei aina tajua kettuilua. Mukavia olivat kyllä kaikki, ei siinä mitään. Jatkokutsujakin saatiin, mutta jätettiin käyttämättä ne tältä illalta.

Perjantaina käytiin aamupalalla, mutta heti syömisen jälkeen jatkoimme uniamme, sillä olimme saapuneet nukkumaan vasta neljän maissa. Muuten perjantai kuluikin lähinnä päiväunia nukkuen, jotta jaksaisi sitten vielä taas illan bilettää. Kuitenkin perjantaina oli poreallaskeikka luvassa, joten siellähän piti käydä. Kuinka moni on ollut porealtaalla kuuntelemassa livemusaa? Niinpä. Etenkin kun bändiläiset soittivat naisten uimapuvuissa (kaikki siis olivat miehiä) Ainakin hauskaa oli. Porealtailun jälkeen menimme syömään Ala Carte ravintolaan ja täydellistä ruokaa sieltä sai! Ja ne jälkiruuat, voi että! Itse söin vanilja panna cottaa raparperichili kastikkeella, äiti söi leipäjuustoa lakoilla ja sisko söi jäisiä karpaloita kuumalla kinuskikastikkeella. Slurps.

Perjantaina musiikki alkoi taas soida yhdeksän jälkeen ja samainen jammailu ja juhlinta taas jatkui. Porukkaa oli enemmän kuin torstaina, eli meno vain parani. Esiintyjinä oli edellisiltaisten lisäksi Kristiina Brask ja Jone’s Bros. Pietarinkadun oilers all stars band jatkoi musiikkia porealtaan keikkansa jälkeen myös! Musisointi jatkui samalla lailla kolmeen asti, jonka jälkeen jäimme taas baariin istumaan. Tapasimme mukavan porukan ja nyt lähdimmekin jatkoille. Voin sanoa, että mielenkiintoista oli neljän aikaan yöllä kävellä tunturissa juhlavaatteissa, mutta tulipahan koettua. Lopulta puoli kuusi aamulla palasimme hotellihuoneeseen nukkumaan. Paras ilta kyllä pitkään aikaan, kun sai nauraa, keskustella ja tutustua uusiin ihmisiin!



Lauantai kului (yllätystyllätys) nukkuessa taasen. Paitsi kello viisi päivällä oli ulkoilmakonsertti pakkasessa nuotioiden loimuessa. Pietarinkatulaiset soittivat ja ihmisillä oli hauskaa. Oli mieletön tunnelma kun hengitykset höyrysivät ja oli suuret lumikasat ympärillä. Todella hienoa siis! Juhlat jatkuivat sitten yhdeksältä hotellilla ja samainen meno jatkui. Hengailimme yhden tyypin kanssa, johon olimme porealtaalla vähän tutustunut. Hauska kaveri kyllä oli taas, ei siinä mitään. Uusiin ihmisiin on hienoa tutustua, vaikka nimi kyllä meni vähän ohi. Lavalle astui edellisten artistien lisäksi nyt myös Laura Voutilainen, joka muuten osasi ottaa ihmiset haltuun! Todella hyvä hän on esiintymään ja niin rento, ettei mitään rajaa. Lenni-Kalle Taipale & SVY jamittivat kunnolla ja lavalla kävi esiintymässä Angeleiden Ursula, Kari Väänänen ja Talonpoika Lallikin. Oli rapbattleä Lallin ja Lennin välillä sun muuta häröilyä. Mahtavaa menoa siis kerrassaan! Lauantain jamitteluiden jälkeen ehdimme hetken istua taas baarissa, ennen kun jo valomerkki ilmestyi. Mielenkiintoinen ilta oli kyllä tämäkin, mutta hauska (oliko yllätys?)

Sunnuntaina lähdimme sitten kotia päin taas lentokoneella lennellen ja kotona lopulta oltiin vasta yhdentoista aikaan illalla, kiitos myöhästyneen lentokoneen taas. Mahtava viikonloppu oli ja tässä vain tiivistys kaikesta. Jos kirjoittaisin ihan kaiken ylös, menisi hurjasti tilaa. Joten pääpiirteissään tällainen viikonloppu tällä kertaa. Elokuussa uudestaan Pyhälle! Tuskin maltan odottaa, kun meno tuntuu joka kerta vain paranevan. Niin tämä oli minun kolmas kertani muuten jo Pyhä Unpluggedissa.

Fiiliksissä vieläkin Pilvi