29. heinäkuuta 2012

Herzicamp 2012 - Voices of equality


Paikkojen esittelyä sunnuntaina ulkkiksille

Nyt se on ohi. Herzicamp 2012. Ja vastahan me ohjaajat ja pomot aloimme sitä keväällä suunnittelemaan. Miten se aika menee näin nopeaan? Leiriviikko meni kuin hujauksessa, aivan kuin aikaa olisi nopeutettu. Ihan epäreilua! (Ps. Itkettää jo nyt tätä alkua kirjoittaessa, niin kova ikävä on rakkaita ihmisiä leiriltä)


Kylkiasentoon kääntämistä nyrkkeilyhanskat kädessä (eli lähes kädettömänä, vammapäivästä)

Herzicamp tosiaan siis alkoi 23.7, mutta me ohjaajat olimme jo edellisenä päivänä paikalla vastassa ulkomaan delegaatioita ja järjestelemässä leiripaikkaa valmiiksi. Ensimmäisenä haluan siis sanoa ison kiitoksen ihanille ohjaajatovereilleni ja etenkin maailman parhaille pomoille! Ilman teitä ja meidän yhteistyötä emme olisi näin mahtavaa leiriä saaneet koskaan aikaiseksi! Tosiaan olin nyt ensimmäistä kertaa ohjaajana kyseisellä leirillä, aiemmin olin kaksi kertaa ollut leiriläisenä, josta toisesta kerrasta onkin viime vuodelta blogikirjoitus.

Eduskunnan esittelyä!


YleX tutustuminen



Herzicamp on jotain niin mahtavaa ja upeaa, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Jo heti leirin alussa, kun kaikki leiriläiset olivat saapuneet, tuli se tunne, että tästä leiristä tulee upea. Porukka alkoi heti toimia yhteen ja toisen auttamista ei kyseenalaistettu. Näin ohjaajan näkökulmasta leirihenki syntyi lähes heti! Mikä minusta oli hienoa nähdä.


Meidän rakkaat Hippimme, jotka pelastivat lopulta leiriläiset!

Herzillä meillä oli maanantaina nuotioiltaa ja tutustumista, tiistaina askartelimme ja saimme vammoja ja niiden kanssa piti osata elää. Keskiviikkona seikkailimme Helsingissä. Pääsimme käymään eduskunnassa koko porukalla ja sen jälkeen vielä YleX:ssä seuraamassa, kuinka suoraa radiolähetystä tehdään. Vierailujen jälkeen sompailimme syömään ja siitä porukka lähti sitten valitsemaansa kohteeseen. Itse lähdin Suomenlinnaan ja onneksi oli leirin ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen päivä juuri silloin! Maanantai ja tiistai kun olivat hieman harmaampia. Torstaina meillä oli vierailuiltaa ja kokkaamista. Perjantaina taas yllätimme leiriläiset herättämällä heidät 5.30 ja olikin bootcamp eli armeijameininki. Pakko myöntää, että oli hauskaa olla käskyttäjänä :D Kuitenkin Hipit saivat leiriläiset pelastettua ja muutettua pahojen käskyttäjien mielet. Perjantaina oli myös vikan illan bileet hippiteemalla. Oli aivan ihanaa ohjelmaa leiriläisiltä saatu ja oli ilo katsella niitä! Tanssilattiakin täyttyi porukasta ja tunnelma oli parhaimmillaan. Yöllä vielä oli iltarinki, jossa allekirjoittanut itki haikeudesta ja onnellisuudesta aika paljonkin. Halirinki on vaan niin ihana, mutta niin haikea. Koska seuraavana aamuna leiri alkaisi olla loppumaisillaan. Ja niin se olikin, lauantaina klo 14 alkoi leiriläisiä kadota koteihinsa ja paikka hiljeni. Viimeisetkin siivoukset saatiin tehtyä ja leiri oli virallisesti kasassa. Vuorilahti jäi hiljaiseksi viikon nauruista, hymyistä, ihmisten äänistä, tekemisestä ja ilosta. Mutta ensi vuonna taas uudestaan!


BootCamp aamulenkki klo kuuden aikaan aamusta!

Itse sain leiriltä uskomattoman paljon uusia ystäviä, tutustuin erilaisiin ihmisiin, pääsin toimimaan ohjaajanroolissa ja auttamaan hieman eri tavalla kuin leiriläisenä ollessa. Sain kokea kuinka ohjaajana voi välillä olla kiire ja kuinka ihana vain olisi olla leiriläisten seurassa, muttei ehtinyt. Onneksi kuitenkin myös ehdin sielläkin puolella olla. Sillä leiriläiset olivat uskomattomia persoonia! Lisäksi tutustuin paremmin ja uudestaan vanhoihin ystäviin ja tuttuihin. Te kaikki olitte aivan uskomattomia! Kiitän joka ikistä leiriläistä, ohjaajaa ja pomoa yksitellen. Halaan teitä virtuaalisesti ja toivon, että tulemme vielä näkemään monta kertaa! Olette parhaita ja tuollaisia ihmisiä kaivataan aina, jotta saamme maailmasta paremman paikan elää! Pysykää vahvoina ja rakastakaa toisianne ;)


Tiäksää mikä tää on ja mitä tällä tehdään? Vika ilta :)

Vierailuiltana oli väkeä ja hyvää ruokaa!

Toivottavasti ensi vuonna tulee yhtä mahtavaa ja saan olla edelleen mukana, joko ohjaajana tai leiriläisenä :) Sillä HerziCamp on vain parasta mitä tiedän!

Rakastan teitä! Ja mulla on hirveen kauheen kova ikävä, ihan oikeesti.

<3:llä Pilvi

Ps. Lukekaa Suken ja Marin blogijutut, ne on kans mahtavii!

2 kommenttia: