He-he-hei vaan taas, elossa ollaan!

Hellurei! Elossa ollaan vieläkin, vaikkei blogia olekaan päivitetty. On tässä ollut kerrankin elämääkin, niin ei ole ehtinyt (/jaksanut, laiska kun olen) paljon kirjoitella. Toisaalta mistäpäs olisin kirjoitellut. Nytkin kirjoitan erään (köhköh) henkilön sanomisesta, kuulemma pitäisi päivitellä, kun tätä muka lukee niin monet. Luetteko muka? Sanokaa moi kaikki ketkä lukee!

Antti Tuisku & SVY Pyhällä!

Mutta mitä siis olen tässä tehnyt? No heinäkuun loppu meni siellä Semmareiden perässä juoksemisessa. Sitten oli kauan odotettu Pyhä Unplugged, josta en nyt erityistä päivitystä enää viitsi kirjoittaa. Sanottakoon, että hauskaa oli ja mielettömät artistit. Ehkä saatoin vähän vain ihastua esim. Antti Tuiskuun siellä. Pyhällä jokainen artisti on niin mahtava, mutta Antti osasi yleisön ottaa hyvin. Samoiten Koop Arponen vei sydämen kanssa. Kaverit kun soittivat valomerkkiin asti! Meitsi ainakin jamitteli jalat kipeiksi. No sitten siellä tapahtui muutenkin kaikkea Pyhän taialta odotettavaa jännää, mutta eipä niistä sen enempää. Tutuistuinpahan uusiin ihmisiin ja jutusteltua tuli vanhojenkin tuttujen kanssa. Pyhä ei siis tälläkään kertaa pettänyt ja Winteriä odotellessa!

Sitten sainkin Pyhällä jo tietää, että töitä olisi luvassa. No melkein suoraan sieltä kotiin palattua oli työhaastattelu ja töitähän sitä napsahti. Sittenpä tässä ollaan töitä tehty, joten se vie aika paljon energiaa. Vuoden loppuun olen tuolla töissä ja sitten pitäisi muuttaa Tampereelle, hui! Noin viikon päästä alkaa nimittäin Tampereella se lääkiksen valmennuskurssi taas. Hui! Sen takia siis myös tulee muutto eteen, kun se kestää toukokuuhun asti. Mutta töissä on ollut mukavaa ja ihan mahtavat työkaverit siellä on, joten mikäs siinä. Asiakkaatkin on ollut suurin osa mukavia, eikä kauheasti ole kukaan päivääni pilannut. Mitä nyt joskus joku sattuu olemaan huonolla tuulella ja purkaa pahanolonsa kassatätiin. Mutta niitä nyt on aina ja sen kestää. Onneksi monet asiakkaat on niin mukaviakin, eräskin herra totesi kerran ’sillä on vaan ollut huono päivä, ei kannata välittää tuollaisista’, siis kun oli ei-niin-mukava asiakas kassallani käynyt.

Sitten olen muutenkin käynyt keikoilla. Musiikinkuuntelu on yksi tärkeimmistä asioista edelleen minulle. On ollut Semmareiden Kiina spesiaalikeikkoja, Ismo Alankoa, Rajatonta yms. Ai että ♥ On kyllä hienoa kuunnella livenä musiikkia. Musamessuillakin tässä käväisin (en toki ensisijaisesti Antti Tuiskun takia :’D)

Että näin. Koetan ryhdistäytyä taas tässä! Katsotaan montako kuukautta taas menee :’D.

Ps. Mä haluan tanssikurssille Dancen innoittamana. Niin ja sain Antilta eilen nimmarin, hihi. *Fanityttökohtaus* Ettekä arvaa mistä vähän jutskattiin siinä? Pyhätunturista yllättäen! Miten niin olen rakastunut Pyhään? En toki.

Pps. Edelliseen viestiin voisin vielä sanoa, että Pyhällä mua luultiin mm. 25-vuotiaaksi. Joten pitäisikö olla huolissaan?

 Hengittäen: Pilvi




























Kuvat © Pilvi

Aikuinen nainen mä ooooooon ~

Vai olenko? Tässä pohdiskelin juuri, että miten eri ikäiseksi sitä itseään eri tilanteissa tuntee. Vaikka voin rehellisesti sanoa, että usein koen olevani paljon 'aikuisempi', mitä todellisuudessa ikä sanoo, eli tällä samaisella hetkellä n. 19,5 vuotta.

Miksi näin? Mietin, että osa syy ainakin on varmasti siinä, että itselläni on ikäeroa isosiskoon ja veljeen 15v ja 13v. Eli oikeastaan olen viettänyt aikaani paljon vanhempien kanssa. Hyvän koulutuksen olen noilta saanut, esimerkiksi käyttäytymisen ynnä muun suhteen.

Toisaalta taas joskus olen kuin pieni lapsi, innostun asioista ja olen niin sanotusti lapsellinen. Ehkä vaikutan joskus 5-vuotiaalta, mutta ketäpä se haittaa. Mutta tässäpä se on, minkä ikäiseksi oikeastaan tässä sitten itsensä pitäisi tuntea? Mielenkiintoista olisi kuulla myös, minkä ikäiseksi eri ihmiset minua luulevat. Joskus tuntuu, että lähes ventovieraat voivat saada väärän kuvan vain jonkun pienen tilanteen takia, tai sen takia millainen seura on. Mitäpä jos muut käyttäytyvät erilailla ja sitten jos hengailee samassa porukassa, niin äkkiä sitä leimataan samanikäiseksi mitä niistä muista luullaan.

On hauskaa huomata, että tulee toimeen kaiken ikäisten kanssa. Ehkä se kertoo jotenkin jo osaltaan henkisestä kypsyydestä? Viime päivät hengailin itseäni juuri  n.10-15 vuotta vanhempien ihmisten seurassa. Hyvin tulin toimeen. Samoiten monesti kesätöissäni olen ollut paljon vanhempien kanssa tekemisissä ja hyvin ollaan tultu juttuun.

Toisaalta on ärsyttävää, että vaikka tuntee itsensä vanhemmaksi kuin on, niin sitten muut eivät välttämättä niin osaa ajatella. Toiset voivat ajatella, että tuohan on vain 19 v, sellainen teini kuten muutkin ikäisensä. Mutta kun en (ainakaan useimmiten) ole! Äh, hankalaa kun ei osaa lukea ajatuksia :)

Hmm.. Olikohan tässä mitään päätä tai häntää? Tuskinpa, mutta annettakoon se minulle anteeksi. Oli vain pakko pohtia 'ääneen'.

Ehkä olen vain muuntelukykyinen luonteeltani. Osaan sovittaa käyttäytymiseni sen porukan suhteen, jossa olen. Tosin en tyhmä ole, en nyt tietenkään ihan miten sattuu käyttäydy. Jokin roti pitää olla :) Mutta niin, minkähän ikäinen sitä nyt sitten on? Virallisesti alle 20, vielä jonkin aikaa. Ehkä sitten se 20v rajapyykki selkiyttää ajatuksia.

Ja olisi hauska tietää, minkä ikäiseltä näytän? Epäilen, että aika nuorelta :'D

Terkuin. Pilvi

Kuva tunnissa, tunti kuvassa, vai miten se nyt meni?

Hahaha, huijasin, en ikinä ehtinytkään vielä kirjoittaa sitä mielessä olevaa juttua. Töitten kanssa meni energia, eikä jaksanut mitään fiksua kirjoittaa enää koneella ja sitten oli muutakin menoa, niin eipä sitä ehtinyt! Mutta nyt loppui työt, niin ehkä mä vielä joskus sen jutun kirjoitan, mikä on ollut jo kuukauden mielessä.

Mutta nyt yhdellä koirafoorumilla (keskustelufoorumi pikemminkin kyl mulle :D) on tälläi kuva tunnissa haastejuttu, niin nyt taas muistin osallistua. Kaikkiahan kiinnostaa, mitä Pilvi tekee lauantaisin? Eikö vain? Sitähän minäkin.

Eli joskus kello 9 aikaa heräilin ja sitten siinä söin aamupalaa ja tein muuta aamutoimia. Lähtö oli siis puoli kymmenen jälkeen kohti juna-asemaa ja Helsinkiä. Oli tarkoitus miittailla muutamia ihmisiä, mutta loppupeleissä se vähän jäi ja hengailtiin siellä sitten parin kaverin kanssa.

Siinä sitten 10.17 lähti juna ja istuttiin sitten junassa. Satoi vettä, otin tollaisen söpön kuvan kilpailevista vesipisaroista! Eipä sen kummempi tunti se.

Joskus 11.20 oli juna Hesassa ja suunnattiin Robetsiin. Ah, niin ihana valkosuklaakaakao kermavaahdolla. Voiko parempaa olla? Epäilen, täydellistä ♥

Ooteltiin tunti niitä ihmisiä, keiden piti tulla miittiin, muttei näkynyt. Lähdettiin sitten näiden kavereiden kanssa keiden kanssa Hesaan tulin ja yhden Helsinkiläisen tutun kanssa etsimään Eurokangasta. Ekaksi siis selkeästi väärästä suunnasta! :'D

Eurokangas löytyi, kaveri sai ostettua kankaansa ja me jatkettua hengailua. Hengailimme itsemme sitten Raxiin nälkäisinä syömään. Ainakin hauskaa oli. Vaikka lopulta kukaan ei jaksanut niiin hirveästi edes lapata ruokaa naamaansa.

Raxista mentiin Foorumiin kattelee paikkoja ja ostin sitten H&M:stä yhden paidan ja kynsilakkasetin. Ihan heräteostoksena. Soo soo siis. Kadotettiin kaks kaveria tuon yhden kaverin kanssa ja soiteltiin, että missä he ovat. Ja ainiin, ostinhan mä synttärilahjan yhdelle kamulle!

14.41 lähti juna taas takaisin päin. Pikavisiitti siis kerrassaan. Oli tylsää, niin testasin niitä kynsilakkoja ystäväni Riikan kynsiin. Joka tuossa siis poseeraa. Kauniit kynnet, eiköstä?

Kotiin pääsin joskus neljän aikaan ja vastassa oli tällänen karvaturri ja harvahammaslammas nimeltä Nella. Vanha mummo tuo jo on, täyttää siis 12v nyt syksyllä.

No sitten katselin MTV:tä, sieltä taisi tulla.. äh en muista :'D Jotain sieltä tuli kuitenkin, ehkä ei mitään järkevää katsottavaa, mutta se ei haitannut. Oon viimeaikoina kattonu noita MTV:n maratooneja, se Cribs (vai Gribs? ihan sama) on niin jotenkin äää. Hirveen hienoja taloja ja sitten vaan pröystäillään. "Mulla on 26 makuuhuonetta ja 19 kylpyhuonetta ja asun ihan yksin tässä näin"

Kyllästyin ja lähdin tuon mummon kanssa lenkille. Huomatkaa hieno kieltokyltti ja mitä mieltä Nella siitä selkeästi on :'D Oli muuten kylmä päivä! Jotain 14 astetta, verrataan nyt siihen edellisen päivän 28 asteeseen..

Lenkin jälkeen datailin. Ha, huomatkaa missä sivuilla. (ei tietenkään liity tähän haasteeseen? ei toki) Ja koska datailin sen tunnin 20 niin en jaksa toista samanlaista kuvaa tähän laittaa, joten hypätään suoraan seuraavaan.

Nelosen leffaa kattelin samalla, kun askartelin tämmösiä. En oo vielä uunissa käyttänyt, mutta näistä tulee kovia ja teen varmaan jotain fiksua, kuten koruja tai jotain. Testailua lähinnä oli. Haluisin ruskeeta massaa, koska se soveltuu paremmin kaikkeen söpöön :'D Miniatyyriruokia.

Se leffa meni edelleen, mut nyt keskityin siihen paremmin. Ihan jees leffa. Matthew Perryn takia lähinnä kyl aloin kattomaan. Räjähdysherkkää kemiaa oli siis leffan nimi.

Elokuvan jälkeen menin vielä saunaan ja sit hetken koneella istuin ja menin nukkumaan. Sellainen erittäin mielenkiintoinen päivä siis taas vaihteeksi. Jes.

