13. tammikuuta 2010

"Onnelliseksi - enemmän poika haluaa"



Kuunnellessani Egotripin Matkustaja – albumia sattui ajatukseni jäämään biisiin nimeltä Toisinaan. Biisin lyriikat ovat kutakuinkin samaa, mitä joskus olen itsekin miettinyt. Tai no itse asiassa monestikin. Sanat ovat niin totta kuin vain totta voi olla!

”Kaikista maan luomista
Tyhmin on ihminen
Ei onneaan tunnista
Vaikka ois onnellinen”


Kyseinen laulu alkaa tällaisilla sanoilla, jotka saivat minut itse asiassa heräämään kuuntelemaan ajatuksen kanssa sanoja. Muuten siis minulla vain soi taustamusiikkina kyseinen levy. Tuohan on aivan totta, esimerkiksi koira osaa olla onnellinen pienistä arkisista asioista. Jo automatkalle pääsy on suuri ilonaihe ainakin omalle koiralleni, ja matkan ei tarvitse edes olla sen pidempi kuin pihasta autotallille autonkyydissä. Se saa jo koiran haukkumaan onnesta ja pyörimään ympärillä kuin pyryharakka konsanaan. Ihmiset sen sijaan haluavat jotain extremeä, jotakin uutta ja ihmeellistä, vaikka suurin osa meistäkin suomalaisista on onnellisia. Meillä on puhdasta hanasta juotavaa vettä, on kännykkä ja muu elektroniikka, löytyy ruokaa ja jonkinlainen asunto päänpäältä. Mitä valitettavaa oikeastaan pitäisi olla? Mutta ei, ei tämä riitä ihmisille. Ei olla onnellisia ennekuin löytyy hienot laajakuvakulma HD televisiot Blu-ray DVD soittimet ja kosketusnäyttöpuhelimet.


”Kun ees
Toisinaan haluaisi
Toisinaan haluaisi
Kiittää siitä mitä nyt on
Kun ees
Toisinaan haluais ei
Muuttaa kaikkea aina
Ja tyytyisi siihen mitä nyt on”


Tässä kertosäkeessä puhutaan yhä asiaa. Kiittäminen arjen pienistä asioista tuppaa usein unohtua. Kiitos sanan käyttö on harventunut nykyaikana hurjasti. Olen huomannut, ettei monikaan kiitä bussikuskia lähtiessään linja-autosta tai koulussa ei kiitetä ruuasta lähtiessä. Mutta eikös kiitos kuuluisi näissäkin tilanteissa sanoa? Miksi se sitten unohtuu kuitenkin? Ja joskus voisi vain kiittää todellakin siitä mitä nyt on, ei vain miettiä että mitä minulta puuttuu. Vaikka itsekin usein ajaudun ajatuksiin, että miten muuttaisin elämääni ja miten kaikki olisi muka hienompaa, niin minusta olisi hienoa jos joskus vain pystyisi tyytymään siihen mitä nyt on. Toki unelmoida saa, mutta ei kokoajan haluta uutta. Toisaalta ihminen ei ole koskaan tyytyväinen, aina keksitään jotain mikä olisikin paremmin, aina löytyy mukamas hienompaa.

"Kaikista maan luomista
Tympein on ihminen
Tihku ei onneaan
Vaikka syitä ois kymmenen"


Tämän säkeistön sanomaa olen itse asiassa pohtinut joskus enemmänkin. Olen huomannut, että se joka kertoo onnestaan ja on rehellisesti onnellinen elämästään saa vain kiusaavia katseita. Ainakin melankolisessa Suomessa onnesta puhuminen on syntiä. Jos puhut onnestasi, olet ylimielinen ja ärsyttävä. Siltä ainakin välillä itsestäni tuntuu. Monesti tekisi mieli puhua, kuinka hienosti jokin on mennyt, kuinka onnellinen on juuri nyt, mutta puhe ei tule suusta. Miksi näin? Siksi ettemme halua pahoittaa muiden mieltä, sillä toisen onnesta on välillä vaikea olla iloinen. Mutta aina saa puhua siitä kuinka huonosti menee ja se onkin puheenaihe usein, sitä voi toiset kuunnella ja samalla miettiä sitten, että eihän mulla menekään huonosti. Niin, toisen epäonnesta sen vasta tajuaa, että on onnellinen. ”Älä tihku onnea, esitä onnetonta vaikka olisit onnellinen!” tuntuu olevan motto ihmisille.

Ehkä vielä joskus olemme onnellisia pienistä asioista arjessa, ehkä vielä joskus tyydymme vähempään, ehkä vielä joskus olemme onnellisia myös ulkoisesti, ehkä me vielä joskus voimme iloita myös toisen onnesta.

Lyriikasta kiitos siis Egotripille. (Egotrippi – toisinaan) ja otsikosta kiitos Ismo Alanko Teholla - Onnellisuus kappaleelle.
Kuvista:

1 kommentti:

  1. Ihana teksti! Rakastan niin suomalaista lyriikkaa ja on ihana lukee eri ihmisten tekstejä siitä, miten kukakin lyriikat ymmärtää ja ottaa omikseen. Nyt tekee kyllä mieli Egotripittää!

    VastaaPoista