Vai olenko? Tässä pohdiskelin juuri, että miten eri ikäiseksi sitä itseään eri tilanteissa tuntee. Vaikka voin rehellisesti sanoa, että usein koen olevani paljon 'aikuisempi', mitä todellisuudessa ikä sanoo, eli tällä samaisella hetkellä n. 19,5 vuotta.
Miksi näin? Mietin, että osa syy ainakin on varmasti siinä, että itselläni on ikäeroa isosiskoon ja veljeen 15v ja 13v. Eli oikeastaan olen viettänyt aikaani paljon vanhempien kanssa. Hyvän koulutuksen olen noilta saanut, esimerkiksi käyttäytymisen ynnä muun suhteen.
Toisaalta taas joskus olen kuin pieni lapsi, innostun asioista ja olen niin sanotusti lapsellinen. Ehkä vaikutan joskus 5-vuotiaalta, mutta ketäpä se haittaa. Mutta tässäpä se on, minkä ikäiseksi oikeastaan tässä sitten itsensä pitäisi tuntea? Mielenkiintoista olisi kuulla myös, minkä ikäiseksi eri ihmiset minua luulevat. Joskus tuntuu, että lähes ventovieraat voivat saada väärän kuvan vain jonkun pienen tilanteen takia, tai sen takia millainen seura on. Mitäpä jos muut käyttäytyvät erilailla ja sitten jos hengailee samassa porukassa, niin äkkiä sitä leimataan samanikäiseksi mitä niistä muista luullaan.
On hauskaa huomata, että tulee toimeen kaiken ikäisten kanssa. Ehkä se kertoo jotenkin jo osaltaan henkisestä kypsyydestä? Viime päivät hengailin itseäni juuri n.10-15 vuotta vanhempien ihmisten seurassa. Hyvin tulin toimeen. Samoiten monesti kesätöissäni olen ollut paljon vanhempien kanssa tekemisissä ja hyvin ollaan tultu juttuun.
Toisaalta on ärsyttävää, että vaikka tuntee itsensä vanhemmaksi kuin on, niin sitten muut eivät välttämättä niin osaa ajatella. Toiset voivat ajatella, että tuohan on vain 19 v, sellainen teini kuten muutkin ikäisensä. Mutta kun en (ainakaan useimmiten) ole! Äh, hankalaa kun ei osaa lukea ajatuksia :)
Hmm.. Olikohan tässä mitään päätä tai häntää? Tuskinpa, mutta annettakoon se minulle anteeksi. Oli vain pakko pohtia 'ääneen'.
Ehkä olen vain muuntelukykyinen luonteeltani. Osaan sovittaa käyttäytymiseni sen porukan suhteen, jossa olen. Tosin en tyhmä ole, en nyt tietenkään ihan miten sattuu käyttäydy. Jokin roti pitää olla :) Mutta niin, minkähän ikäinen sitä nyt sitten on? Virallisesti alle 20, vielä jonkin aikaa. Ehkä sitten se 20v rajapyykki selkiyttää ajatuksia.
Ja olisi hauska tietää, minkä ikäiseltä näytän? Epäilen, että aika nuorelta :'D
Terkuin. Pilvi
2. elokuuta 2010
26. heinäkuuta 2010
Kuva tunnissa, tunti kuvassa, vai miten se nyt meni?
Hahaha, huijasin, en ikinä ehtinytkään vielä kirjoittaa sitä mielessä olevaa juttua. Töitten kanssa meni energia, eikä jaksanut mitään fiksua kirjoittaa enää koneella ja sitten oli muutakin menoa, niin eipä sitä ehtinyt! Mutta nyt loppui työt, niin ehkä mä vielä joskus sen jutun kirjoitan, mikä on ollut jo kuukauden mielessä.
Mutta nyt yhdellä koirafoorumilla (keskustelufoorumi pikemminkin kyl mulle :D) on tälläi kuva tunnissa haastejuttu, niin nyt taas muistin osallistua. Kaikkiahan kiinnostaa, mitä Pilvi tekee lauantaisin? Eikö vain? Sitähän minäkin.
 |
| Eli joskus kello 9 aikaa heräilin ja sitten siinä söin aamupalaa ja tein muuta aamutoimia. Lähtö oli siis puoli kymmenen jälkeen kohti juna-asemaa ja Helsinkiä. Oli tarkoitus miittailla muutamia ihmisiä, mutta loppupeleissä se vähän jäi ja hengailtiin siellä sitten parin kaverin kanssa. |
 |
| Siinä sitten 10.17 lähti juna ja istuttiin sitten junassa. Satoi vettä, otin tollaisen söpön kuvan kilpailevista vesipisaroista! Eipä sen kummempi tunti se. |
 |
| Joskus 11.20 oli juna Hesassa ja suunnattiin Robetsiin. Ah, niin ihana valkosuklaakaakao kermavaahdolla. Voiko parempaa olla? Epäilen, täydellistä ♥ |
 |
| Ooteltiin tunti niitä ihmisiä, keiden piti tulla miittiin, muttei näkynyt. Lähdettiin sitten näiden kavereiden kanssa keiden kanssa Hesaan tulin ja yhden Helsinkiläisen tutun kanssa etsimään Eurokangasta. Ekaksi siis selkeästi väärästä suunnasta! :'D |
 |
Eurokangas löytyi, kaveri sai ostettua kankaansa ja me jatkettua hengailua. Hengailimme itsemme sitten Raxiin nälkäisinä syömään. Ainakin hauskaa oli. Vaikka lopulta kukaan ei jaksanut niiin hirveästi edes lapata ruokaa naamaansa. |
 |
Raxista mentiin Foorumiin kattelee paikkoja ja ostin sitten H&M:stä yhden paidan ja kynsilakkasetin. Ihan heräteostoksena. Soo soo siis. Kadotettiin kaks kaveria tuon yhden kaverin kanssa ja soiteltiin, että missä he ovat. Ja ainiin, ostinhan mä synttärilahjan yhdelle kamulle! |
 |
| 14.41 lähti juna taas takaisin päin. Pikavisiitti siis kerrassaan. Oli tylsää, niin testasin niitä kynsilakkoja ystäväni Riikan kynsiin. Joka tuossa siis poseeraa. Kauniit kynnet, eiköstä? |
 |
Kotiin pääsin joskus neljän aikaan ja vastassa oli tällänen karvaturri ja harvahammaslammas nimeltä Nella. Vanha mummo tuo jo on, täyttää siis 12v nyt syksyllä. |
 |
No sitten katselin MTV:tä, sieltä taisi tulla.. äh en muista :'D Jotain sieltä tuli kuitenkin, ehkä ei mitään järkevää katsottavaa, mutta se ei haitannut. Oon viimeaikoina kattonu noita MTV:n maratooneja, se Cribs (vai Gribs? ihan sama) on niin jotenkin äää. Hirveen hienoja taloja ja sitten vaan pröystäillään. "Mulla on 26 makuuhuonetta ja 19 kylpyhuonetta ja asun ihan yksin tässä näin" |
 |
| Kyllästyin ja lähdin tuon mummon kanssa lenkille. Huomatkaa hieno kieltokyltti ja mitä mieltä Nella siitä selkeästi on :'D Oli muuten kylmä päivä! Jotain 14 astetta, verrataan nyt siihen edellisen päivän 28 asteeseen.. |
 |
| Lenkin jälkeen datailin. Ha, huomatkaa missä sivuilla. (ei tietenkään liity tähän haasteeseen? ei toki) Ja koska datailin sen tunnin 20 niin en jaksa toista samanlaista kuvaa tähän laittaa, joten hypätään suoraan seuraavaan. |
 |
Nelosen leffaa kattelin samalla, kun askartelin tämmösiä. En oo vielä uunissa käyttänyt, mutta näistä tulee kovia ja teen varmaan jotain fiksua, kuten koruja tai jotain. Testailua lähinnä oli. Haluisin ruskeeta massaa, koska se soveltuu paremmin kaikkeen söpöön :'D Miniatyyriruokia. |
 |
| Se leffa meni edelleen, mut nyt keskityin siihen paremmin. Ihan jees leffa. Matthew Perryn takia lähinnä kyl aloin kattomaan. Räjähdysherkkää kemiaa oli siis leffan nimi. |
 |
| Elokuvan jälkeen menin vielä saunaan ja sit hetken koneella istuin ja menin nukkumaan. Sellainen erittäin mielenkiintoinen päivä siis taas vaihteeksi. Jes. T. Pilvi |
27. kesäkuuta 2010
Magic & Chemistry
Otsikko ei kyllä liity mitenkään seuraavaan tekstiin. Mutta tuon nimistä biisiä tässä nyt kuuntelen (vielä, ennen kuin se vaihtuu) ja esittäjä on Musher. Täältä löydätte musiikkia heiltä. Tykkään <3 Missäs muuten muualla kuin Pyhätunturilla tähänkin olen tutustunut. Toivottavasti taas saisi yllätyksenä kuulla nyt sitten elokuussa!
Noniin ja sitten asiaan.
Nimittäin huomasin taasen, että en ymmärrä jotakin asiaa joissakin blogeissa. Oikeastaan se ärsyttää. Kun lukee jotakin tekstiä ja siellä on sitten viittauksia joihinkin ihmisiin. No sitten tajuaa, että ei hemmetti, sehän olen minä. Ei siinäkään vielä olisi mitään, jos asia olisi voitu sanoa ensiksi suoraan. On ärsyttävää lukea asioita blogeista! Muutaman kerran tätä on itselleni tapahtunut ja se ei tunnu kivalta, ei tosiaan. Välillä kyllä siis kiroan netin syvimpään suohon, vaikka siitä paljon iloakin on. Mutta paljon haittaakin. Juuri se, että yhteydenpito normaalisti vähenee, kun kaikki voidaan sanoa tietokoneen ruudun kautta.
Sanatarkat lainaukset ovat pahimpia, seuraavana tulee täydellisesti selostetut tapahtumat ja viimeisenä asiat, joita muut eivät tajua kuin sinä itse. Ehkä se onkin tarkoitus? Että tämä kenestä kirjoitetaan tai kuka esiintyy vähän tekstissä, huomaisi sen ja sitä kautta saisi tietoon asiat. Mutta vaikka se olisi kirjoittajasta helppo tapa kertoa asiat, niin lukijasta se ei ole mukavaa. Ehei.
Mutta juu. Minulla olisi tässä yksi blogiaihe kokoajan ollut mielessä, mutten ole ehtinyt kirjoittamaan! Ehkä nyt tässä parin päivän sisällä voisin kirjoittaa. Ettei unohdu :)
Näin tänään, Pilvi
Noniin ja sitten asiaan.
Nimittäin huomasin taasen, että en ymmärrä jotakin asiaa joissakin blogeissa. Oikeastaan se ärsyttää. Kun lukee jotakin tekstiä ja siellä on sitten viittauksia joihinkin ihmisiin. No sitten tajuaa, että ei hemmetti, sehän olen minä. Ei siinäkään vielä olisi mitään, jos asia olisi voitu sanoa ensiksi suoraan. On ärsyttävää lukea asioita blogeista! Muutaman kerran tätä on itselleni tapahtunut ja se ei tunnu kivalta, ei tosiaan. Välillä kyllä siis kiroan netin syvimpään suohon, vaikka siitä paljon iloakin on. Mutta paljon haittaakin. Juuri se, että yhteydenpito normaalisti vähenee, kun kaikki voidaan sanoa tietokoneen ruudun kautta.
Sanatarkat lainaukset ovat pahimpia, seuraavana tulee täydellisesti selostetut tapahtumat ja viimeisenä asiat, joita muut eivät tajua kuin sinä itse. Ehkä se onkin tarkoitus? Että tämä kenestä kirjoitetaan tai kuka esiintyy vähän tekstissä, huomaisi sen ja sitä kautta saisi tietoon asiat. Mutta vaikka se olisi kirjoittajasta helppo tapa kertoa asiat, niin lukijasta se ei ole mukavaa. Ehei.
Mutta juu. Minulla olisi tässä yksi blogiaihe kokoajan ollut mielessä, mutten ole ehtinyt kirjoittamaan! Ehkä nyt tässä parin päivän sisällä voisin kirjoittaa. Ettei unohdu :)
Näin tänään, Pilvi
7. kesäkuuta 2010
Uuden sivun elämässä kääntämisen kunniaksi, uusi ulkoasu!
Jep. Tässä tuli saatua vihdoin valkolakki päähän. Pääsykokeet on kierretty, lukuunottamatta keskiviikkona olevaa sairaanhoitajan amk koetta. Ollaan siis jo taas uudella sivulla, vai miten se nyt meni?
Ylioppilasjuhlat sujui kyllä hienosti, paljon oli sukulaisia kylässä ja paljon sai tehdä ja mennä. Esimerkiksi 8 lasta oli juhlissa, joten kyllähän siinä riitti tekemistä! Hauskaa oli.
Hieman on nyt haikeaa jättää kuitenkin tuo ihana lukio taakse. Opettajat kun olivat meillä aivan mahtavia ja muutenkin vuosikurssin yhteishenki oli hyvä. Tässä viimeisen vuoden aikana tuli oikeasti tutustuttua näihin ihmisiin. Paljon ehdin lukioaikana tehdä, toimin tutorina koko kolme vuotta ja samoiten myös oppilaskunnan jäsenenä. Ehdinpä toimia jopa oppilaskunnan rahastonhoitajana yhden kauden, joten ihan turha oppilas en ole ilmeisesti ollut!
Mutta uudet tuulet puhaltaa ja innolla odotan niitä. Jos sitä vaikka saisi opiskelupaikan heti ja pääsisi vaikkapa muuttamaan ensimmäiseen ihka omaan kotiin? Olisi aika hienoa. Vaikka asuinhan minä jo tavallani omillaan pari kuukautta tuolla Jyväskylässä, vaikka toisen ihmisen luona asuinkin.
Mutta nyt. Nukkumaan. Krooh. Lomaa on vielä päivä, sitten alkaakin kesätyöt.
Terveisin. Pilvi
Ylioppilasjuhlat sujui kyllä hienosti, paljon oli sukulaisia kylässä ja paljon sai tehdä ja mennä. Esimerkiksi 8 lasta oli juhlissa, joten kyllähän siinä riitti tekemistä! Hauskaa oli.
Hieman on nyt haikeaa jättää kuitenkin tuo ihana lukio taakse. Opettajat kun olivat meillä aivan mahtavia ja muutenkin vuosikurssin yhteishenki oli hyvä. Tässä viimeisen vuoden aikana tuli oikeasti tutustuttua näihin ihmisiin. Paljon ehdin lukioaikana tehdä, toimin tutorina koko kolme vuotta ja samoiten myös oppilaskunnan jäsenenä. Ehdinpä toimia jopa oppilaskunnan rahastonhoitajana yhden kauden, joten ihan turha oppilas en ole ilmeisesti ollut!
Mutta uudet tuulet puhaltaa ja innolla odotan niitä. Jos sitä vaikka saisi opiskelupaikan heti ja pääsisi vaikkapa muuttamaan ensimmäiseen ihka omaan kotiin? Olisi aika hienoa. Vaikka asuinhan minä jo tavallani omillaan pari kuukautta tuolla Jyväskylässä, vaikka toisen ihmisen luona asuinkin.
Mutta nyt. Nukkumaan. Krooh. Lomaa on vielä päivä, sitten alkaakin kesätyöt.
Terveisin. Pilvi
2. kesäkuuta 2010
Streets of London
Ralph McTell - Streets of London
Tässä on ollut hieman kiirettä suuntaan jos toiseen. Heti palattuani valmennuskurssilta, suuntasin nokkani kohti Lontoota. Elikkäs se oli viikonloppuna 21.5-23.5. Seuraavaksi kerron pienen tiivistelmän tuosta pikaisesta visiitistä Iso-Britannian maalla. Mutta aluksi jatkan tarinaani, miksi en ole aikaisemmin ehtinyt kertoa tuosta matkastani. No palattuani Lontoosta tulin kotiin, nukuin, lähdin Tampereelle pääsykokeisiin. Tampereelta suunnistin Kuopioon ja olin siellä sitten 28.5 asti. Pääsykokeiden merkeissä siis myös. (Ihan kai ne pääsykokeet meni ok. Ehkä? No sen näkee joskus sitten) Palasin kotiin vasta 28.5 ja sen jälkeen on ollut hieman kiirettä, kun on järjestelty ylppärijuhlia jne. Mutta nyt, nyt on pienen Lontoon kertomuksen aika!
Tampere-Pirkkalan lentokenttä on pieni. Olin ihan hämmästynyt, kun yleensä lentokoneella olen lähtenyt ihanasta ja tutusta Helsinki-Vantaan lentokentältä. Mutta ei se haitannut, sillä kovinkaan kauaa ei kuitenkaan tarvinnut odotella lentokoneeseen pääsyä. Ryanairilla lentelimme pilvissä (haha) ja pientä naposteltavaakin tuli ostettua koneesta. Kauaa ei lento kestänyt, vaan olimme jo Englannin mailla. Stanstedissa me menimme heti ostamaan minibussi -lippuja kohti Lontoota ja saimmekin ihan hyvin onneksi ostettua. Sitten vain hengailua lentokentän odotustilassa, että meidän pieni bussimme saapuisi. Otin semmoisesta kivasta koneesta heti jotain ihme Vitamin Wateria. Oli hyvää! Miksi Suomessa ei ole tuota tuotetta?
Pikkubussi saapuikin ja matka taittui sitten kohti Lontoota ja siellä Baker Streettiä, jonne minibussi meidät kuljetti. Ihastelimme tyttöjen kanssa maisemia ja ihanaa arkkitehtuuria, jota näkyi. Miten erimaissa talojen ulkonäkö on niin erilaista? Lontoossa oli ihan erinäköisiä taloja kuin Suomessa, Kreikassa taas talot ovat ihan eri maailmasta kuin Lontoo ja Suomi. Ihan hassua minusta.
Baker Streetille saavuttua tapasimmekin ystävämme Tiian, joka siellä meitä oli odotellut. Kipitimme heti syömään, sillä meillä kaikilla oli hirveä nälkä. Kävimme niinkin eksoottisessa ruokapaikassa kuin Pizza Hut. Mutta oli herkullista ruokaa ja tarjoilija oli erittäin iloinen ja pirteä. Ihana tyyppi! Olimme siis vihdoin Lontoossa, suuressa kaupungissa. Fiilis oli sanoin kuvaamaton.
Syötyämme tallustelimme pitkin Baker Streettiä, Oxford streettiä ja käväisimme me jo Piccadilly Circuksenkin katsastamassa. Heti piti päästä jo kauppoja katsomaan, joten käväisimme ihanassa Disney storessa! Minun ja Riikan unelmakauppa. Ostin semmoisen älyttömän suloisen Aku Ankka paidan. Kävimme myös pikaisesti kierrähtämässä suuuuuuressa lelukaupassa, vissiinkin siinä olisi ollut viisi kerrosta(?) mutta me ehdimme katsoa vain ensimmäisen, kun kauppa laitettiin jo kiinni.
Sitten suunnistimmekin itsemme Lontoon metroihin ja sieltä reittimme johti Canada Wateriin, jossa meidän 'hotellimme' sijaitsi. Itseasiassa se oli Lontoon Suomalainen kirkko, jossa yövyimme. Mutta ihan oma pieni huone meillä oli, jossa saimme nukkua hetken. Hyvät aamupalat siellä oli ja muutenkin ihan kelpo paikka. Eikä ollut kallis, joten seuraavan kerrankin kun Lontoosen nokkani suunnistan, aion yöpyä siellä jos vain voin.
Seuraavana aamuna suunnistimme sitten aamupalalta suoraan Baker Streetille, koska meinasimme ensin mennä Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Jono silloin sinne oli kyllä vielä niin pitkä, ettemme viitsineet tuhlata aikaa siihen. Jutustelimme sitten erään lipunmyyjänaisen kanssa ja hän myi liput London Eyehin, jonne olimmekin menossa. Tuo nainen kehui minun Lego -korvakorujani (joista toinen hävisi loppujen lopuksi matkallamme..)
London Eyesiin (miten tuo taipuisi? O.O) matkustimme milläs muullakaan kuin kaksikerroksellisella punaisella bussilla. Tietenkin yläkerrassa sujui meidän matkamme! Kävelimme sellaisen puiston läpi, jossa oli katutaitelijoita. Olivat mukavia, etenkin se Charlie Chaplin. Hassu mies. Lopulta pitkän jonotuksen päätyttyä pääsimme London Eyen 'matkustamoon'. Siellä sitten katselimme maisemia ja ihastelimme hienoa säätä, joka meille oli siunattu matkaan! Hellettä oli, mutta ei se haitannut.
Tussaudsin jälkeen lähdimme kohti Primarkkia, tuota halpojen vaatteiden mekkaa. Itselleni ei vaatteita sieltä tarttunut mukaan, sillä siellä oli niin paljon ihmisiä, että alkoi melkein ärsyttää. Ostin kuitenkin vyön punnalla, sukkia kahdella punnalla ja aurinkolasit punnalla + muuta pientä punnan tai parin tavaraa. Että sinällään ihan hyvä reissu. Riikan kanssa emme jaksaneet kauaa siis olla, joten lähdimme hieman aikaisemmin kuin Niina ja Tiia. Suuntasimme (tai minä päätin), että menemme Starbucks kahvilaan siksi aikaa. Pääsimmekin sinne ja sain herkkukahvin mukaani. Pienen sähläämisen jälkeen kuitenkin, mutta osasin hienosti puhua englantia, ja minua jopa ymmärrettiin! Olin erittäin ylpeä itsestäni.
Lopulta matkasimme takaisin kirkolle ja nukkumaan. Sillä meillähän oli aikainen lähtö. 3.30 piti olla minibussipaikalla. No olimme aiemmin illasta soittanut minicapin meille siihen kirkolle. Sitäpä ei näkynyt sovittuun aikaan. Tuli pieni paniikki. Soitimme sinne ja kysyimme, missä kyyti, luvattiin lähettää uusi. Pian se meidän oikea kuski tulikin ja hurjasti se kaahaili, jotta ehdimme bussille. Ja hyvin ehdimmekin! Mukava kuski oli ja sai taas höpötellä englanniksi juttuja. Sitten matkasimmekin lentokentälle ja sieltä kotoSuomeen.
Tässä tällainen pikapikapika tilitys matkasta. Meillä oli siis tosiaan yksi kokonainen päivä aikaa olla siellä. Muuten oli puolikkaita. Joten hinku takaisin on kova, ja kyllä noilla hinnoilla sinne mennäänkin. Ihan varmasti. Mutta ei ihan ehkä heti kuitenkaan.
Kuvia tuli huomattavasti enemmän, tietenkin kaikkein 'edustavimmat' vain tähän laitoin. Paljon on kuvia vahakabinetista ja maisemista. Heh.
Kuulemisiin Pilvi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)