T. Pilvi

Magic & Chemistry

Otsikko ei kyllä liity mitenkään seuraavaan tekstiin. Mutta tuon nimistä biisiä tässä nyt kuuntelen (vielä, ennen kuin se vaihtuu) ja esittäjä on Musher. Täältä löydätte musiikkia heiltä. Tykkään <3 Missäs muuten muualla kuin Pyhätunturilla tähänkin olen tutustunut. Toivottavasti taas saisi yllätyksenä kuulla nyt sitten elokuussa!

Noniin ja sitten asiaan.

Nimittäin huomasin taasen, että en ymmärrä jotakin asiaa joissakin blogeissa. Oikeastaan se ärsyttää. Kun lukee jotakin tekstiä ja siellä on sitten viittauksia joihinkin ihmisiin. No sitten tajuaa, että ei hemmetti, sehän olen minä. Ei siinäkään vielä olisi mitään, jos asia olisi voitu sanoa ensiksi suoraan. On ärsyttävää lukea asioita blogeista! Muutaman kerran tätä on itselleni tapahtunut ja se ei tunnu kivalta, ei tosiaan. Välillä kyllä siis kiroan netin syvimpään suohon, vaikka siitä paljon iloakin on. Mutta paljon haittaakin. Juuri se, että yhteydenpito normaalisti vähenee, kun kaikki voidaan sanoa tietokoneen ruudun kautta.

Sanatarkat lainaukset ovat pahimpia, seuraavana tulee täydellisesti selostetut tapahtumat ja viimeisenä asiat, joita muut eivät tajua kuin sinä itse. Ehkä se onkin tarkoitus? Että tämä kenestä kirjoitetaan tai kuka esiintyy vähän tekstissä, huomaisi sen ja sitä kautta saisi tietoon asiat. Mutta vaikka se olisi kirjoittajasta helppo tapa kertoa asiat, niin lukijasta se ei ole mukavaa. Ehei.

Mutta juu. Minulla olisi tässä yksi blogiaihe kokoajan ollut mielessä, mutten ole ehtinyt kirjoittamaan! Ehkä nyt tässä parin päivän sisällä voisin kirjoittaa. Ettei unohdu :)

Näin tänään, Pilvi

Uuden sivun elämässä kääntämisen kunniaksi, uusi ulkoasu!

Jep. Tässä tuli saatua vihdoin valkolakki päähän. Pääsykokeet on kierretty, lukuunottamatta keskiviikkona olevaa sairaanhoitajan amk koetta. Ollaan siis jo taas uudella sivulla, vai miten se nyt meni?

Ylioppilasjuhlat sujui kyllä hienosti, paljon oli sukulaisia kylässä ja paljon sai tehdä ja mennä. Esimerkiksi 8 lasta oli juhlissa, joten kyllähän siinä riitti tekemistä! Hauskaa oli.

Hieman on nyt haikeaa jättää kuitenkin tuo ihana lukio taakse. Opettajat kun olivat meillä aivan mahtavia ja muutenkin vuosikurssin yhteishenki oli hyvä. Tässä viimeisen vuoden aikana tuli oikeasti tutustuttua näihin ihmisiin. Paljon ehdin lukioaikana tehdä, toimin tutorina koko kolme vuotta ja samoiten myös oppilaskunnan jäsenenä. Ehdinpä toimia jopa oppilaskunnan rahastonhoitajana yhden kauden, joten ihan turha oppilas en ole ilmeisesti ollut!

Mutta uudet tuulet puhaltaa ja innolla odotan niitä. Jos sitä vaikka saisi opiskelupaikan heti ja pääsisi vaikkapa muuttamaan ensimmäiseen ihka omaan kotiin? Olisi aika hienoa. Vaikka asuinhan minä jo tavallani omillaan pari kuukautta tuolla Jyväskylässä, vaikka toisen ihmisen luona asuinkin.

Mutta nyt. Nukkumaan. Krooh. Lomaa on vielä päivä, sitten alkaakin kesätyöt.

Terveisin. Pilvi