Huvittaa ja harmittaa toisaalta, kuinka elämä joskus tekee päätöksiä puolestamme. Olin pitkään jahkaillut, että 'uskallanko' hakea ensihoidonkoulutusohjelmaan vai en. No viime aikoina taas mietin, että se toisaalta olisi jees, mutta toisaalta kiinnostaa kyllä yhtä paljon se vammaiskoulutusohjelmakin. Kohtalo päätti tällä kertaa puolestani, että jälkimmäinen nyt taitaa kuitenkin olla se vaihtoehto.
Nimittäin toinen polveni on aikojen kulussa vähän temppuillut ja nyt viimeinen vuosi on ollut todella hyvä polven kohdalta. Jotenka tietenkin ajattelin, että vihdoin se olisi parantunut! Tätä käsitystä vielä lisäsi se, että kun viime viikolla kaaduin polvilleni tuolla liukkaassa, niin polvi ei sanonut mitään. Mutta arvatkaas mitä sitten lauantaina sattui? No meikäläinen tuli pois bussista ja siinä sitten kuuluu (ainakin melkein) naps ja ruts ja tunnen ja näen kuinka polvilumpio seikkailee omilla reiteillään. Onneksi se meni paikoilleenkin yhtä nopeasti. Hetken siinä bussipysäkillä sitten kasailin itseäni ja katsoin kävikö pahemmin. Linkuttelin sitten kotio ja annoin ensiapua.
Tällä kertaa oli onni onnettomuudessa, ettei käynyt niin pahasti kuin viime kerralla n. viisi-kuusi vuotta sitten, kun polvilumpio meni ihan kunnolla paikoiltaan Salpausselän kisamontussa. Silloin käytin SPR:n palveluita ja lopulta minut kiikutettiin ambulanssilla etiäpäin. Jäi mäkihypyt katsomatta odotellessa lääkäriä sairaalasängyssä ja röntgenissä. Silloin mukaan tarttui kepit ja supertuki, fysioterapialähete ja koulukyytitaksit. Että sentään tällä kertaa nyt sitten säästyttiin pahemmalta!
Kuitenkin polvi nyt ilmoittelee tietenkin olemassa olostaan ja en ihan usko, että tällä polvella lähetään coopereita juoksemaan (tai ainakaan nyt treenaamaan siihen, mitä jo ehdin ajatella myöskin tässä.) Eli ainakin taas hetkeksi unohdetaan ensihoidonkoulutusohjelma ja keskitytään muuhun. Täytyy miettiä sitten joskus, jos miettisi uudestaan esim. amk-puolen koulutusta jos vielä innostusta on. Onpahan ainakin aikaa kunnon kunnonkohotukseen! Nyt sitten koitetaan vaan kuntouttaa polvea ja pitää siinä jonkun aikaa polvitukea, jonka kävin apteekista ostamassa (hyh, kallista :l) Ärsyttää vaan nyt enemmän se, että taas saa pelätä ettei se nyt pamahda uudestaan.. Pitikin mennä juuri nyt!
Että kyllä välillä näköjään kohtalo on pelissä ja päättää asioita. Toivotaan, että päätös on nyt sitten oikea :)
SMG - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Nyt meitsi menee keittää kahvia! Heidå!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti