22. helmikuuta 2011

Elämä on juhla!


Pakko päästä vähän hehkuttamaan, että kuinka hienoa on tulla tädiksi. Mutta vaikka tuokin titteli minulle riittäisi varsin hyvin, niin kyllä vielä sana kummitäti kuullostaa super hienolta! Virallisesti en olekaan kummitäti vielä kenellekään, apukummi kylläkin. Tää tyttö on kyllä niin onnellinen ja iloinen!

Hienon pienen pojan täti ja kummitäti saan siis olla. Tommonen pieni oikeesti saa maailman näyttämään paljon paremmalta. Ainakin siitä on mulle piristystä loppuelämäksi, ja tietenkin vanhemmille kanssa. Ja mummoille ja papoille ja muillekin tädeille : )

Kummius on kyllä hieno lahja saada olla ja ainakin meitsi yrittää olla mahdollisimman hyvä siinä. Hukutan lapsen varmaan lahjoihin, koska hei, kaupoissa on kaikkea kivaa! Nyt mulla on hyvä syy ostaa niitä söpöjä lastenvaatteitakin jatkossa, mitä yleensä vaan oon muuten ihaillut. Mulla on jo lahja, jonka voin antaa vasta aikasintaan 15 vuoden päästä. Et oon ihan ajoissa liikkeessä ;) Tosin tota lahjaa mä saan tehdäkin tässä vuosien varrella paljon. Hehe, vanhemmille vaan varoitus, et meikä sit on ton rääpäleen elämässä kyl niin mukana ;)

Mutta kuten Samuli Putro sanoo laulussaan: "Lapsi syntyi vihdoinkin tuo täyttymysten helistin. Elämä on juhla"

Hitsi, mulla on jo nyt ikävä, vaikka eilen (tai no sunnuntaina) noita näin. Höh. Noo ei nyt tulevana viikonloppuna, vaan seuraavana taas näkemään. Mitähän kivaa mä sille lahjoisin seuraavaks ;) Tosin ei se kyllä vielä lahjoista taida hetkeen tajuta... Noooo pikkuvikoja!

2 kommenttia: