Kärsitkö Pyhätunturin jälkeisestä jetlagista? Etkö saa unta ennen kello kolmea yöllä? Tekisikö mielesi vain jamitella pitkin iltaa? Vipattaako tanssijalka puoli kymmenen jälkeen illalla? Kaipaatko hauskaa illanviettoa maailman parhaimmassa tunnelmassa? Valitettavasti tähän tautiin ei ole muuta hoitoa, kuin jaksaa odottaa seuraavaa kertaa, joka on n. puolen vuoden päästä. Mutta yhdessä me selviämme tästä!
Torstaina matka kävi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Torstaina myös oli meikäläisen 20-vuotissyntymäpäivä, joten luvassa olisi siis maailman parhain synttäriviikonloppu luvassa ja sitä odoteltiin innolla. Lentokentällä tuli heti bongattua Kauko Röyhkä, joka siis Pyhällä esiintyisi tänä samaisena iltana. Lentokoneessa näimme myös yhden toisen tutun, mutta semmoisen, että en olisi uskonut että tämä moikkaisi kuitenkaan meille. Mutta toisin kävi siis. Ihan iloinen yllätys.
Lentokone laskeutui Rovaniemelle ja sieltä suuntasimme bussiin, joka kuljettaisi suoraan hotelli Pyhätunturin eteen. Matka sujui leppoisasti ja pian sitä oltiin hotellilla. Saimme saman hotellihuoneen, kuten monena muunakin kertana, eli ihan kuin olisi kotiin tullut. Pyhällä muutenkin on kuin kotonaan, siellä kun on niin kotoisaa ja henkilökunta on ystävällistä. Hotellihuoneeseen päästyämme olikin saunaan lähdön aika pian ja poreallas suorastaan huusi rentoutumaan ja puhdistautumaan matkapölyistä. Poreallas on myös edelleen hyvä paikka tutustua, näin nytkin. Saunan jälkeen oli hetki aikaa olla ja möllöttää ja laittautua iltaa varten. Meillä nimittäin oli pöytä varattuna a’la carte puolelta. Pitäähän sitä synttäri-illallinen nauttia pitkän kaavan mukaan! Itse nautin herkullisen kanasalaatin ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Tietenkin sitä ostettiin myös lasilliset kuohuvaa juhlan kunniaksi. Oli myös hauskaa, että tarjoilija onnitteli minua. Aina synttärionnittelujen saaminen ’tuntemattomilta’ (tosin eihän tuo henkilökunta enää kovin tuntematonta ole 8D) on mukavaa.
Torstai-iltana esiintyi Kaija Koo, Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Jamppa Kääriäinen. Paljon oli jo porukkaa tänä iltana! Siellä sitä sitten tuli tanssittua ja kuunneltua hyvää musiikkia. Nimittäin Kaija Koo sai kyllä porukan villiksi! Samoiten Pyhän oma houseband, eli siis Lenni-Kalle Taipaleen ja Sami Pitkämön orkesteri SVY, sai ihmiset nauttimaan. Itse fiilistelin mitä parhainta jamittelua siellä. Koskaan biisiä ei vedetä alusta a loppuun c, vaan välissä käydään vähän joka puolella mutkitellen. Eli 3min biisi saattanee kestää jopa 10 min, riippuen mitä sooloja ja ketkä vetää. Välissä voidaan soittaa jopa eri biisiä, palautuen siihen alkuperäiseen mistä lähettiin! Mutta sepä vasta onkin koko idea tässä hommassa, niin parasta! Loppujen lopuksi kello näytti muistaakseni puolta kolmea kun illan musisointi loppui ja valomerkkiä näytettiin. Hetken istuskelimme vielä baarin puolella, ennen kuin suuntasimme kohti nukkumattia. Kyllä sitä uni maistuikin!
Perjantaina herätyskello lauloi 9.00 ja piti suunnata aamupalalle. Sillä heti aamupalan jälkeen oli tarkoituksena suunnata Luostolle kylpylään. Aamupalalla aina Unpluggedin aikaan on hauskaa se, että suurinosa ihmisistä tulee silloin viime minuuteilla syömään. Aamupalalla näkee myös tuttuja, mikä on ihan hauskaa. No aamupalat napaan vedettynä oli hyvä suunnata kohti skibussia ja lähteä siis valloittamaan Luostoa. Luostolle päästyämme kävimme tietenkin kaikki matkamuistomyymälät läpi ja odottelimme kylpylän aukeamista. Itse kävin vähän valokuvailemassa pihalla, mutta näpithän siinä jäätyivät! Joten kuva saalis jäi hieman vajaaksi, kesällä on kivempaa kuvatakin, kun ei kädet jäädy. Kylpylään pääsimme 12 aikaan ja siellä saimme uida ja rentoutua kolmestaan. Muutaman hetken siellä oli pari ihmistä, mutta käytännössä saimme yksityiskylpylän! Tarpeeksi rusinoiduttuamme menimme vielä syömään Luostolla, pitsaa tietenkin. Leipäjuusto on muuten hyvä pitsan täyte! Ja ehdimme juuri pitsat syödä, kun skibussi kohti Pyhätunturia kaarsi pihaan. Hyppäsimme taas kyytiin ja palasimme tukikohtaan. Pyhällä pienet päiväunet olivat paikallaan, että jaksaisi illalla taas bailata. Mutta kun äiti ja sisko suuntasivat vielä saunomaan uudestaan, itse suuntasin kaakaolle kahvilaan. Siellä lueskelin lehtiä ja bongailin ihmisiä. Ihmisten bongailu on kivaa puuhaa! Mutta arvatkaa kuka unohti huoneen avaimen ottaa mukaansa? No siinä sitten menin saunalta hakemaan itselleni avainta, jotta pääsin hotellihuoneeseen, hupsis. Onneksi äidillä oli avain mukana saunalla.
Perjantai-ilta saapui ja oli aika suunnata taas musiikkia kuuntelemaan. Esiintyjinä oli nyt Heikki Hela & Akustinenkokemus, Kari Peitsamo, Jope Ruonansuu ja edelliseltä illalta tuttu Jamppa Kääriäinen. Tietenkään housebandiä unohtamatta. Olin ottanut kameran mukaan ja muutaman onnistuneemmankin kuvan sain räpsäistyä. Kuitenkin suurin osa kiinnostuksesta keskittyi musiikin kuunteluun, joten kokoajan ei jaksanut sitten kameran kanssa olla. Väkeäkin alkoi olla jo niin paljon, että eipä siellä paljon olisi loppuillasta kuvia saanutkaan. Kaikki esiintyjät ovat edelleen Pyhällä aina hyviä, mutta Heikki Hela veti pisteet kotiin tältä illalta. Tietenkään syynä ei ollut se, että Heikki katsoi Stand by me:tä laulaessaan suoraan minua silmiin, hih. Lempparibiisini vieläpä monista biiseistä. Muutenkin sitä sai Helalta hymyjä sieltä lavalta, ja totta kai se aina piristää. On kivaa jos artisti huomaa sinut sieltä yleisöstä. Ilta meni taas musiikkia kuunnellen pilkkuun asti ja baarissa tuli istuttua ihan loppuun asti. Siinä ihmettelimme siskon kanssa, että miten lumen on mahdollista ’sataa’ ylöspäin (se oikeasti satoi ylöspäin, kun katsoi ulos ikkunasta!) ja saimme siihen ainakin yhden vastauksen eräältä ihmiseltä kun kysyimme. Ehkä se vähän selvitti asiaa, mutta silti se näyttää niin häröltä! Hyvät yöt toivoteltuamme kipitimme taas nukkumaan, olihan edessä vielä yksi pitkä ilta jamittelua!
Lauantai-aamu saapui yhtä nopeasti kuin oli nukahtanut kolmen aikaa yöllä. Aamupalalla tuli käytyä, jonka jälkeen taisimme torkkua semmoiset 3h päiväunet! Miten niin univelkaa? Kuitenkin päivemmällä suuntasimme vähän ulos ja katsomaan alhaalla olevan kaupan. Samalla kun olimme menossa ulos, huomasimme, että illasta olisi luvassa poreallaskeikka! Siitähän oli hyvät muistot edellis talvesta. Oli muuten hauska katsoa kun pienet lapset laskettelivat kuin vanhat tekijät, itse kun en ole vielä koskaan uskaltautunut mäkeen. Ehkä joskus, ehkä joskus. Hauska näky oli myös se, että lapsi oli naruilla kiinni isässään, eipähän päässyt karkuun laskemaan! Söpöä kerrassan. Kauppareissu päättyi ja istuimme kaakaolla hotellin baarissa. Sitten kävimme syömässä maailman parhaat hampurilaiset. Oikeasti tuossa Pyhätunturin hotellissa on niin herkullinen se juustoburger, että vieläkin vesi tulee kielelle. Mmmm. Burgerin jälkeen istuimme vielä aikaa kuluttamassa ja siinähän sitten tuli hengailemaan Hela kavereineen. Melkein sukua julkkikselle vai miten se menikään näissä jutuissa taas :’D.
Kohta olikin aika lähteä poreallaskeikkaa kuuntelemaan. Itse emme ennen keikkaa menneet uiskentelemaan, vaan vasta keikan jälkeen. Olimme ensimmäisiä paikalla ja jutustelimme hetken Jamppa Kääriäisen kanssa, ennen kuin keikka alkoi ja Jopekin ilmestyi paikalle. Lopulta oli aika siirtyä ihan poreallasosaston lattialle istumaan ja kuuntelemaan keikkaa. Väkeä lopulta sinne kertyi yllättävän paljon. Porealtaassakin oli väkeä, tosin itse taiteellinen johtaja Mato Valtonen ja Novan Taavi siellä taisivat olla ainoastaan. Muut olivat ihan vaatteet päällä kuuntelemassa. Jamppa ja Jope vetivät akustisesti biisejä ja sielläkin muutaman kuvan räpsäisin. Sain myös sitten pienen ’työn’ itselleni. Nimittäin tutustuin erääseen lastentautien ylilääkäriin ja hän pyysi ottamaan kuvan itsestään Jopen kanssa. No tietenkin suostuin tähän ja samalla vähän pääsin lääkärismiehen kanssa juttelemaan. Hei, meitsi ei oo koskaan vapaa-ajalla tavannut lääkäriä! Olin ihan innoissani asiasta. (kuvat on jo muuten lähetetty kys. lääkärille mitä otin) Keikan jälkeen menimme itsekin saunomaan ja poreilemaan. Siellä sitten tapahtui huvittava juttu, mutta se on sellaista kamaa, jota tänne ei edes viitsi kirjoittaa. Hah. Jätetään se siis välistä teidän kiusaksenne. Tarpeeksi taas poreiltuamme suuntasimme valmistautumaan iltaa varten. Pitäähän sitä vähän laittautua juhlimista varten! Illalla esiintyivät samat kuin perjantaina ja lisänä vielä Hanna Pakarinen! Oli muuten hyvä, siis Hanna! Ja kaikki muutkin, siinä sitten taas tuli seistyä koko ilta melkein samassa paikassa, koska musiikkia tuli lähes tauotta. Aina joku ilmestyi lavalle, kun toinen lähti. Sekalaista seurakuntaa siellä hyppi lavalle ja pois. Ei sääntöjä, ei rajoja, voisi olla teema Unpluggedeissa. Lauantai-iltana pilkku tosin tuli vähän aikaisin (tai samaan aikaan kuin ennenkin), koska ihmisiä oli vielä hurjasti ja kukaan ei ollut valmis lähtemään vielä. Koskaan ei ole ollut niin paljon väkeä pilkkuun asti, joten selkeästi bileiden olisi hieman myöhempään pitänyt jatkua. Encoreita nimittäin huudettiin kiivaasti ja onneksi yksi saatiinkin. Sitten loppui tältä kertaa nämä jamit, elokuussa taas uudestaan! Suuntasimme lasien tyhjentämisen jälkeen taas untenmaille.
Sunnuntai-aamu alkoi aamupalalla, mutta saimme pöytäämme muutaman edellisillan artistinkin. Aamupalatkin ovat niin rentoja Pyhällä, kun kaikki ovat kuin kotonaan. Ja kohtahan se Pyhä on kuin toinen koti, kun kaksi kertaa vuodessa siellä viettää pitkän viikonlopun! Loppupäivä olikin sitten matkustamista, joten voimme jättää tämän tarinan tähän.
Hupsista, tuli hieman pitkä tarina taas ja tästäkin yritin tiivistää mahdollisimman paljon. Nytkin muistuu mieleen vaikka mitä. Ensi elokuussa uudestaan ja innolla sitä odotetaan. On jo hotellihuone varattu! Pitää olla nähkääs ajoissa aina.
Adios! Pilvi
Ps. Kuvia klikkaamalla niistä tulee vähän isompia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti