Pyhä Winter Unplugged 2011 eli kavereiden kesken WUP

Kärsitkö Pyhätunturin jälkeisestä jetlagista? Etkö saa unta ennen kello kolmea yöllä? Tekisikö mielesi vain jamitella pitkin iltaa? Vipattaako tanssijalka puoli kymmenen jälkeen illalla? Kaipaatko hauskaa illanviettoa maailman parhaimmassa tunnelmassa? Valitettavasti tähän tautiin ei ole muuta hoitoa, kuin jaksaa odottaa seuraavaa kertaa, joka on n. puolen vuoden päästä. Mutta yhdessä me selviämme tästä!

Torstaina matka kävi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Torstaina myös oli meikäläisen 20-vuotissyntymäpäivä, joten luvassa olisi siis maailman parhain synttäriviikonloppu luvassa ja sitä odoteltiin innolla. Lentokentällä tuli heti bongattua Kauko Röyhkä, joka siis Pyhällä esiintyisi tänä samaisena iltana. Lentokoneessa näimme myös yhden toisen tutun, mutta semmoisen, että en olisi uskonut että tämä moikkaisi kuitenkaan meille. Mutta toisin kävi siis. Ihan iloinen yllätys.

Lentokone laskeutui Rovaniemelle ja sieltä suuntasimme bussiin, joka kuljettaisi suoraan hotelli Pyhätunturin eteen. Matka sujui leppoisasti ja pian sitä oltiin hotellilla. Saimme saman hotellihuoneen, kuten monena muunakin kertana, eli ihan kuin olisi kotiin tullut. Pyhällä muutenkin on kuin kotonaan, siellä kun on niin kotoisaa ja henkilökunta on ystävällistä. Hotellihuoneeseen päästyämme olikin saunaan lähdön aika pian ja poreallas suorastaan huusi rentoutumaan ja puhdistautumaan matkapölyistä. Poreallas on myös edelleen hyvä paikka tutustua, näin nytkin. Saunan jälkeen oli hetki aikaa olla ja möllöttää ja laittautua iltaa varten. Meillä nimittäin oli pöytä varattuna a’la carte puolelta. Pitäähän sitä synttäri-illallinen nauttia pitkän kaavan mukaan! Itse nautin herkullisen kanasalaatin ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Tietenkin sitä ostettiin myös lasilliset kuohuvaa juhlan kunniaksi. Oli myös hauskaa, että tarjoilija onnitteli minua. Aina synttärionnittelujen saaminen ’tuntemattomilta’ (tosin eihän tuo henkilökunta enää kovin tuntematonta ole 8D) on mukavaa.

Torstai-iltana esiintyi Kaija Koo, Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Jamppa Kääriäinen. Paljon oli jo porukkaa tänä iltana! Siellä sitä sitten tuli tanssittua ja kuunneltua hyvää musiikkia. Nimittäin Kaija Koo sai kyllä porukan villiksi! Samoiten Pyhän oma houseband, eli siis Lenni-Kalle Taipaleen ja Sami Pitkämön orkesteri SVY, sai ihmiset nauttimaan. Itse fiilistelin mitä parhainta jamittelua siellä. Koskaan biisiä ei vedetä alusta a loppuun c, vaan välissä käydään vähän joka puolella mutkitellen. Eli 3min biisi saattanee kestää jopa 10 min, riippuen mitä sooloja ja ketkä vetää. Välissä voidaan soittaa jopa eri biisiä, palautuen siihen alkuperäiseen mistä lähettiin! Mutta sepä vasta onkin koko idea tässä hommassa, niin parasta! Loppujen lopuksi kello näytti muistaakseni puolta kolmea kun illan musisointi loppui ja valomerkkiä näytettiin. Hetken istuskelimme vielä baarin puolella, ennen kuin suuntasimme kohti nukkumattia. Kyllä sitä uni maistuikin!

Perjantaina herätyskello lauloi 9.00 ja piti suunnata aamupalalle. Sillä heti aamupalan jälkeen oli tarkoituksena suunnata Luostolle kylpylään. Aamupalalla aina Unpluggedin aikaan on hauskaa se, että suurinosa ihmisistä tulee silloin viime minuuteilla syömään. Aamupalalla näkee myös tuttuja, mikä on ihan hauskaa. No aamupalat napaan vedettynä oli hyvä suunnata kohti skibussia ja lähteä siis valloittamaan Luostoa. Luostolle päästyämme kävimme tietenkin kaikki matkamuistomyymälät läpi ja odottelimme kylpylän aukeamista. Itse kävin vähän valokuvailemassa pihalla, mutta näpithän siinä jäätyivät! Joten kuva saalis jäi hieman vajaaksi, kesällä on kivempaa kuvatakin, kun ei kädet jäädy. Kylpylään pääsimme 12 aikaan ja siellä saimme uida ja rentoutua kolmestaan. Muutaman hetken siellä oli pari ihmistä, mutta käytännössä saimme yksityiskylpylän! Tarpeeksi rusinoiduttuamme menimme vielä syömään Luostolla, pitsaa tietenkin. Leipäjuusto on muuten hyvä pitsan täyte! Ja ehdimme juuri pitsat syödä, kun skibussi kohti Pyhätunturia kaarsi pihaan. Hyppäsimme taas kyytiin ja palasimme tukikohtaan. Pyhällä pienet päiväunet olivat paikallaan, että jaksaisi illalla taas bailata. Mutta kun äiti ja sisko suuntasivat vielä saunomaan uudestaan, itse suuntasin kaakaolle kahvilaan. Siellä lueskelin lehtiä ja bongailin ihmisiä. Ihmisten bongailu on kivaa puuhaa! Mutta arvatkaa kuka unohti huoneen avaimen ottaa mukaansa? No siinä sitten menin saunalta hakemaan itselleni avainta, jotta pääsin hotellihuoneeseen, hupsis. Onneksi äidillä oli avain mukana saunalla.

Perjantai-ilta saapui ja oli aika suunnata taas musiikkia kuuntelemaan. Esiintyjinä oli nyt Heikki Hela & Akustinenkokemus, Kari Peitsamo, Jope Ruonansuu ja edelliseltä illalta tuttu Jamppa Kääriäinen. Tietenkään housebandiä unohtamatta. Olin ottanut kameran mukaan ja muutaman onnistuneemmankin kuvan sain räpsäistyä. Kuitenkin suurin osa kiinnostuksesta keskittyi musiikin kuunteluun, joten kokoajan ei jaksanut sitten kameran kanssa olla. Väkeäkin alkoi olla jo niin paljon, että eipä siellä paljon olisi loppuillasta kuvia saanutkaan. Kaikki esiintyjät ovat edelleen Pyhällä aina hyviä, mutta Heikki Hela veti pisteet kotiin tältä illalta. Tietenkään syynä ei ollut se, että Heikki katsoi Stand by me:tä laulaessaan suoraan minua silmiin, hih. Lempparibiisini vieläpä monista biiseistä. Muutenkin sitä sai Helalta hymyjä sieltä lavalta, ja totta kai se aina piristää. On kivaa jos artisti huomaa sinut sieltä yleisöstä. Ilta meni taas musiikkia kuunnellen pilkkuun asti ja baarissa tuli istuttua ihan loppuun asti. Siinä ihmettelimme siskon kanssa, että miten lumen on mahdollista ’sataa’ ylöspäin (se oikeasti satoi ylöspäin, kun katsoi ulos ikkunasta!) ja saimme siihen ainakin yhden vastauksen eräältä ihmiseltä kun kysyimme. Ehkä se vähän selvitti asiaa, mutta silti se näyttää niin häröltä! Hyvät yöt toivoteltuamme kipitimme taas nukkumaan, olihan edessä vielä yksi pitkä ilta jamittelua!

Lauantai-aamu saapui yhtä nopeasti kuin oli nukahtanut kolmen aikaa yöllä. Aamupalalla tuli käytyä, jonka jälkeen taisimme torkkua semmoiset 3h päiväunet! Miten niin univelkaa? Kuitenkin päivemmällä suuntasimme vähän ulos ja katsomaan alhaalla olevan kaupan. Samalla kun olimme menossa ulos, huomasimme, että illasta olisi luvassa poreallaskeikka! Siitähän oli hyvät muistot edellis talvesta. Oli muuten hauska katsoa kun pienet lapset laskettelivat kuin vanhat tekijät, itse kun en ole vielä koskaan uskaltautunut mäkeen. Ehkä joskus, ehkä joskus. Hauska näky oli myös se, että lapsi oli naruilla kiinni isässään, eipähän päässyt karkuun laskemaan! Söpöä kerrassan. Kauppareissu päättyi ja istuimme kaakaolla hotellin baarissa. Sitten kävimme syömässä maailman parhaat hampurilaiset. Oikeasti tuossa Pyhätunturin hotellissa on niin herkullinen se juustoburger, että vieläkin vesi tulee kielelle. Mmmm. Burgerin jälkeen istuimme vielä aikaa kuluttamassa ja siinähän sitten tuli hengailemaan Hela kavereineen. Melkein sukua julkkikselle vai miten se menikään näissä jutuissa taas :’D.

Kohta olikin aika lähteä poreallaskeikkaa kuuntelemaan. Itse emme ennen keikkaa menneet uiskentelemaan, vaan vasta keikan jälkeen. Olimme ensimmäisiä paikalla ja jutustelimme hetken Jamppa Kääriäisen kanssa, ennen kuin keikka alkoi ja Jopekin ilmestyi paikalle. Lopulta oli aika siirtyä ihan poreallasosaston lattialle istumaan ja kuuntelemaan keikkaa. Väkeä lopulta sinne kertyi yllättävän paljon. Porealtaassakin oli väkeä, tosin itse taiteellinen johtaja Mato Valtonen ja Novan Taavi siellä taisivat olla ainoastaan. Muut olivat ihan vaatteet päällä kuuntelemassa. Jamppa ja Jope vetivät akustisesti biisejä ja sielläkin muutaman kuvan räpsäisin. Sain myös sitten pienen ’työn’ itselleni. Nimittäin tutustuin erääseen lastentautien ylilääkäriin ja hän pyysi ottamaan kuvan itsestään Jopen kanssa. No tietenkin suostuin tähän ja samalla vähän pääsin lääkärismiehen kanssa juttelemaan. Hei, meitsi ei oo koskaan vapaa-ajalla tavannut lääkäriä! Olin ihan innoissani asiasta. (kuvat on jo muuten lähetetty kys. lääkärille mitä otin) Keikan jälkeen menimme itsekin saunomaan ja poreilemaan. Siellä sitten tapahtui huvittava juttu, mutta se on sellaista kamaa, jota tänne ei edes viitsi kirjoittaa. Hah. Jätetään se siis välistä teidän kiusaksenne. Tarpeeksi taas poreiltuamme suuntasimme valmistautumaan iltaa varten. Pitäähän sitä vähän laittautua juhlimista varten! Illalla esiintyivät samat kuin perjantaina ja lisänä vielä Hanna Pakarinen! Oli muuten hyvä, siis Hanna! Ja kaikki muutkin, siinä sitten taas tuli seistyä koko ilta melkein samassa paikassa, koska musiikkia tuli lähes tauotta. Aina joku ilmestyi lavalle, kun toinen lähti. Sekalaista seurakuntaa siellä hyppi lavalle ja pois. Ei sääntöjä, ei rajoja, voisi olla teema Unpluggedeissa. Lauantai-iltana pilkku tosin tuli vähän aikaisin (tai samaan aikaan kuin ennenkin), koska ihmisiä oli vielä hurjasti ja kukaan ei ollut valmis lähtemään vielä. Koskaan ei ole ollut niin paljon väkeä pilkkuun asti, joten selkeästi bileiden olisi hieman myöhempään pitänyt jatkua. Encoreita nimittäin huudettiin kiivaasti ja onneksi yksi saatiinkin. Sitten loppui tältä kertaa nämä jamit, elokuussa taas uudestaan! Suuntasimme lasien tyhjentämisen jälkeen taas untenmaille.

Sunnuntai-aamu alkoi aamupalalla, mutta saimme pöytäämme muutaman edellisillan artistinkin. Aamupalatkin ovat niin rentoja Pyhällä, kun kaikki ovat kuin kotonaan. Ja kohtahan se Pyhä on kuin toinen koti, kun kaksi kertaa vuodessa siellä viettää pitkän viikonlopun! Loppupäivä olikin sitten matkustamista, joten voimme jättää tämän tarinan tähän.

Hupsista, tuli hieman pitkä tarina taas ja tästäkin yritin tiivistää mahdollisimman paljon. Nytkin muistuu mieleen vaikka mitä. Ensi elokuussa uudestaan ja innolla sitä odotetaan. On jo hotellihuone varattu! Pitää olla nähkääs ajoissa aina.

Adios! Pilvi

Ps. Kuvia klikkaamalla niistä tulee vähän isompia :)

Miksi vessassa käynnistä pitää maksaa?

Pakko päästä vessaan!

Kuva © http://www.flickr.com/photos/jonmelsa/3816052480/

Okei, miksi ruuasta pitää maksaa? Tai asumisesta? Mutta jätetään nyt spekulointi hieman pienemmälle alalle. Nimittäin tänään taas ihmettelin asiaa, miksi juna-asemien ja linja-autoasemien wc:t maksaa? Ja miksi hitossa ne maksavat euron! Siis kuusi mummon markaa. Hui että. Mutta siis ylipäätänsä, minusta tuollaisten julkisten kulkuneuvojen pääpaikat saisivat pitää vessat ilmaisina, kun ihminen on matkustanut monta tuntia esim. bussissa ja ajattelee, että jes, nyt pääsen oikeaan vessaan! Onnellisena sitä sitten kävelee jalat ristissä vessan ovelle, katsoo sitä mötikkää oven pielessä, jossa lukee "Toimii vain 1e:n kolikolla" Ja tämän jälkeen pengotaan rahapussia, jossa tietenkään ei ole juuri sitä yhtä euroa. Sitten hirveässä vessahädässä juostaan johonkin lähimmälle kassalle, josta pyydetään vaihtamaan rahaa, että pääsee vessaan. Että näin.

Jos kerta vessassa käynnistä halutaan rahaa, että paikat pysyisivät siistimpänä (mikä ei kyllä näytä edes pitävän paikkaansa monessakaan paikassa silti...), voisi se maksu olla edes puolet halvempi, mieluiten vaikka sen 20snt. Ainakin minun mielestä se euro on jo aika paljon tuosta ihmisen perustarpeesta, jota ei voi edes välttää, koska joka tapauksessa kehomme tuottaa tuota ihanaa virtsaksi kutsuttua nestettä.

Ymmärrän jos kauppakeskusten tai ravintoloiden vessat jotain maksavatkin, koska siellä nyt pyörii enemmän väkeä noin yleensä kun jossain pienillä bussiasemilla. JA ravintoloissakin saa poletin käyttöönsä, jos vessa muuten jotain maksaisi, mutta ostaessa jotain mättöä saa sen poletin. Se vasta olisikin, jos pitäisi siinäkin vaiheessa maksaa. Huh huh.

Niin ja sitten kysytään, että miksei sitä bussin vessaa käytetä (tai junan), jos kerta on hätä. No siksi, että oletteko käyttäneet bussien vessoja? Minä olen ja koskaan ei vielä ole ollut miellyttävää kokemusta niistä vessoista. Usein niissä haisee, käsienpesu nesteet on lopussa, vessakaan ei vedä kun se vesi sieltäkin on loppu ja lista jatkuu ja jatkuu. Junat nyt ehkä hieman paremmat ovat vessoiltaan, mutta ei niissäkään käynti hehkeä kokemus ole koskaan. Mieluummin sitä istuu tyhjän päälle ihan oikeaan vessaan.

Joten voisimmeko saada edes juna-asemien ja linja-autoasemien vessat ilmaisiksi? Tai edes halvemmiksi? Kiitos.

Ps. Olkaamme kilttejä ja jos näemme jonkun olevan juuri tulossa siihen maksulliseen vessaan, niin pitäkäämme ovea sen hetken auki. Näin edes jollekkin tulee parempi mieli tässä kurjassa ja synkässä maailmassa : )

Pps. Huomenna meitsi täyttää vuosia ja huomenna meitsi lähtee jammailee Pyhätunturille, joten sen jälkeen taas Pyhä kertomusta luvassa! Jatkuu ensi jaksossa....

Antti Tuisku - 'inhokista' idoliksi

Nyt on pakko kirjoittaa eräästä artistista, joka on tehnyt aika syvän vaikutuksen tähän tyttöön. Ehkä olen ikäisiäni hieman jäljessä ja tulen viimeisessä junassa, koska myöhästyin aiemmin, mutta ei se mitään. Oikeastaan tulen eri junassa siksi, että olen ehkä kasvanut ja näen asiat eri tavalla kuin silloin nuorena. Niin ja otsikosta sen verran, että se vain rimmasi, en oikeastaan siis koskaan ole niin sanotusti inhonnut Tuiskua, mutten ole aikaisemmin vain pitänyt hänestä.

Nimittäin Antti Tuisku teki minuun vaikutuksen noin puoli vuotta sitten kesällä. Aiemmin aina olin ollut Idols ajoista asti ollut sitä mieltä, ettei tuo Tuiskun poika tekisi sellaista musiikkia mistä pitäisin tai en muutenkaan koskaan tulisi Antti Tuiskusta pitämään. Koska sehän oli silloin niin noloa. No ainakin sen totesin juuri kesällä, että kuinka sitä nuorena ylä-asteikäisenä on niin kiinni muiden mielipiteissä. Samoiten sen totesin, miten paljon nuo nuoruuden mielipiteet vaikuttavat vielä nuorena aikuisenakin. Olin nimittäin skeptinen kesällä siitä, että joutuisin Anttia kuuntelemaan, koska hän esiintyi samoissa paikoissa kuin Semmarit, joita siis kesällä olin katsomassa. Ja siis hän esiintyi ennen Semmareita. Samoiten sain tietää sen, että Antti Tuisku esiintyisi Pyhä Unpluggedissa, joka on tämän tytön lempifestarit.

Kerran sitten Prismassa kuitenkin huomasin, että Antti Tuiskun Hengitän levy oli alennuksessa 3€. Ostin tuon levyn lähinnä vitsillä, että tietäisin mitä on luvassa sitten tulevilla pakkokeikoilla. Okei, oli minulla Antin ensimmäinen levy kotona, koska olin saanut sen tuliaisiksi. Mutta enhän minä sitä koskaan kuunnellut silloin! No pistin levyn soittimeen ja luin sanoja, ja sitten iski ensimmäisen kerran se, että hetkinen. Näissähän on asiaa, näissä lauluissa on jotakin sanomaa. Mutta en vielä silloinkaan voinut sanoa, että olisin pitänyt Tuiskusta enempää, kuin muustakaan musiikista mitä radiosta sattui soimaan.

Mutta sitten Valkeakoskella kuuntelin ekan kerran koko Antti Tuiskun setin. Antti oli lavalla niin aito ja oma itsensä, etten ollut toista vastaavanlaista artistia nähnyt. Se miten tuo artisti otti työnsä oikeasti tosissaan, nautti esiintymisestä, näkyi yleisöön, jopa tällaiseen ekakertalaiseen. Ja se miten Antti puhui yleisölle, oli jotenkin aitoa. Sellaista, hei mikäs tässä on, vähän esiinnyn tässä teille ihan kun jossain pienessä paikassa, eihän tässä mikään. Mutta vieläkin olin kuitenkin hieman näin ja noin, kyllä silloin jo tiesin, että Antti on hyvä ja tulen jatkossakin kuuntelemaan hänen musiikkiaan.

Lopullinen kolahtaminen kuitenkin tapahtui sitten Pyhätunturilla. No okei, ensiksi tätä tyttöä huvitti se, että Antin hotellihuone oli meidän huonetta vastapäätä ja törmäsin kaveriin jo ennen mitään keikkoja siellä. Aittakurussa sitten Antti oli niin rento, ehkä tutut paikat tekivät sen tai sitten ei, mutta ainakin hän sai koko yleisön taas mukaan. Siis kaikki vauvasta vaariin siellä! Sitten taas hotellilla ennen hotellikeikkojen alkua törmäsin Anttiin taas käytävällä, en toki mitään puhunut, mutta kyllähän se taas oli hienoa. Kävellä samalla käytävällä lähes samaa matkaa kohti hotellin aulaa.

Ja nyt sitten tapahtui se lopullinen isku. Hotellikeikkaa vetäessään Antti oli niin rento, aivan kuin olisi esiintynyt vanhoille kavereilleen. Jotenkin en ole koskaan ollut sellaisella keikalla. En vieläkään voi uskoa, kuinka sydämestään Tuiskun poika tätä hommaa tekee. Sen vain näki siellä läheltä katsellessa. Lisäksi välispiikit olivat niin rentoja, sellaista jutustelua. Antti myös oikeasti otti kontaktia yleisöön, faneihinsa ja ’jutteli’ yleisönsä kanssa. Tai siis antoi eräällekin jotakin ohjetta, kun tämä henkilö toivoi kappaletta. Vaikea selittää näin blogissa, mutta ihan sama. Pyhällä Antti siis teki vaikutuksen minuun ihmisenä, tavallisena ihmisenä, joka tekee hyvää musiikkia.




Katsokaa nyt tuota ilmettä, minusta aika onnellinen


En siis fanita (äh, en tykkää sanasta fanittaminen tässä yhteydessä, mutta parempaakaan en keksi) Antti Tuiskua niinkään hänen musiikkinsa tähden tai ulkonäön tähden (joka on ihan jees kyllä juu), vaan pikemminkin sen tähden, millaisen kuvan ihmisenä hän on antanut minulle. Harvoin näkee noin työlleen omistautunutta, aitoa ja avointa artistia. Antti ei vaikuttanut yhtään sellaiselta, että hän tuntisi olevansa joku idoli, joku parempi kuin me tavikset, jotka häntä kuuntelee. Antti on ainakin minulle antanut hyvin aidon ja sydämellisen kuvan itsestään ja siksi pidän hänestä ja siinä ohessa hänen musiikistaan myös! Kerrankin kävi näin päin, että ihmisen persoonan takia opin kuuntelemaan ja pitämään myös musiikista. Ja uskokaa tai älkää, nykyään Antti Tuisku soi iPodissani aika usein : )

Tämä teksti muuten sai idean siitä, kun katsoin Antin osuuden Menestyksen Hinta ohjelmasta. Siinäkin hän vaikutti niin tavalliselta nuorelta mieheltä, ei lainkaan suurelta poptähdeltä. Sitä paitsi, ohjelma ainakin kosketti minua, minä, joka en usein kyynelehdi elokuvien tai ohjelmien aikana, tirautin jopa pari kyyneltä. Joten se kertoo aika paljon. Voisin suositella kaikkien katsovan tuon, etenkin kaikkien skeptisten ja Antin vähättelijöiden! Sen verran siinä oli asiaa ja aitoutta mukana. Olen tietenkin lukenut myös Antin elämänkerran ja sekin oli mukavaa luettavaa, pitäisi varmaan lukea vielä toisen kerran, kun eka kerta meni ’ahmiessa’ kirjaa : ) Toki myönnän, että on tuossa(kin) artistissa jotakin piirteitä ja juttuja mistä en innostu, mutta niin taitaa olla kaikissa. Ainakin minulle. Mutta sehän tekeekin heistä (Antista) juuri oikeita ihmisiä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Ei edes se idoli ja suuri tähti siellä lavalla tai televisiossa.

Voin siis sanoa rehellisesti, että arvostan nykyään Antti Tuiskua paljon ja olen kiitollinen, että edes nyt ehdin mukaan tähän junaan. Ja totean, että olenpa ollut minäkin tyhmä nuori aikoinani. Onneksi ihmiset kasvavat. Ei pitäisi mennä massan mukana ja kuunnella mitä muut miettivät. Ehkä olisin silloin saanut pidemmän matkan kulkea tämänkin hienon artistin mukana.

Ja haluan vielä selventää kaikille rautalangasta, että tämä on se kuva, jonka minä olen Antti Tuiskusta saanut. En ole häntä koskaan sen suuremmin tavannut (hei, eihän paria ’törmäilyä’ hotellikäytävällä, saati nimmarinhakua lasketa mihinkään!), mutta sen mitä olen nähnyt omin silmin, kuullut omin korvin ja lukenut, on antanut minulle tämän kuvan. En väitä, että olisin oikeassa, mutta itse koen ja tunnen näin. Minulle Antti Tuisku vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja sanokoot muut mitä sanoo! Ihailen Antti Tuiskua siis tällaisena ihmisenä, jona minä hänet näen.

Ps. Omistan siis tällä hetkellä Antin kaksi uusinta levyä ja sen elämänkerran. Lisäksi olen ehtinyt ostamaan randomkokoelmalevyn, jossa oli siis kaksi levyä ja dvd. Että hehe : )

Happy New Year 2011!

Hei taas! Ja pahoittelen suuresti tätä blogin hiljaisuutta, nytkin minulla on valmiina yksi teksti ollut pitkään, mutta koska koneeni oli huollossa, en saanut siihen niitä kuvia mitä halusin! Mutta ehkä tuo teksti ilmestyy vielä lähiaikoina, koska koneeni on palannut ja saan siirrettyä rakkaat kuvani minun ihka omalle kannettavalleni, jonka taannoin sain!

Mutta tässähän tuppasi vuosi vaihtumaan ja elämme ilmeisesti jo vuotta 2011. Itselläni vuodenvaihde meni rauhallisesti, aamun olin töissä ja illan kotona. Muutaman valokuvan räpsäisin, mutta arvatkaa, täällä ei edes ammuttu paljon raketteja! Ja ne mitkä taivaalle ammuttiin jäi minulle puiden taakse piiloon, otappa siinä sitten hyviä kuvia. Pöh! No tänä vuonna sitten paremmin.

Voisin antaa uuden vuoden lupaukseksi sen, että päivittelen ahkerammin! Yritän ainakin nyt. Nimittäin arvatkaa kuka on muuttamassa ensimmäiseen omaan kämppään! Tämä tyttö täällä! Eilen lopetin työt paikassa, jossa tähän astisesti olen pisimpään ollut. Neljä kuukautta siellä vietin. Voin kyllä sanoa, että tähän mennessä paras työpaikkani ikinä! Aivan mahtavat työkaverit ja oli haikea jättää tuo taakse. No onneksi internet on keksitty ja Facebook : )

Vuosi 2010 oli kyllä aikalailla mahtava, paljon koin ja tein tuona vuonna. Toivottavasti siis tästä vuodesta tulee ainakin yhtä hyvä, mieluummin parempikin saisi tulla. Muutamia toivomuksia olen esittänyt tälle vuodelle, katsotaan toteutuvatko ne ollenkaan. No ainakin tämä 2011 alkaa jo hyvin uudella ja oudolla, nimittäin sillä niin kutsutulla itsenäistymisellä sen oman kämpän johdosta (johon muuten muutan parhaimman ystäväni kanssa!) Ainakin siis alku on lupaava jo tälle vuodelle.

Joten katsotaan pidänkö uudenvuoden lupakseni ja päivittelen ahkerammin! Hyvää tätä vuotta 2011 siis kaikille!

He-he-hei vaan taas, elossa ollaan!

Hellurei! Elossa ollaan vieläkin, vaikkei blogia olekaan päivitetty. On tässä ollut kerrankin elämääkin, niin ei ole ehtinyt (/jaksanut, laiska kun olen) paljon kirjoitella. Toisaalta mistäpäs olisin kirjoitellut. Nytkin kirjoitan erään (köhköh) henkilön sanomisesta, kuulemma pitäisi päivitellä, kun tätä muka lukee niin monet. Luetteko muka? Sanokaa moi kaikki ketkä lukee!

Antti Tuisku & SVY Pyhällä!

Mutta mitä siis olen tässä tehnyt? No heinäkuun loppu meni siellä Semmareiden perässä juoksemisessa. Sitten oli kauan odotettu Pyhä Unplugged, josta en nyt erityistä päivitystä enää viitsi kirjoittaa. Sanottakoon, että hauskaa oli ja mielettömät artistit. Ehkä saatoin vähän vain ihastua esim. Antti Tuiskuun siellä. Pyhällä jokainen artisti on niin mahtava, mutta Antti osasi yleisön ottaa hyvin. Samoiten Koop Arponen vei sydämen kanssa. Kaverit kun soittivat valomerkkiin asti! Meitsi ainakin jamitteli jalat kipeiksi. No sitten siellä tapahtui muutenkin kaikkea Pyhän taialta odotettavaa jännää, mutta eipä niistä sen enempää. Tutuistuinpahan uusiin ihmisiin ja jutusteltua tuli vanhojenkin tuttujen kanssa. Pyhä ei siis tälläkään kertaa pettänyt ja Winteriä odotellessa!

Sitten sainkin Pyhällä jo tietää, että töitä olisi luvassa. No melkein suoraan sieltä kotiin palattua oli työhaastattelu ja töitähän sitä napsahti. Sittenpä tässä ollaan töitä tehty, joten se vie aika paljon energiaa. Vuoden loppuun olen tuolla töissä ja sitten pitäisi muuttaa Tampereelle, hui! Noin viikon päästä alkaa nimittäin Tampereella se lääkiksen valmennuskurssi taas. Hui! Sen takia siis myös tulee muutto eteen, kun se kestää toukokuuhun asti. Mutta töissä on ollut mukavaa ja ihan mahtavat työkaverit siellä on, joten mikäs siinä. Asiakkaatkin on ollut suurin osa mukavia, eikä kauheasti ole kukaan päivääni pilannut. Mitä nyt joskus joku sattuu olemaan huonolla tuulella ja purkaa pahanolonsa kassatätiin. Mutta niitä nyt on aina ja sen kestää. Onneksi monet asiakkaat on niin mukaviakin, eräskin herra totesi kerran ’sillä on vaan ollut huono päivä, ei kannata välittää tuollaisista’, siis kun oli ei-niin-mukava asiakas kassallani käynyt.

Sitten olen muutenkin käynyt keikoilla. Musiikinkuuntelu on yksi tärkeimmistä asioista edelleen minulle. On ollut Semmareiden Kiina spesiaalikeikkoja, Ismo Alankoa, Rajatonta yms. Ai että ♥ On kyllä hienoa kuunnella livenä musiikkia. Musamessuillakin tässä käväisin (en toki ensisijaisesti Antti Tuiskun takia :’D)

Että näin. Koetan ryhdistäytyä taas tässä! Katsotaan montako kuukautta taas menee :’D.

Ps. Mä haluan tanssikurssille Dancen innoittamana. Niin ja sain Antilta eilen nimmarin, hihi. *Fanityttökohtaus* Ettekä arvaa mistä vähän jutskattiin siinä? Pyhätunturista yllättäen! Miten niin olen rakastunut Pyhään? En toki.

Pps. Edelliseen viestiin voisin vielä sanoa, että Pyhällä mua luultiin mm. 25-vuotiaaksi. Joten pitäisikö olla huolissaan?

 Hengittäen: Pilvi




























Kuvat © Pilvi