Itse kurssin alussa tutustuin heti kahteen mukavaan ihmiseen, kurssin edetessä myös muihin kurssilaisiin on vähän päässyt tutustumaan. Pahimmat pelkoni siitä, että en saisi yhtään kaveria tänä kahden kuukauden aikana varisi siis heti sen kurssipaikan pihalla pois. Nimittäin en päässyt edes sisälle, kun näihin kahteen tutustuin. Hih. Muuten kurssilla on ollut kivaa, jopa ymmärrän fysiikkaa vielä! Katsotaan sitten asioiden vaikeutuessa, mutta eiköhän se mene. Opettaja on mukava ainakin ja osaa asiansa. Biologia (tai siis ihmisen fysiologia ja anatomia) on myös erittäin mielenkiintoista. Vaikeimmista asioista ollaan omasta mielestäni aloitettu ja kohta päästään oikeasti kiinnostavaan asiaan. Esim. hermostoon ja aistitoimintoihin. Tuo bilsan opettajakin on mahtava tyyppi, tykkään. Kemiaa vielä ei ole ollut, mutta odotan sitäkin innolla. Myös ihanaa kurssikirjaa Galenosta olen saanut jo hyvin luettua, joten eiköhän se siitä. Ainakin parhaani teen, vaikka ekalla kertaa en pääsisikään sisälle lääkikseen (mikä on hyvin todennäköistä, sanottiin jo kurssin alussa, onneksi on takuukurssi)
Niin hain muuten kouluihin! Kuuteen kouluun. Kolme yliopistoa ja kolme AMK:kia, toivottavasti edes jonnekkin pääsisin. Pidätte sitten peukkuja, kun pääsykoeajat alkavat, vai mitä?
Mutta niin. Pakko kertoa tuosta torstain matkasta kotiin viettämään pääsiäislomaa. Oli nimittäin kyllä aika seikkailu. Nimittäin olin vienyt tavarani matkakeskuksen säilytykseen, sillä lähdin suoraan kurssikerran loputtua junalla kotiin. No kun sitten yhdeksän aikaan menin illasta hakemaan tavaroita niin kappas, paikka olikin mennyt aikaisemmin kiinni! Tavarat siis olivat ihan oikeasti lukkojen takana. Kävin sitten siinä auki olevan Ärrän luona kysymässä apua. Onneksi ihana myyjä alkoi auttamaan ja antoi ensiksi numeron, johon yritin soittaa. No se ei ollut toiminnassa. Sitten tämä myyjä koitti itse soittaa vartiointiliikkeeseen, että voisiko sieltä joku tulla apuun. Samassa kaksi vartijaa pamahtikin juuri siihen Ärrälle! Ei johtunut puhelinsoitosta vielä, koska myyjä sanoi puhelimeen, että nyt just tulikin pari vartijaa.
Nää vartijat sitten auttoi mut sinne sisälle. Nuorempi vartijamies vei mut jotain ihme kautta ja pääsin hakemaan tavarani säilöstä. Ihania auttavaisia ihmisiä kyllä! Vähän ne mulle naureskeli, mutta mäkin nauroin omalle sähläämiselle. Sitten kiltisti kiittelin vartijamiestä, joka pelasti mut ensimmäisestä pinteestä.
Sitten juna olikin myöhässä puol tuntia. Laiturilla odottelin ja mietin, että mites se mun vaihtoyhteys sitten? Nimittäin vika juna olis se vaihto sitten sinä päivänä. Junaan päästessä konnari sitten oli onneksi mukava ja alko selvittää asiaa. Kuulema olisin saanut taksin, jos juna ei olisi odottanut. Joten olin selvinnyt seuraavasta pulmasta. Oli muuten mahtavat konnarit pendolinossa! Tosi mukavia, etenkin se yks herra. Jäi höpöttelemään ja oli tosi hauska ja rento, kun selitti keskuspuhelimesta et miks ollaan myöhässä jne. Nauroin vaan itsekseni, kun se jutteli. Sitten se vielä tuli juttelemaan munkin kanssa, kun odotin jo oven edessä, että pääsisin junasta juoksemaan toiseen junaan. Kiitos siis VR:n ihanille konduktööreille! Piristitte päivää entisestään.
Lopulta juoksin sitten vaihtojunaan, joka odotti. Konnarit siellä odottivat laiturilla meitä KOLMEA, jotka siihen junaan tuli. Ihana tervetulokuoro oli vastassa, pisti naurattamaan. Sitten todettiin, kun olin menossa lähimpään vaunuun, ettei siihen kannattanut mennä, oli kuulema oksennus siellä. Hyvää palvelua siis. Lopulta päästiin taas liikkeelle, mutta sekin juna sitten pysähtyi ja myöhästyi taas lisää. Junassa oli nimittäin huonossa kunnossa ollut nuori henkilö ja yritettin saada kuulema poliisia hakemaan sitä asemalta, no ei siihen aikaan poliiseja ollut pikkukylällä missä pysähdyttiin, joten lopulta matkaa jatkettiin tämän huonossa kunnossa (kovassa humalassa) olevan kanssa ja poliisit odottivat pääteasemalla. Onneks tässäkin junassa konnarit oli mukavia ja infosivat mulle asiasta (olin yksin siinä vaunussa :'D). Minä en siis VR:stä valita, vaikka vähän myöhässä oltiinkin. Ei haitannut, koska konnarit oli asiansa osaavia ja mulla oli mukavaa.
Oli siis aika seikkailu, mutta pääsin kotiin. Mutta näin siis tällä kertaa. Opiskelu valmennuskurssilla jatkuu taas tiistaina ja sitten saa ahertaa. Onneksi tykkään kovasti tästä opiskelusta!
Hyvää Pääsiäistä kaikille!
T. Pilvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti