Antti Tuisku - 'inhokista' idoliksi

Nyt on pakko kirjoittaa eräästä artistista, joka on tehnyt aika syvän vaikutuksen tähän tyttöön. Ehkä olen ikäisiäni hieman jäljessä ja tulen viimeisessä junassa, koska myöhästyin aiemmin, mutta ei se mitään. Oikeastaan tulen eri junassa siksi, että olen ehkä kasvanut ja näen asiat eri tavalla kuin silloin nuorena. Niin ja otsikosta sen verran, että se vain rimmasi, en oikeastaan siis koskaan ole niin sanotusti inhonnut Tuiskua, mutten ole aikaisemmin vain pitänyt hänestä.

Nimittäin Antti Tuisku teki minuun vaikutuksen noin puoli vuotta sitten kesällä. Aiemmin aina olin ollut Idols ajoista asti ollut sitä mieltä, ettei tuo Tuiskun poika tekisi sellaista musiikkia mistä pitäisin tai en muutenkaan koskaan tulisi Antti Tuiskusta pitämään. Koska sehän oli silloin niin noloa. No ainakin sen totesin juuri kesällä, että kuinka sitä nuorena ylä-asteikäisenä on niin kiinni muiden mielipiteissä. Samoiten sen totesin, miten paljon nuo nuoruuden mielipiteet vaikuttavat vielä nuorena aikuisenakin. Olin nimittäin skeptinen kesällä siitä, että joutuisin Anttia kuuntelemaan, koska hän esiintyi samoissa paikoissa kuin Semmarit, joita siis kesällä olin katsomassa. Ja siis hän esiintyi ennen Semmareita. Samoiten sain tietää sen, että Antti Tuisku esiintyisi Pyhä Unpluggedissa, joka on tämän tytön lempifestarit.

Kerran sitten Prismassa kuitenkin huomasin, että Antti Tuiskun Hengitän levy oli alennuksessa 3€. Ostin tuon levyn lähinnä vitsillä, että tietäisin mitä on luvassa sitten tulevilla pakkokeikoilla. Okei, oli minulla Antin ensimmäinen levy kotona, koska olin saanut sen tuliaisiksi. Mutta enhän minä sitä koskaan kuunnellut silloin! No pistin levyn soittimeen ja luin sanoja, ja sitten iski ensimmäisen kerran se, että hetkinen. Näissähän on asiaa, näissä lauluissa on jotakin sanomaa. Mutta en vielä silloinkaan voinut sanoa, että olisin pitänyt Tuiskusta enempää, kuin muustakaan musiikista mitä radiosta sattui soimaan.

Mutta sitten Valkeakoskella kuuntelin ekan kerran koko Antti Tuiskun setin. Antti oli lavalla niin aito ja oma itsensä, etten ollut toista vastaavanlaista artistia nähnyt. Se miten tuo artisti otti työnsä oikeasti tosissaan, nautti esiintymisestä, näkyi yleisöön, jopa tällaiseen ekakertalaiseen. Ja se miten Antti puhui yleisölle, oli jotenkin aitoa. Sellaista, hei mikäs tässä on, vähän esiinnyn tässä teille ihan kun jossain pienessä paikassa, eihän tässä mikään. Mutta vieläkin olin kuitenkin hieman näin ja noin, kyllä silloin jo tiesin, että Antti on hyvä ja tulen jatkossakin kuuntelemaan hänen musiikkiaan.

Lopullinen kolahtaminen kuitenkin tapahtui sitten Pyhätunturilla. No okei, ensiksi tätä tyttöä huvitti se, että Antin hotellihuone oli meidän huonetta vastapäätä ja törmäsin kaveriin jo ennen mitään keikkoja siellä. Aittakurussa sitten Antti oli niin rento, ehkä tutut paikat tekivät sen tai sitten ei, mutta ainakin hän sai koko yleisön taas mukaan. Siis kaikki vauvasta vaariin siellä! Sitten taas hotellilla ennen hotellikeikkojen alkua törmäsin Anttiin taas käytävällä, en toki mitään puhunut, mutta kyllähän se taas oli hienoa. Kävellä samalla käytävällä lähes samaa matkaa kohti hotellin aulaa.

Ja nyt sitten tapahtui se lopullinen isku. Hotellikeikkaa vetäessään Antti oli niin rento, aivan kuin olisi esiintynyt vanhoille kavereilleen. Jotenkin en ole koskaan ollut sellaisella keikalla. En vieläkään voi uskoa, kuinka sydämestään Tuiskun poika tätä hommaa tekee. Sen vain näki siellä läheltä katsellessa. Lisäksi välispiikit olivat niin rentoja, sellaista jutustelua. Antti myös oikeasti otti kontaktia yleisöön, faneihinsa ja ’jutteli’ yleisönsä kanssa. Tai siis antoi eräällekin jotakin ohjetta, kun tämä henkilö toivoi kappaletta. Vaikea selittää näin blogissa, mutta ihan sama. Pyhällä Antti siis teki vaikutuksen minuun ihmisenä, tavallisena ihmisenä, joka tekee hyvää musiikkia.




Katsokaa nyt tuota ilmettä, minusta aika onnellinen


En siis fanita (äh, en tykkää sanasta fanittaminen tässä yhteydessä, mutta parempaakaan en keksi) Antti Tuiskua niinkään hänen musiikkinsa tähden tai ulkonäön tähden (joka on ihan jees kyllä juu), vaan pikemminkin sen tähden, millaisen kuvan ihmisenä hän on antanut minulle. Harvoin näkee noin työlleen omistautunutta, aitoa ja avointa artistia. Antti ei vaikuttanut yhtään sellaiselta, että hän tuntisi olevansa joku idoli, joku parempi kuin me tavikset, jotka häntä kuuntelee. Antti on ainakin minulle antanut hyvin aidon ja sydämellisen kuvan itsestään ja siksi pidän hänestä ja siinä ohessa hänen musiikistaan myös! Kerrankin kävi näin päin, että ihmisen persoonan takia opin kuuntelemaan ja pitämään myös musiikista. Ja uskokaa tai älkää, nykyään Antti Tuisku soi iPodissani aika usein : )

Tämä teksti muuten sai idean siitä, kun katsoin Antin osuuden Menestyksen Hinta ohjelmasta. Siinäkin hän vaikutti niin tavalliselta nuorelta mieheltä, ei lainkaan suurelta poptähdeltä. Sitä paitsi, ohjelma ainakin kosketti minua, minä, joka en usein kyynelehdi elokuvien tai ohjelmien aikana, tirautin jopa pari kyyneltä. Joten se kertoo aika paljon. Voisin suositella kaikkien katsovan tuon, etenkin kaikkien skeptisten ja Antin vähättelijöiden! Sen verran siinä oli asiaa ja aitoutta mukana. Olen tietenkin lukenut myös Antin elämänkerran ja sekin oli mukavaa luettavaa, pitäisi varmaan lukea vielä toisen kerran, kun eka kerta meni ’ahmiessa’ kirjaa : ) Toki myönnän, että on tuossa(kin) artistissa jotakin piirteitä ja juttuja mistä en innostu, mutta niin taitaa olla kaikissa. Ainakin minulle. Mutta sehän tekeekin heistä (Antista) juuri oikeita ihmisiä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Ei edes se idoli ja suuri tähti siellä lavalla tai televisiossa.

Voin siis sanoa rehellisesti, että arvostan nykyään Antti Tuiskua paljon ja olen kiitollinen, että edes nyt ehdin mukaan tähän junaan. Ja totean, että olenpa ollut minäkin tyhmä nuori aikoinani. Onneksi ihmiset kasvavat. Ei pitäisi mennä massan mukana ja kuunnella mitä muut miettivät. Ehkä olisin silloin saanut pidemmän matkan kulkea tämänkin hienon artistin mukana.

Ja haluan vielä selventää kaikille rautalangasta, että tämä on se kuva, jonka minä olen Antti Tuiskusta saanut. En ole häntä koskaan sen suuremmin tavannut (hei, eihän paria ’törmäilyä’ hotellikäytävällä, saati nimmarinhakua lasketa mihinkään!), mutta sen mitä olen nähnyt omin silmin, kuullut omin korvin ja lukenut, on antanut minulle tämän kuvan. En väitä, että olisin oikeassa, mutta itse koen ja tunnen näin. Minulle Antti Tuisku vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja sanokoot muut mitä sanoo! Ihailen Antti Tuiskua siis tällaisena ihmisenä, jona minä hänet näen.

Ps. Omistan siis tällä hetkellä Antin kaksi uusinta levyä ja sen elämänkerran. Lisäksi olen ehtinyt ostamaan randomkokoelmalevyn, jossa oli siis kaksi levyä ja dvd. Että hehe : )

Happy New Year 2011!

Hei taas! Ja pahoittelen suuresti tätä blogin hiljaisuutta, nytkin minulla on valmiina yksi teksti ollut pitkään, mutta koska koneeni oli huollossa, en saanut siihen niitä kuvia mitä halusin! Mutta ehkä tuo teksti ilmestyy vielä lähiaikoina, koska koneeni on palannut ja saan siirrettyä rakkaat kuvani minun ihka omalle kannettavalleni, jonka taannoin sain!

Mutta tässähän tuppasi vuosi vaihtumaan ja elämme ilmeisesti jo vuotta 2011. Itselläni vuodenvaihde meni rauhallisesti, aamun olin töissä ja illan kotona. Muutaman valokuvan räpsäisin, mutta arvatkaa, täällä ei edes ammuttu paljon raketteja! Ja ne mitkä taivaalle ammuttiin jäi minulle puiden taakse piiloon, otappa siinä sitten hyviä kuvia. Pöh! No tänä vuonna sitten paremmin.

Voisin antaa uuden vuoden lupaukseksi sen, että päivittelen ahkerammin! Yritän ainakin nyt. Nimittäin arvatkaa kuka on muuttamassa ensimmäiseen omaan kämppään! Tämä tyttö täällä! Eilen lopetin työt paikassa, jossa tähän astisesti olen pisimpään ollut. Neljä kuukautta siellä vietin. Voin kyllä sanoa, että tähän mennessä paras työpaikkani ikinä! Aivan mahtavat työkaverit ja oli haikea jättää tuo taakse. No onneksi internet on keksitty ja Facebook : )

Vuosi 2010 oli kyllä aikalailla mahtava, paljon koin ja tein tuona vuonna. Toivottavasti siis tästä vuodesta tulee ainakin yhtä hyvä, mieluummin parempikin saisi tulla. Muutamia toivomuksia olen esittänyt tälle vuodelle, katsotaan toteutuvatko ne ollenkaan. No ainakin tämä 2011 alkaa jo hyvin uudella ja oudolla, nimittäin sillä niin kutsutulla itsenäistymisellä sen oman kämpän johdosta (johon muuten muutan parhaimman ystäväni kanssa!) Ainakin siis alku on lupaava jo tälle vuodelle.

Joten katsotaan pidänkö uudenvuoden lupakseni ja päivittelen ahkerammin! Hyvää tätä vuotta 2011 siis kaikille!

He-he-hei vaan taas, elossa ollaan!

Hellurei! Elossa ollaan vieläkin, vaikkei blogia olekaan päivitetty. On tässä ollut kerrankin elämääkin, niin ei ole ehtinyt (/jaksanut, laiska kun olen) paljon kirjoitella. Toisaalta mistäpäs olisin kirjoitellut. Nytkin kirjoitan erään (köhköh) henkilön sanomisesta, kuulemma pitäisi päivitellä, kun tätä muka lukee niin monet. Luetteko muka? Sanokaa moi kaikki ketkä lukee!

Antti Tuisku & SVY Pyhällä!

Mutta mitä siis olen tässä tehnyt? No heinäkuun loppu meni siellä Semmareiden perässä juoksemisessa. Sitten oli kauan odotettu Pyhä Unplugged, josta en nyt erityistä päivitystä enää viitsi kirjoittaa. Sanottakoon, että hauskaa oli ja mielettömät artistit. Ehkä saatoin vähän vain ihastua esim. Antti Tuiskuun siellä. Pyhällä jokainen artisti on niin mahtava, mutta Antti osasi yleisön ottaa hyvin. Samoiten Koop Arponen vei sydämen kanssa. Kaverit kun soittivat valomerkkiin asti! Meitsi ainakin jamitteli jalat kipeiksi. No sitten siellä tapahtui muutenkin kaikkea Pyhän taialta odotettavaa jännää, mutta eipä niistä sen enempää. Tutuistuinpahan uusiin ihmisiin ja jutusteltua tuli vanhojenkin tuttujen kanssa. Pyhä ei siis tälläkään kertaa pettänyt ja Winteriä odotellessa!

Sitten sainkin Pyhällä jo tietää, että töitä olisi luvassa. No melkein suoraan sieltä kotiin palattua oli työhaastattelu ja töitähän sitä napsahti. Sittenpä tässä ollaan töitä tehty, joten se vie aika paljon energiaa. Vuoden loppuun olen tuolla töissä ja sitten pitäisi muuttaa Tampereelle, hui! Noin viikon päästä alkaa nimittäin Tampereella se lääkiksen valmennuskurssi taas. Hui! Sen takia siis myös tulee muutto eteen, kun se kestää toukokuuhun asti. Mutta töissä on ollut mukavaa ja ihan mahtavat työkaverit siellä on, joten mikäs siinä. Asiakkaatkin on ollut suurin osa mukavia, eikä kauheasti ole kukaan päivääni pilannut. Mitä nyt joskus joku sattuu olemaan huonolla tuulella ja purkaa pahanolonsa kassatätiin. Mutta niitä nyt on aina ja sen kestää. Onneksi monet asiakkaat on niin mukaviakin, eräskin herra totesi kerran ’sillä on vaan ollut huono päivä, ei kannata välittää tuollaisista’, siis kun oli ei-niin-mukava asiakas kassallani käynyt.

Sitten olen muutenkin käynyt keikoilla. Musiikinkuuntelu on yksi tärkeimmistä asioista edelleen minulle. On ollut Semmareiden Kiina spesiaalikeikkoja, Ismo Alankoa, Rajatonta yms. Ai että ♥ On kyllä hienoa kuunnella livenä musiikkia. Musamessuillakin tässä käväisin (en toki ensisijaisesti Antti Tuiskun takia :’D)

Että näin. Koetan ryhdistäytyä taas tässä! Katsotaan montako kuukautta taas menee :’D.

Ps. Mä haluan tanssikurssille Dancen innoittamana. Niin ja sain Antilta eilen nimmarin, hihi. *Fanityttökohtaus* Ettekä arvaa mistä vähän jutskattiin siinä? Pyhätunturista yllättäen! Miten niin olen rakastunut Pyhään? En toki.

Pps. Edelliseen viestiin voisin vielä sanoa, että Pyhällä mua luultiin mm. 25-vuotiaaksi. Joten pitäisikö olla huolissaan?

 Hengittäen: Pilvi




























Kuvat © Pilvi

Aikuinen nainen mä ooooooon ~

Vai olenko? Tässä pohdiskelin juuri, että miten eri ikäiseksi sitä itseään eri tilanteissa tuntee. Vaikka voin rehellisesti sanoa, että usein koen olevani paljon 'aikuisempi', mitä todellisuudessa ikä sanoo, eli tällä samaisella hetkellä n. 19,5 vuotta.

Miksi näin? Mietin, että osa syy ainakin on varmasti siinä, että itselläni on ikäeroa isosiskoon ja veljeen 15v ja 13v. Eli oikeastaan olen viettänyt aikaani paljon vanhempien kanssa. Hyvän koulutuksen olen noilta saanut, esimerkiksi käyttäytymisen ynnä muun suhteen.

Toisaalta taas joskus olen kuin pieni lapsi, innostun asioista ja olen niin sanotusti lapsellinen. Ehkä vaikutan joskus 5-vuotiaalta, mutta ketäpä se haittaa. Mutta tässäpä se on, minkä ikäiseksi oikeastaan tässä sitten itsensä pitäisi tuntea? Mielenkiintoista olisi kuulla myös, minkä ikäiseksi eri ihmiset minua luulevat. Joskus tuntuu, että lähes ventovieraat voivat saada väärän kuvan vain jonkun pienen tilanteen takia, tai sen takia millainen seura on. Mitäpä jos muut käyttäytyvät erilailla ja sitten jos hengailee samassa porukassa, niin äkkiä sitä leimataan samanikäiseksi mitä niistä muista luullaan.

On hauskaa huomata, että tulee toimeen kaiken ikäisten kanssa. Ehkä se kertoo jotenkin jo osaltaan henkisestä kypsyydestä? Viime päivät hengailin itseäni juuri  n.10-15 vuotta vanhempien ihmisten seurassa. Hyvin tulin toimeen. Samoiten monesti kesätöissäni olen ollut paljon vanhempien kanssa tekemisissä ja hyvin ollaan tultu juttuun.

Toisaalta on ärsyttävää, että vaikka tuntee itsensä vanhemmaksi kuin on, niin sitten muut eivät välttämättä niin osaa ajatella. Toiset voivat ajatella, että tuohan on vain 19 v, sellainen teini kuten muutkin ikäisensä. Mutta kun en (ainakaan useimmiten) ole! Äh, hankalaa kun ei osaa lukea ajatuksia :)

Hmm.. Olikohan tässä mitään päätä tai häntää? Tuskinpa, mutta annettakoon se minulle anteeksi. Oli vain pakko pohtia 'ääneen'.

Ehkä olen vain muuntelukykyinen luonteeltani. Osaan sovittaa käyttäytymiseni sen porukan suhteen, jossa olen. Tosin en tyhmä ole, en nyt tietenkään ihan miten sattuu käyttäydy. Jokin roti pitää olla :) Mutta niin, minkähän ikäinen sitä nyt sitten on? Virallisesti alle 20, vielä jonkin aikaa. Ehkä sitten se 20v rajapyykki selkiyttää ajatuksia.

Ja olisi hauska tietää, minkä ikäiseltä näytän? Epäilen, että aika nuorelta :'D

Terkuin. Pilvi

Kuva tunnissa, tunti kuvassa, vai miten se nyt meni?

Hahaha, huijasin, en ikinä ehtinytkään vielä kirjoittaa sitä mielessä olevaa juttua. Töitten kanssa meni energia, eikä jaksanut mitään fiksua kirjoittaa enää koneella ja sitten oli muutakin menoa, niin eipä sitä ehtinyt! Mutta nyt loppui työt, niin ehkä mä vielä joskus sen jutun kirjoitan, mikä on ollut jo kuukauden mielessä.

Mutta nyt yhdellä koirafoorumilla (keskustelufoorumi pikemminkin kyl mulle :D) on tälläi kuva tunnissa haastejuttu, niin nyt taas muistin osallistua. Kaikkiahan kiinnostaa, mitä Pilvi tekee lauantaisin? Eikö vain? Sitähän minäkin.

Eli joskus kello 9 aikaa heräilin ja sitten siinä söin aamupalaa ja tein muuta aamutoimia. Lähtö oli siis puoli kymmenen jälkeen kohti juna-asemaa ja Helsinkiä. Oli tarkoitus miittailla muutamia ihmisiä, mutta loppupeleissä se vähän jäi ja hengailtiin siellä sitten parin kaverin kanssa.

Siinä sitten 10.17 lähti juna ja istuttiin sitten junassa. Satoi vettä, otin tollaisen söpön kuvan kilpailevista vesipisaroista! Eipä sen kummempi tunti se.

Joskus 11.20 oli juna Hesassa ja suunnattiin Robetsiin. Ah, niin ihana valkosuklaakaakao kermavaahdolla. Voiko parempaa olla? Epäilen, täydellistä ♥

Ooteltiin tunti niitä ihmisiä, keiden piti tulla miittiin, muttei näkynyt. Lähdettiin sitten näiden kavereiden kanssa keiden kanssa Hesaan tulin ja yhden Helsinkiläisen tutun kanssa etsimään Eurokangasta. Ekaksi siis selkeästi väärästä suunnasta! :'D

Eurokangas löytyi, kaveri sai ostettua kankaansa ja me jatkettua hengailua. Hengailimme itsemme sitten Raxiin nälkäisinä syömään. Ainakin hauskaa oli. Vaikka lopulta kukaan ei jaksanut niiin hirveästi edes lapata ruokaa naamaansa.

Raxista mentiin Foorumiin kattelee paikkoja ja ostin sitten H&M:stä yhden paidan ja kynsilakkasetin. Ihan heräteostoksena. Soo soo siis. Kadotettiin kaks kaveria tuon yhden kaverin kanssa ja soiteltiin, että missä he ovat. Ja ainiin, ostinhan mä synttärilahjan yhdelle kamulle!

14.41 lähti juna taas takaisin päin. Pikavisiitti siis kerrassaan. Oli tylsää, niin testasin niitä kynsilakkoja ystäväni Riikan kynsiin. Joka tuossa siis poseeraa. Kauniit kynnet, eiköstä?

Kotiin pääsin joskus neljän aikaan ja vastassa oli tällänen karvaturri ja harvahammaslammas nimeltä Nella. Vanha mummo tuo jo on, täyttää siis 12v nyt syksyllä.

No sitten katselin MTV:tä, sieltä taisi tulla.. äh en muista :'D Jotain sieltä tuli kuitenkin, ehkä ei mitään järkevää katsottavaa, mutta se ei haitannut. Oon viimeaikoina kattonu noita MTV:n maratooneja, se Cribs (vai Gribs? ihan sama) on niin jotenkin äää. Hirveen hienoja taloja ja sitten vaan pröystäillään. "Mulla on 26 makuuhuonetta ja 19 kylpyhuonetta ja asun ihan yksin tässä näin"

Kyllästyin ja lähdin tuon mummon kanssa lenkille. Huomatkaa hieno kieltokyltti ja mitä mieltä Nella siitä selkeästi on :'D Oli muuten kylmä päivä! Jotain 14 astetta, verrataan nyt siihen edellisen päivän 28 asteeseen..

Lenkin jälkeen datailin. Ha, huomatkaa missä sivuilla. (ei tietenkään liity tähän haasteeseen? ei toki) Ja koska datailin sen tunnin 20 niin en jaksa toista samanlaista kuvaa tähän laittaa, joten hypätään suoraan seuraavaan.

Nelosen leffaa kattelin samalla, kun askartelin tämmösiä. En oo vielä uunissa käyttänyt, mutta näistä tulee kovia ja teen varmaan jotain fiksua, kuten koruja tai jotain. Testailua lähinnä oli. Haluisin ruskeeta massaa, koska se soveltuu paremmin kaikkeen söpöön :'D Miniatyyriruokia.

Se leffa meni edelleen, mut nyt keskityin siihen paremmin. Ihan jees leffa. Matthew Perryn takia lähinnä kyl aloin kattomaan. Räjähdysherkkää kemiaa oli siis leffan nimi.

Elokuvan jälkeen menin vielä saunaan ja sit hetken koneella istuin ja menin nukkumaan. Sellainen erittäin mielenkiintoinen päivä siis taas vaihteeksi. Jes.

T. Pilvi