Music is my true love

Kaikki varmaan tietää, tai jos ei tiedä, niin tietää nyt, että musiikki on mulle tosi tärkeää. Kuuntelen tosi laajasti kaikkea ja oon avoin kaikelle. Esim. joskus sanoin etten tykkää räpistä, no nykyään kuuntelen sitäkin paljon. Heviä en oo vielä löytäny, mutta pari hyvää raskaampaa biisiä oon kyllä jossain kuunnellut. Mutta siis en enää voi sanoa, ettenkö jostain tykkäisi. Joskus olen tainnut myös mainita, että artistin luonteella ja olemuksella on paljon väliä. Sillä on :D jos artisti livenä on hyvä ja esiintyy edukseen ilman musiikkiakin, niin voilá tykkään jatkossa varmasti hänen musastaakin. Nimimerkillä: Kokemusta on ;)

No mutta asiania ei ollut nyt pälättää musasta, vaan linkittää tähän alle pari loistolöytöä viime yöltä seikkaillessani youtuben ihmeellisessä maailmassa. Mitä herkkuja löysinkään! Nää ovat nyt ulkomaalaisia löytöjä ainoastaan.

Hyvää musahetkeä uuden musiikin parissa!



Pentatonix acapella porukka covereineen on loistava! Rakastuin ekasta kuuntelusta. Kiva porukka ja voitte arvata kuka noista on mun lemppari ;) Hihi! Alla vielä pari kivaa coveria lisää.





Tän biisin kuulin tai löysin ekana. Tää on mun tän hetken lempparibiisei ja ihana versio. I'm in love!



Sitten on Brandyn. Ihana! Tekee kans kivoja covereita. Lisäks Call me maybe (sanoo muut mitä sanoo) on ihana biisi, niin pirtee ja hyväntuulinen. Kaikki coverit on hyviä, mutta alkuperänen kanssa. Lisäks tähän biisiin liittyy paljon hyviä muistoja, joten siksikin se on ihana. Alla vielä toinen Brandyn.





Sit tää pikkuräppäri vei mun sydämen! Tää biisi on kaiken lisäksi upea muutenkin. Alla vielä pari tän söpöläisen versioo.





Ja ihan vikaks bonukseks laitan fun. (joka on kans hyvä bändi ja diggailen kovasti!) version call me maybestä. Hauskaa ku artistit coveroi toisiaan :)



Coveria oli tämä, mutta oon sitä mieltä, että coverit on kivoja ja ne värittää ja antaa uusia näkökulmia jo ehkä kuluneisiin tai muuten tuttuihin biiseihin!

Thänk you!

Se on moro nääs!

Mitä oon tehny ja mitä on tekemättä Tampereella?

- Syönyt mustaamakkaraa

- Syönyt yllä olevaa jollain torilla

- Käynyt Pyynikin näkötornissa munkeilla

- Käynyt Ylellä Tohlopissa

- Ollut Särkänniemessä (töissä)

- Käynyt Muumilaaksossa

- Nähnyt Koskenrannan vappuna ja ollut siellä

- Käynyt Viikinsaaressa

- Käynyt Näsinneulassa

- Käynyt Arboretumissa

- Sisävesiristeillyt

- Ollut Tammerfesteillä

Mitäs tähän listaan vielä pitäis laittaa? Oon toteuttanu ton mustamakkaran maistamisen ja syömisen vasta tässä ihan lähiaikoina! Oon kyllä jääny paljosta paitsi. Nyt pitäis kyl korjata asia ja vielä käydä torilla nassuttaa sitä!  Kertokaa hei jos jotain puuttuu! Täytyy tulevan vuoden aikana korjata noi loputki yliviivatuiks ;)

Tampereen kasvatti Jonne Aaron ja muuten vaan ihanan Cheekin piisi Jippikayjei. Vain Elämää -sarja on paras!

Full of life and Full of love

Ajattelin pläjäyttää ilmoille vähän kivoja kuvia. Tai ei ne mitään taiteellisia ole, mutta tykkään tuosta rakkaan puhelimeni kuvankäsittelyohjelmista ja muista hässäköistä ja niillä on kiva leikkiä, joten voisi niitä laittaa näkyvillekin. Olen vihdoinkin tajunnut kamerakännykän ilot! :D Mutta siis kohta kuvia tästä päivästä ja parista lähipäivästä muutama kuva eksy mukaan!

Kävin Punnitse ja Säästä -liikkeessä vähän ostaa pientä ilta herkkua. Jugurtti- ja suklaakuorrutettua appelsiininkuorta, suklaasoraa, värikkäitä auringonkukansiemenia. Omnomnom!

Ajattelin just koulussa, että pitäiskö ostaa joulukalenteri. Menin kauppaan ja siellä oli eurolla kivoi kalentereita, ostin tietty MAAARION!

Yks ilta tuli vietettyä ainakin Tampereen parhaassa oleskelupaikassa Cafe Éuropassa. Sieltä saa niin kaikkee hyvää! Lämpöset leivät on hyvii ja ne ihanat italian soodat. Voisin elää niillä. Plus paikan sisustus ja tunnelma on ihana!

Olin viikonloppuna vetämässä nuorten leiriä. Pistettiin leiriläiset askartelee halloweenin kunniaks kurpitsalyhtyi. Niistä tuli aika makeita!

Äiteen kanssa shoppailtiin ja sit mentiin syömään Fransmanniin. Oli aika herkullista ruokaa! Ite söin kermaista kanaruukkua, äiti maalaissalaattia. Jälkkäriks sitruunakakkua! Äiti on paras!

Punnitse ja säästä.

Suklaasoraa, näyttää livenä ainakin ihan soralta. Tää olis hauska koriste jne johonki juhliin tai muuten vaa. Sit vois syödä ku tulee herkkunälkä!

Punnitse ja säästästä ostin myös toffeeteetä kylmiin talvi-iltoihin. Oli vaikea valita siitä valikoimasta mitä ostais, ehkä meen ostoksille kohta uudestaan. Tosin teetä mul riittää vaikka muille jakaa :D

No pitihän tota teetä testata, oli hyvää! Muumimukista tietenki ;)

Postiluukusta oli kolahtanut yllätys. Trendi. En siis tilaa, mutta lehtiä on kiva saada! Kuka tunnustaa tilanneensa mulle näytenumeron? Okei epäilen jo yhtä ihmistä :D

Shoppasin äitin kaa. Äiti sitten osti mulle pitkään haluamani vihreän parkatakin, se on myös lämmin! Eipä tuu kylmä! Sit tommoset chinojen ja farkkujen välimaastosta olevat beiget housut, on muuten kivat! Et tämmönen talvityyli, noi maharityyppiset kengät on jees, mut tarkotuksena olis ostaa myös talvitennarit (noi maiharit painaa ja koulussa ku on sisällä kokoajan, niin olis kivempi olla kevyemmissä kengissä)
No sit äiti osti kans ton oranssin pitkän neuleen! Rrrrrakastan neuleita, ne on lämpösii ja kätevii!

Mutta musta alkaa tuntuu, et pikkuhiljaa se oma tyyli alkaa löytyy. Tässä tyylissä ainakin tunnen olevani just oma itseni ja tää on kiva!
                                                      Neuleet, maanläheiset värit jne. Jei!

Et tämmöstä nyt! Mul on yks opettajista kertova blogikirjotus valmiina paperilla, jahka saan sen koneelle kirjotettua. Katotaan ;)

Terkuin Pilvi!

Übersuperhuippumahti viikonloppuinen!

Pakko hehkuttaa, koska oli ihan huippu viikonloppu justiinsa! Osa sen varmaan arvaakin miksi, mutta koska kaikki ei, niin kerrotaanpa kuvien kera hieman enempi!

Nimittäin perjantaina suuntasin jo kohti Helsinkiä ja isoveljelle yöksi. Siellä vietin laatuaikaa hyvän ruuan, seuran ja löhöämisen merkeissä ja minkä tärkeimmän? No kummipoitsun kanssa! Se on ihan paras jätkänpätkä ikinä ja pieneen ikäänsä se on jo niin fiksu! Se on vaan niin söpö!

Sitten tulikin lauantai-aamu ja oikeastaan se syy miksi tulin Helsinkiin alkujaan. Nimittäin Herzicamp 2012 kesäleirin jatkot! Suuntasin nokkani kohti Hesan rautatieasemaa n. klo 10 ja odottelin siellä tulevia leiriläisiä. Lopulta klo 11 kaikki olivat saapuneet seuraamme, joten lähdimme suunnistamaan Kamppiin ja bussiin numero 109. Hassua tässä oli se, että alkujaan menin kahta ihmistä vastaan, mutta jostain sitä väkeä tuli ja lopulta meitä taisi olla 10 menossa yhtä matkaa. Huippua!

No Kauniaisten työväenakatemialla olikin jo muita vastassa ja siellä alkoi itse jatkot! Oli niin mahtavaa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. Kouluttauduimme NuNu eli nuorelta nuorelle ystäväkurssin merkeissä alkuksi ja sitten illemmasta päivällisen jälkeen alkoi hengailuaika ja valmistautuminen illan bileisiin. Nimittäin halloweenpinkkipartyihin!

Minä ja Suke olimme sopineet tekevämme zombipuvut ja niitä sitten aloimme viimeistelemään syötyämme ensin hyvin. (Suken blogista voinet lukea tarkemmat ohjeet pukujen tekoon, linkki tulee tämän tekstin loppuun) Mutta tosiaan siirappi-elintarvikevärimössöllä sotkimme veritahroja paitoihin, vauvatalkkia tungimme hiuksiin ja iholle ja kasvomaaleilla + kaupantekoverellä + luomiväreillä saimme aikaan maskeeraukset muuten. Tietenkin vaatteet oli jo kotona revitty valmiiksi aikaa säästääkseen. Ja vaikka itse sanonkin, niin minusta meillä oli aika mageet puvut! Vai mitä ;)

Ilta meni tanssiessa, hengaillessa, syödessä, koomatessa ja nauraessa. Mitä lähemmäksi keskiyötä mentiin ja sen yli alkoi juttukin muuttua sen mukaiseksi. Sammakonkudusta pitsoihin ja muuta mukavaa. Ja poikakalenteriin ;) Lopulta joskus puoli kolmen aikaan painoin pääni tyynyyn onnellisena ja hymyillen. Olinhan saanut viettää aikaa ihmisten parissa.

Sunnuntai-aamuna koomaherätykseni jälkeen ryömimme aamupalalle koko sakki ja siitä aamulenkille ulos. Kylmyys koetettiin taltuttaa ties millä keinoin, halein ja improvisaatioesityksin. Lopulta kuitenkin luovutimme ja menimme sisälle. Sisällä hengailimme taas ja alkoi jo loppu lähestyä. Taisi siellä itkujakin taas tulla, koska kesän muistot ja ihanat hetket ja ihanat ystävät olivat taas jäämässä. Toki jokaisen omiin mieliin muistot jäävät.


Sitten siinä kahden maissa kyyti (eli veljeni) tuli hakemaan. Suurin osa leiriläisistä oli jo kadonnut lounaan jälkeen ja osa jäi vielä odottamaan kyytejään. Nappasimme veljeni kanssa Suken mukaamme ja heitimme hänet Tikkurilaan samalla matkalla. Veljen kanssa jatkoimme heille ja pääsin jatkamaan huippuviikonloppua vielä kummipojan kanssa leikkien! Nimittäin jäin vielä yhdeksi yöksi sinne.

Leikimme kummipoikani kanssa Marion kanssa ja leivoimme supercookieseja (taikinan tosin oli tehnyt joku muu ;) eli siis kummipoitsukan äippä!) Leikittyä loppupäivän oli ilta jo pitkällä, joten poitsu meni nukkumaan. Me aikuiset jatkoimme vaalivalvojaisten parissa ja söimme hyvin. Itsestäni tuntui kuin pienellä lomalla olisin ollut. Sillä niin herkullista ruokaa sain illasta, että oksat pois! Lisäksi oli vain rentouttavaa löhöillä sohvalla muiden kanssa. Joten ihan huippua oli!

Tässä pieni raapaisu miksi oli mahtavasuperviikonloppu! Koska perhe + ystävät + kesän muistelu  = huippua! Harmi ettei kaikki Herziläiset päässeet paikalle, mutta eiköhän me vielä nähdä!

Ps. Suuriman osan kuvista kuvasi Suke minun kamerallani, joten iso kiitos! Menkää siis ziigaamaan blogia: http://antti-tunneruletissa.blogspot.fi/

Menneitä ja nykyisyyttä

Huvittaa, että tuo biisi soi mulla tosi pitkään repeatilla aikoinaan. Tai siis sanotaanko, että ehkä kolmisen vuotta sitten soi? Kun kuuntelee tuon sanoja, niin se kerto omasta mielestäni paljon minusta. Siltä se siis silloin tuntui. Nyt tämä biisi pamahti soimaan spotifystäni shufflella ja muistin kaikki ne fiilikset. Kyllä happyhappyjoyjoy-Pilvi on joskus masistellut ja angstaillut. Ainakin itsekseen :D

Jotenkin sillon tuntu, että oli yksin, vaikka oli kavereita ja kaikkea. Mutta oli semmonen tyhjä olo tosi usein. Muistan kyllä, jumitin kotona paljon ja kävin aina välillä naapurissa (eli siis Riksul ja Ninnul) kahvittelee ja hengaa. Mutta siinä se kaikki oli silloin. Tietenkin koulussa kävi ja oli, mutta ei oikein muuta.

You get so silly when you're lonely

And you think that you're the only

I hope that someone's gonna call

And tell me this night is over
'Cause I wanna start living my life
Before I get much older

Nyt huvittaa etenkin tuo kertosäkeen viimeiset rivit. Okei, silloin mulla oikeesti ei ollut kovin kummoinen elämä. Mutta ainakin toi asia on muuttunut sitten sen ajan! Välillä sitä nykyään toivoo, että olisi enemmän semmosta luppoaikaa. Mutta nytkin mulla on kalenteri täynnä tekemistä ja kavereita ja kaikkea. Mietin joskus, että nytkö se kaikki luppoilu korvautuu. Okei mua ei haittaa! Koska nään ihmisiä, saan olla mukavien tyyppien kanssa, saan tehdä sitä mistä tykkään. Mua ei haittaa, että oon koko päivän menossa ja käyn vaan kotona syömässä ja nukkumassa. Eli tosiaan. Nyt sitä elämää löytyy ja ei tarvinnut paljoa vanheta ;) 

Maybe you all would consider it a joke
If I say that I hate myself
But now and then
When I look into the mirror
All I see is a big mistake
(And wouldn't you)

Muistan myös sen, että en tykännyt lukiossa peilikuvastani. Tai tykkäsin välillä ja välillä en. Useimmiten en. Nyt olen kasvanut siinäkin asiassa ja nykyään peilikuva on muuttunut paremmaksi. Niin ulkonäöllisesti (omastamielestä ja sehän on kai tärkeintä?), mutta myös henkisesti. Ehkä sitä vähän sitten aikuistuu niinsanotusti, vaikka mä oon kyllä ikuinen Peter Pan! 

Well I just wanna believe
That I could be something to someone

Tosta biisistä tää kohta kyllä edelleen kytee mielessä. Se ei oo muuttunut. Ainoo ehkä et kyllä mä tiedostan sen, että tietenkin oon jotakin jollekin. Ihan varmasti oon tärkeä ihminen monelle. En voi kieltää. Mutta ehkä ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitan ;) 

Mutta hauskaa huomata, kuinka sitä on muuttunut ihmisenä. Ehkä jopa parempaan suuntaan. Tai sitten on vain kasvanut teini-angsteista. Tosin en kyllä koe koskaan kärsineeni pahimpia angsteja silti. Tuo on ollut jotain normimasistelua. Toki vieläkin on päiviä, kun tuntuu juuri tuolta biisiltä. Mutta ne on vain päiviä, hetken ajatuksia. Ja se on normaalia. Eikö?

Että tämmöinen blogitus tähän väliin. Oli pakko kun tuo biisi törmäytyi minuun! Olen ollut hassulapsi joskus, olen hassulapsi vieläkin mutta eritavalla. 

Tänään psykososiaalinen jotain ja jotain kurssilla puhuttiin, et pitäisi oppia tutkimaan itseään enemmän. Sitten on helpompi auttaa muita. Voisi ottaa joskus kunnon hetken oman itsensä miettimiseen. Mikä minä olen? Mitä minä haluan? Mistä minä oikeasti pidän? Siinäpä aihe pohdiskelulle, vaikka kyllähän tätä tulee aina välillä mietittyä ohimennen ja välillä tarkemmin. Mutta jos pysähtyisi oikeasti miettimään? Kasvaisinko silloin ihmisenä enemmän? 

Pilvi