Sinun tarinasi

Facebookissa ollessani huomasin seuraavan videon tilapäivitysten seassa ja minun on nyt pakko jakaa se teille. Sillä kyseinen video iski suoraan ja syvälle, jotenkin niin hienosti tehty ja ajatus videolla on mitä mainioin. Juuri sellainen, mistä itse pidän. Myönnettäköön, että saatoin jopa pari hyvänlaista kyyneltä tirauttaa, koska tuo video on vain niin hieno. Katsokaa se nyt ja jatkakaa sitten lukemistä.




"Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon - niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse."
 
Ensinnäkin kiitän Yleä tästä hienosta videosta ja oivalluksesta. Tässä on puettu juuri sanoiksi kaikki, mitä oikeastaan olen itse yrittänyt joskus kirjoittaa :)
 
Olen itse aloittanut ns. tarinani teon. Aiemmin (sanotaanko.. pari kolme vuotta sitten) en oikein osannut elää elämää. Kavahdin juuri pienuuttani ja pelkäsin isoa maailmaa. En uskaltanut tehdä asioita omalla tavallani, pelkäsin muiden reaktiota. Ajattelin vain sitä, mitä muut minusta ajattelivat ja miltä näytin muiden silmissä. Mutta sitten, en tiedä mitä tapahtui, mutta tapahtui muutos. Jätin pelot taakseni ja muiden ajatukset taka-alalle. Ihan sama! Olen minä ja vain minä voin elää elämääni niikuin haluan. Ja jos minä, siis minä, olen tällaisen voinut tehdä niin voit SINÄKIN!
 
Vielä on paljon opeteltavaa, mutta olen aika hyvä tässä. Osaan nauttia kaikesta pienestä ja todellakin ahmin elämää. Kirjoitan tarinaani ja ehkä joskus vanhana voin naureskella ja todeta, että todellakin, elin elämäni hyvin. Tutustuin ihmisiin, pidin hauskaa, näin erilaisuutta, tein mitä olin haaveillut ja nautin kaikesta. Vielä pitäisi opetella uskomaan unelmiin täysillä, päästää irti kaikista niistä kahleista joita kulkee mukana ja tosiaan pysähtyä vain ajatellakseen. Hullutella, tehdä asioita spontaanisti, nauraa, olla miettimättä joskus tulevaa (vaikka tulevan miettiminen on tärkeää, mutta ei kokoajan!) ja olla välillä ilman suunnitelmia ja mennä mihin nenä näyttää.
 
"Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella."
 
Haastan teidät kaikki samaan. Etsikää tarinanne, kuten videossa kehotetaan. Teidän tarinanne.
 
T. Pilvi

Pyhä Winter Unplugged 2012

Pyhä winter unplugged 2012 kertomusta taas kerran! Pientä tiivistelmää!

Niin se taas oli ja meni. Miten voikin viikonloppu mennä niin nopeasti ohi! Kyseinen viikonloppuhan oli taas meikäläisen synttäriviikonloppu eli 2.2-4.2 :) Artisteja oli laidasta laitaan ja meno oli yhtä mahtavaa, ellei mahtavampaakin kuin edellisinä vuosina! Ajatelkaa, minulla oli vuoden tauko Pyhästä, kun elokuussa en ollut unpluggedissa. Oli outoa, mutta niin kivaa!

Saavuttiin siskon kanssa yöjunalla Kemijärvelle ja sieltä bussilla Pyhälle. Pakkasta oli lähemmäs kolmekymmentä koko viikonlopun ajan. Kemijärvellä ehdittiin syödä lounasta, käydä poreilemassa saunaosastolla ja vähän aikaa olla, ennen kuin piti olla menossa jo juhlimaan! Torstai-iltana 2.2 oli luvassa Costello Hautamäki, joka ei näyttänyt yhtään ikäiseltään! Olisin voinut väittää kaveria about 35-39 –vuotiaaksi. Kuitenkin alle nelikymppiseksi, mutta ei, kaverihan on lähemmäs viittäkymmentä jo! Ilmeisesti rokkielämä ei ainakaan kaikkia vanhenna, vaikka niin väitetään! Heikki Salo & Janne Louhivuori olivat myös lauteilla esiintymässä, kuten Aki Louhelakin. Tietenkin oma Pyhän houseband eli Sami Pitkämö, Lenni-Kalle Taipale, Ako Kiiski, Aleksi Ahoniemi, Harri Ala-Kojola ja lisänä vielä ihana Marzi Nyman :) soitti taustalla ja itsekseen. Kun virallisuudet oli saatu ohi, oli luvassa taas kunnon jamit! Lavalla pomppi kuka halusi ja biisit vaihtuvat omatakeiseen tyyliinsä. Se on Pyhä Unpluggedissa yksi parhaista jutuista, kunnon jamit! Yleisössä oli melkeinpä vain tuttuja naamoja, eli niin sanotusti vaki Pyhäläisiä. Tuttujakin tuli bongattua ja vaihdettua sanoja. Pyhässä sekin on hauskaa, että alkaa tuntemaan jo vakiväen ja tutustua heihin. Bileet kestivät puoli kolmeen asti, jonka jälkeen tuli pilkku heti ja kolmelta piti olla pois jo baarista. Mikä oli koko viikonlopun ajan tyhmin juttu, koska eihän sitä keikkojen keskellä ehtinyt jutustella ihmisten kanssa ja jos heti häädetään pois kun musa loppuu, niin missä välillä sitä jutustelee! Toivottavasti ensi kerralla tämä on paremmin järjestetty, että edes tunti olisi vielä aikaa istua baarinpuolella hengailemassa ja juttelemassa.

Perjantaina 3.2 oli meitsin syntymäpäivä ja äitee tuli junalla Kemijärvelle ja siitä Pyhälle. Luvassa oli kauppareissua alas tunturiin, kävely takaisin ylös. Sitten olikin luvassa after ski juhlia Kallessa, jossa esiintyi Sami Pitkämö, Aki Louhela ja Marzi Nyman. Siellä sitten kuumien kaakaoiden kanssa kuunneltiin taas hyvää jammailua ja sai naureskella, koska tunnelma oli artistienkin puolelta niin lämmin ja rento. Keikan päätyttyä lähestulkoon juostiin hotellihuoneeseen hakemaan saunakamat ja suunnattiin saunaan. Saunassa nähtiin tuttuja ja höpöteltiin niitä näitä. Hauskaa on, kun joka paikassa alkaa jo törmäillä tuttuihin! Saunottua ja poreiltua tarpeeksi suunnitelmissa oli laittautuminen hotellihuoneessa ja synttäri-illallinen ravintolassa. Ravintolassa tilattiin sitten kuohuvat alkujuomaksi (ihan kuulkaa koko pullo :D) ja mietittiin mitä syötäisiin. Itse päädyin sitten kalleimpaan, eli kunnon sisäfilepihviin. Mediumina tietenkin. Jälkiruokana otin köyhät ritarit, omnom <3 Kyllä maittoi tuollainen synttäriateria kerrassaan! Siinä aikaa kulutettua syömiseen olikin jo itse taas bileiden aika. Onneksi ei ollut pitkä matka itse keikkasaliin, joka oli siis siinä muutaman metrin päässä! Siskon kanssa menimme ”eturiviin” eli meidän vakipaikoille sivuun, ei-tanssilattialle. Sieltä näkee hyvin ja voi kuitenkin tanssahdella jos haluaa. Tanssilattia vaan itsessään on aina melkein täynnä ja siellä sitten saisi törmäillä. Perjantai-iltana esiintyjinä oli housebandin lisäksi: Siiri Nordin & the Sweets, Pave & Vihtori Maijanen, Iki-ihana Kari Peitsamo, rakastettava Johanna Försti ja tietenkin Aki Louhela! Siellä sitten jammailtiin taas jokaisen tahtiin. Ja kun jokainen artisti oli esiintynyt kerran, alkoivat normaalit jamit. Lavalla pomppi kuka tahtoi ja musiikki soi lähes tauotta. Mutta arvatkaas mitä! Koska oli syntymäpäiväni, joku pikkulintu oli laulanut artisteille asiasta. Sitten siinä puolenyön aikaan sain ihan minulle omistetun laulun. Sami Pitkämö, Johanna Försti ja Marzi Nyman tulivat lavalle ja soittivat ’Pilville joka täyttää tänään 21v, joka on vanha Pyhän kävijä, ei iältään vanha, biisi J.Karjalaisen Sekaisin’ Hih. Olin ehkä hieman otettu ja innoissani! Hyvä syntymäpäivälahja ja uniikki ;) Ei ihan jokainen tuollaisella kokoonpanolla esitettyä biisiä saakaan omistettuna. Ilta jatkui taas aamuyön tunneille ja muistaakseni joskus kolmen aikoihin sitä oltiin taas vasta hotellihuoneessa menossa nukkumaan.

Lauantai 4.2 meni aika samoilla kaavoilla perjantain kanssa. Heräiltiin, käytiin aamupalalla, jatkettiin unia, herättiin, käytiin lounaalla, hengailtiin, mentiin after ski bileisiin Kalleen. Kallessa esiintyi samat kuin edellisenä päivänä, mutta lisänä mukaan tuli ’yllätysartisti’ eli Johanna Försti! Oli kyllä taas mahtava meno ja biisit mitä ihanimpia! Siitä taas kipitettiin saunaan, saunalla oli samat saunakaverit kuin edellisenä päivänä ja jutusteltiin. Juostiin huoneeseen, laittauduttiin ja mentiin ravintolaan. Nyt pöytämme oli sieltä keikkalavan läheltä, joten oli hyvä paikka! Syötiin taas herkkuravintolaruokaa, tällä kertaa itse otin perinteistä poronkäristystä ja jälkkäriksi jäätelöannoksen. Vähän ei-niin-juhlavaa siis. Siinä sitten istuttiin pöydässä (saunakavereiden vieressä, eikä oltu edes suunniteltu!) ja syötiin. Yhdessä välissä alkoi taas soitto, mutta nyt istuimme parien esiintyjien ajan ihan pöydässä, koska siitä näki hyvin lavalle. Otin Fazerina nimisen drinkkikahvin ja sanonpa vain, ettei ihan ollut minun makuuni. Ehkä tästä lähtien mahdollinen drinkki drinkkinä ja kahvi kahvina :D Fazeriinalta se kyllä maistui, ei siinä mitään. Lauantai-illan esiintyjinä olivat Moog in trio, Kari Peitsamo, Johanna Försti, Aki Louhela ja Hanna Pakarinen. Anna Abreun olisi pitänyt esiintyä, mutta hän sairastui eikä siksi päässy. Itsehän tykkäsin tästä uudesta järjestelystä enemmän, joten minua ei haitannut! Bilettäminen jatkui taas johonkin kolmeen asti ja lähempänä neljää sitä taidettiin vasta olla hotellihuoneessa. Joku random tyyppi alkoi matkalla aulasta hotellihuoneeseen höpötellä meidän kanssa ja sain tehtäväkseni kuunnella Rollareita. No olenhan minä niitä jo kuunnellut ennenkin :D Ihan hauska tyyppi oli ja sen kaveri, ei siinä mitään. Kuulemma me nuoret ollaan fiksumpia nykyään ja siskoni sai kuulla kohteliaasti olevansa ’vanha ja tyhmä’ vitsillä siis. Mutta ei ihan tainnut herralla olla pää selvänä. Terveisiä vaan randomtyypille!

Sunnuntai kuluikin levätessä ja illalla sitten suunta junaan ja junalla kotio. Kyllä oli taas mahtava matka ja elokuussa uudestaan!

On se hienoo!

Ne on samalaiset, molemmissa on tommoset kuvat. Toisella puolella toinen jne :)

Tiedättekö mikä on hienoa? Se, että kirpputorilta löytyy juuri samanlainen muki, mikä on teillä kotona. Semmoinen mikä on vanha, jostain vuodelta nakki ja vakka. Sellainen muki, josta kilpaillaan kahvihetkellä, et kuka sen ehtii ottaa. Se muki joka on just täydellisen kokoinen kahvihetkelle, kun isoa mukia ei jaksa juoda.

Nimittäin isosisko löysi kirpputorilta 40snt sellaisen mukin, josta minä ja isoveli ollaan aina kilpailtu. Nyt on sitten meille molemmille omat mukit! Haha! Yleensä tossa mukikilpailussa mä oon joutunut joustamaan, koska oon nuorin. Ja kuulema vanhemmat saa päättä ensin :P No nyt ei oo semmosta ongelmaakaan.

Mietin vaan miten toi on mahdollista, et tommonen tismalleen samalainen muki löytyy? En voi ymmärtää. Kuitenkaan toi muki ei oo tosiaan mikään uusi, vaan varmaankin jostain kasikyt-luvulta ehkä? En tiiä, mutta veljen ja siskon mukeja se on, ei edes sellainen mikä voisi olla minun omani. Ihan ihme sattuma!

Tää vaan todistaa, et kaikki on mahdollista ;) Ei kannata menettää toivoa ja kannattaa vaan uskoa ja unelmoida. Vaikken mä nyt ehkä mukista oo unelmoinut, mutta nyt niitä on kaksi <3

Ei mulla muuta, tää vaan oli pakko jakaa, koska hei. Aika siistii :D

Ja tän hetken lempparibiisejä on: GG caravan - On se hienoo!

Vain pieniä asioita

Oho, oonpas mä nyt ahkera! Olkaatte ylpeitä :D Koska vielä tiedän pari tekstiä, jotka pitäisi ehtiä kirjoittaa tässä lähiaikoina. Lalalaa ~

Oon bongaillu muista blogeista tämmösen http://justlittlethings.net/ sivun ja siellä on kaikkia pikkujuttuja, joita meidän kaikkien pitäisi arvostaa tässä elämässä. Tai siis pitäisi ja pitäisi, mutta sieltä voi löytää niitä pieniä kivoja juttuja, joita ei ehkä aina tajua, että hei nehän on kivoja! Itse keräilin vähän semmosii mistä meikä pitää ja mitkä on niitä just little things mulle :) Enkä kaikkia tosiaan ees kiertäny, vaan hypin sivuilta sivuille randomisti!

Ja hei! Tehkää tekin tää, ketkä bloggaa ja sattuu tän lukemaan. Tää oli kivaa ja anto taas pientä näkökulmaa. Pienistäkin asioista voi iloita! Aina ei tartte olla suurta ja ihmeellistä, vai mitä?

T. Pilvi

Tulevaisuus tuntematon

Huvittaa ja harmittaa toisaalta, kuinka elämä joskus tekee päätöksiä puolestamme. Olin pitkään jahkaillut, että 'uskallanko' hakea ensihoidonkoulutusohjelmaan vai en. No viime aikoina taas mietin, että se toisaalta olisi jees, mutta toisaalta kiinnostaa kyllä yhtä paljon se vammaiskoulutusohjelmakin. Kohtalo päätti tällä kertaa puolestani, että jälkimmäinen nyt taitaa kuitenkin olla se vaihtoehto.

Nimittäin toinen polveni on aikojen kulussa vähän temppuillut ja nyt viimeinen vuosi on ollut todella hyvä polven kohdalta. Jotenka tietenkin ajattelin, että vihdoin se olisi parantunut! Tätä käsitystä vielä lisäsi se, että kun viime viikolla kaaduin polvilleni tuolla liukkaassa, niin polvi ei sanonut mitään. Mutta arvatkaas mitä sitten lauantaina sattui? No meikäläinen tuli pois bussista ja siinä sitten kuuluu (ainakin melkein) naps ja ruts ja tunnen ja näen kuinka polvilumpio seikkailee omilla reiteillään. Onneksi se meni paikoilleenkin yhtä nopeasti. Hetken siinä bussipysäkillä sitten kasailin itseäni ja katsoin kävikö pahemmin. Linkuttelin sitten kotio ja annoin ensiapua.

Tällä kertaa oli onni onnettomuudessa, ettei käynyt niin pahasti kuin viime kerralla n. viisi-kuusi vuotta sitten, kun polvilumpio meni ihan kunnolla paikoiltaan Salpausselän kisamontussa. Silloin käytin SPR:n palveluita ja lopulta minut kiikutettiin ambulanssilla etiäpäin. Jäi mäkihypyt katsomatta odotellessa lääkäriä sairaalasängyssä ja röntgenissä. Silloin mukaan tarttui kepit ja supertuki, fysioterapialähete ja koulukyytitaksit. Että sentään tällä kertaa nyt sitten säästyttiin pahemmalta!

Kuitenkin polvi nyt ilmoittelee tietenkin olemassa olostaan ja en ihan usko, että tällä polvella lähetään coopereita juoksemaan (tai ainakaan nyt treenaamaan siihen, mitä jo ehdin ajatella myöskin tässä.) Eli ainakin taas hetkeksi unohdetaan ensihoidonkoulutusohjelma ja keskitytään muuhun. Täytyy miettiä sitten joskus, jos miettisi uudestaan esim. amk-puolen koulutusta jos vielä innostusta on. Onpahan ainakin aikaa kunnon kunnonkohotukseen! Nyt sitten koitetaan vaan kuntouttaa polvea ja pitää siinä jonkun aikaa polvitukea, jonka kävin apteekista ostamassa (hyh, kallista :l) Ärsyttää vaan nyt enemmän se, että taas saa pelätä ettei se nyt pamahda uudestaan.. Pitikin mennä juuri nyt!

Että kyllä välillä näköjään kohtalo on pelissä ja päättää asioita. Toivotaan, että päätös on nyt sitten oikea :)

SMG - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana


Nyt meitsi menee keittää kahvia! Heidå!