Love today!

Voi että! Miten pienistä asioista voi ihminen tulla iloseks! Ihan mielettömän onnellinen oon just nyt, koska on kivaa!

Mulla on ollu aika kivaa tässä lähiaikoina, koska

a) MIKA:lta on tullu uus levy. Samuli Putrolta on tullu uus levy. Emma Salokoski Ensembleltä on tullu uus levy jne. Eli hyvää musaa paljon on ollu kuunneltavana! + kaikki muut uudet kiva biisi löydöt!

b) Dancessa oli ihania tanssiesityksii ja oon ihan rakastunu kattomaan tanssia!

c) Mun elämässä on paljon tärkeitä ihmisiä, joille on kiva höpöttää ja jutella. On kiva saada mm. randompuheluita :D

d) Oon kiinnittäny paljon kivoihin pikkujuttuihin huomioo. Tänää mm. hymyilytti ku yhdel tädil oli mageet myrkynvihreet saappaat (joo en ite ostais, mut sille ne sopi!) ja kun suomalainen mies ja japanilainen mies puhu keskenään japania. Ja tommosta kivaa pientä :)

f) Työharjotelussa sain henkilökohtasen kiitoksen päivästä ja se oli kivaa! Et vinkkinä, jos ootte työpaikkaohjaajana, niin muistakaa välillä antaa kiitosta opiskelijalle ;) Se piristää kovasti päivää! Ja mua kysyttiin, et kiinnostaisko keikkatyö/sijaisuudet tuolla. Ehkä mä en oo ollu mitenkään huono siis siellä. Hih.

g) Huomenna pääsen kotipuoleen ja ekaa kertaa kunnolla viettää aikaa Juulimuulin kanssa! Arvatkaa kuka lenkkeilee paljon ja leikkii ja opettaa jotain kivoi temppui (tai yritän) No tää likka! Oi että. Vaikka mul on vaan yks vapaa, niin lähen huomenna aamuvuorosta suoraan bussiin ja maanantaina iskä ajelee tätä kautta mökille niin, et ehdin iltavuoroon. Joten ehdin kaks yötä olla kuitenki kotona.

h) Sain tänään messuilta IT - invalidiliiton syyskuunnumeron ilmasiks. No sitten tulin kotiin, heitin selälleni sohvalle ja aloin lukemaan (btw, tykkään tosta lehdestä!) ja siellä oli iso yllätys; iso juttu Herzicampistä tältä kesältä! Ihan mieletönsä ja sain niin riemukiljahduskohtauksen ettei toista. Ihana yllätys!

i) Kahvilassa kävin ku jäi luppoaikaa ennen ku bussi lähti eteenpäin. Niin kahvilassa oli kivaa ja siellä oli hyvää kylmää vanilijachaita! Omnom! Tuli siitäki hyvä mieli ja luin lehteä siellä ja horoskooppi oli kiva, vaikken niihin niin uskokaan :D

j) Oon saanu ihanilta ihmisiltä kannustavia sanoja ja saanu kuulla muutenki kivoja lauseita. Ne lämmittää mieltä. Ihmiset on ihanii!

k) Ja kaikki on nyt kivaa! Nyt vaan toivon, et ens viikonloppusuunnitelmat (eli siis viikon päästä) pääsis toteutumaan, niin sit olis bueno! 

Et näin. Pieni tämmönen ilohehkutus, mutta pakko päästää riemua pihalle, koska muuten pakahdun! Toivottavasti teilläkin on kivaa ja riemua! Lähetän sitä roppakaupalla kaikille. Nauttikaa elämästä ja sen pienistä asioista. Ei aina tartte olla suurta ilotulitusta, tullakseen onnelliseks! Eiks jeh! Katselkaa ympärille, huomatkaa pienet hymyt vastaantulijoiden kasvoilla. Hymyilkää ihmisille. Naurakaa. Nauttikaa elämästä. Ota se suklaapala joskus, ilman huonoa omaatuntoa. Pidä kivaa! Näe ystäviä! Tutustu uusiin ihmisiin. Ja ole oma itsesi. Näin on kivaa!

Syksynvärejä ihastellen: Pilvi

Ps.  Ottakaa välillä huiliaki! ;)

Jos mokaatte, ei kukaan muista sitä huomenna

 Hei vaan hei!



Ajattelin pohtia ääneen, koska en omista tai siis jaksa kirjoittaa päiväkirjaa oikeasti. Pieni pohdinta siis nyt omasta itsestäni tai osasta siitä.

Nimittäin ole huomannut itsessäni nyt lähiaikoina piirteen, jota ei ole ollut tai joka ei ole ainakaan ollut niin paha mihin se on nyt mennyt. Nimittäin olen jostakin kehitellyt itselleni alemmuuskompleksiongelman. Tai en tiedä voiko sitä siksi kutsua, mutta kai sitä voi. Nimittäin olen huomannut, etten uskalla tai jännityn niin etten pysty, tekemään joitakin asioita, jos tiedän että lähellä on ihminen joka on minua asiassa mukamas parempi. En tiedä pelkäänkö nolaavani itseni vai halunko suoda tälle 'paremmalle' ja 'osaavammalle' tilaisuuden taas hoitaa asian.

Ehkä missä nyt olen alkanut huomaamaan tämän huonon piirteen oli ensimmäisenä ensiapujutut. Vaikka tiedän hyvin, että osaan ja olen taitava ja olen oppinut ensiapua paljon, niin silti en tartu toimeen jos tiedän jonkun olevan kokeneempi. Mutta miksi? Eikö minun juuri kuuluisi asiaa sitten harjoitella, saada varmuutta? No ensiapu 3 kurssilla ekan päivän harjoitukset tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, onneksi leirin edetessä varmuus kasvoi. Siellä ainakin huomasin sen, että kun vain teki ja tarttui toimiin vaikka epäröin niin hyvä siitä tuli ja lopulta uskalsi olla johtajana jne. Mutta voin lyödä vetoa, että taas kun ei ole harjoitellut hetkeen, niin ensi harjoituksissa tää tyttö ainakin aluksi jäätyy ja antaa parempien tehdä hommat ja itse on mukana siinä mihin 'muka-pystyy-ainoastaan'. Eikä nyt ole kyse siitä, että jännittäisin ihmisiä, koska näissä tilanteissa yleensä tunnen melko hyvin ympärillä olevat ihmiset.

 Nyt huomaan saman ilmiön työharjoittelussa. Ja jos oikeastaan mietin edellisiä harjoitteluitani niin sama on toistunut niissäkin. Oikeastaan varmaan tästä syystä viimeisestä harjoittelusta tuli 'vain-kakkoinen' (1-3 arvostelu), koska en vain uskaltanut tarttua toimeen. En ollut tarpeeksi omatoiminen niikuin näyttöpaperit vaativat. Myönnän sen, mutta ärsyttää, että tiedän että olisin osannut! No nyt taas harjoittelussa olen ollut kyllä joo tekemässä töitä ja hommissa mukana, mutta kuitenkin loppupeleissä olen ollut se seinäruusu. Voisin toimia itsenäisemmin. No joo, toisaalta olen ollut vasta 7 päivää siellä ja alan pikku hiljaa oppimaan paikkoja ja asukkaita. Mutta silti, miksi en osaa vain olla se reippailija, joka tekee kaiken? Koska tässäkin tilanteessa, tiedän että osaan. Mutta aina kun teen jotain, epäilen itseäni, koska tiedän että minua seurataan taas näiden 'parempien-ihmisten' puolesta. Sitten pilaan varmuuteni kysymällä 'oliko tää varmasti näin?', sitten minua tullaan katsomaan ja auttamaan niin avutonta.

Monessa muussakin antaudun itselleni ja annan muiden tehdä parempina. Mutta taas joissakin asioissa olen täysin oma ja itsevarma itseni. Esimerkiksi kun tein sijaisuuksia eri osastoille, niin tein työni niin kuin muutkin työntekijät. Miksi sitten opiskelijan tittelillä en osaa tätä samaa? Mitä tässä vaiheessa tapahtuu?

Tuntuu myös siltä, etten uskalla enää tuoda mielipiteitäni aina julki. Minusta on tullut joo-joo-mies. Tästä on nyt päästävä eroon! Pitää yrittää lähteä omalta mukavuusalueeltaan, oppia tekemään ja mokaamaan, oppia virheistään. Todeta, että olen hyvä ja osaan. Katsoa peiliin ja rohkaista itseään. Mutta vaikka tiedän tämän, niin se on vaikeaa. Olen vaipunut turvalliselle alueelle, jossa olen seinäruusuna.

 Mutta jos tässä itsevarmuudessa olen alentunut tai se ei ole hyvällä mallilla, niin ristiriitaisesti kuitenkin itsetuntoni on hieman noussut muutettuani pois kotikylästäni. Minusta tuntuu, että välillä taas itsetuntoni on liiankin korkealla. Siis ulkonäön tai muun suhteen. Sitten yritän toistaa peilikuvalle, et hei et oo ees niin söpö kuin luulet. Koska tiedän, etten ole katalogikuvastojen kaunotar tai edes halpakauppamainoslehtien tyttö. Mutta toisaalta olen hyväksynyt tämän ja siksi ehkä myös itsetuntoni on noussut. Olen hyväksynyt itseni toisaalta sellaisena kuin olen, enkä jaksa enää etsiä kaikkia virheitä itsestäni. Lisäksi olen tutustunut muutettuani niin ihaniin ihmisiin, että se on auttanut itsetunto-ongelmissa. Se että olen saanut uusia ystäviä ja ihmisiä, jotka välittää minusta sellaisena kuin olen. Ainakin uskon niin. Näytin sitten harakanpesältä tai Pilviltä, niin näihin ihmisiin voin luottaa kuitenkin. Ehkä vain paras apu itsetunto-ongelmiin on ihanat ihmiset, uudet harrastukset ja se, että uskaltaa olla luonteeltaan omaitsensä peittelemättä ja se, että oppii hyväksymään edes jotenkuten oman ulkonäkönsä.

Seuraavaksi kun saisi saman mantran päähänsä alemmuuskompleksin kanssa: 'Minä osaan. Minä pystyn. Olen hyvä tässä. Tiedän että pystyn tähän ja osaan. Pärjään kyllä.' Mutta ehkä pikkuhiljaa eteenpäin. Ainakin olen tajunnut ongelmani ja pystyn asiaa yrittää muuttaa. Aionkin muuttua, en halua olla tämmöinen nösverö enää yhtään enempää! Haluan oppia mokaamaan ja nousemaan ylös, ilman pelkoa! Facebookissa sain kannustavia sanoja ihmisiltä ja yksärilläkin vinkkejä, joten! On se kiva, että tuntee mukavia ihmisiä.

Että näin. Ehkä olen avautunut ja huomenna mietin, mitä tulikaan kirjoitettua :D

Pohdiskellen Pilvi

... and that's who I am

Bongasin seuraavanlaisen haasteen ja se oli niin koukuttavan kiva, että teen sen! Oon plärännyt siis tätä sivua varmaan miljoona kuvaa ja kaikki on siis tommosia, ja tätä minä olen tyyppisiä :D Löytyis vaikka kuinka paljon itseään kuvaavia, mutta laitetaan nyt vaikka 20 kuvaa sieltä! Ihania kerrassaan!

Eli seuraavaksi:
Taustamusaa:



... and that is who I am ...

Ja vielä miljoona muuta kivaa jäi! Voi että :D Hauskaa.

Ja meitsin oma virtuaalinälkäpäivälipas on siis:



Ps. Haastan kaikki meitsin blogin lukijat, joilla on blogi, niin tekee tän haasteen!

Syksyterkuin. Pilvi

You're stayin' alive, stayin' alive! Yks, kaks, kolme.

Meitsi vietti huipun viikon Hämeen piirin ensiapu 3 -leirillä! Ajattelin hieman hehkuttaa kuinka siellä oli superia ja kuinka Punaisessa Ristissä tapaa aina vaan ihania uusia ihmisiä ja saa paljon ystäviä!

Kyseessähän siis on ensiapuleiri, jolla harjoitellaan ja harjoitellaan ja opiskellaan ja tehdään muutakin mukavaa! Lauantaina alkoi leiri ja torstaina loppui. Näiden päivien väliin mahtui suuronnettomuusharjoitus, hässäkkäharjoitus, tapaturmaharjoituksia, sairaskohtauksia, pienryhmätilanteita, yksilöharjoitus, pariharjoituksia ja vaikka mitä! Oli tippuneita katolta, oli auto-onnettomuuksia, oli 'festarit', jossa tapahtui, löytyi hukkuneita pelastettavia, löytyi anne-nukkea sieltä ja täältä, sähköonnettomuus oli, sienibileuhreja ja häkämyrkytystä saunaillassa yms. Kaikki siis nämä olivat tehtyjä harjoituksia, eikä siis oikeasti mitään onneksi leirillä käynyt!




Satuttiin auto-onnettomuuteen paikalle. Meitsi pelastaa Annea, ryhmän silloinen johtaja katsoo pärjäänkö



Annen elvytystä!



Deffakin löyty avuksi!



Vaikka treeniä oli paljon, olisin voinut lisääkin treenata! Toki onneksi oma ensiapuryhmämme treenailee paljon, joten ei varmasti tule jäämään treenit kyllä. Rakastan tuommoista kunnon oikeaa harjoittelua. Mahdollisimman todentuntuisia tilanteita. Jännää riittää!

Leirillä pääsi myös harjoittelemaan johtamistaitojaan ja kirjailemaan yms. Tutkimaan paljon peruselintoimintoja jne. Paljon hyödyllistä! Lisäksi oli luentoja, joissa oppi paljon uutta ja kerrattiin jo tuttua asiaa. Lisäksi joka ryhmä teki yhden harjoituksen suunnittelun alusta loppuun. Oli mahtava päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan harjoitusta, meillä oli neljän rastin harjoitus, jossa oli ylivoimatilanteita ja vähän vaikeampaa ja haastavampaa harjoitusta.

Pääsin myös olemaan potilaana muutaman kerran ja sekin on antavaa! Koska saa näytellä, mikä on kivaa. Lisäksi oppii muilta, kun muut hoitavat sinua.

Leiripaikkamme oli vanha kartano ja sen piha. Keskeltä pihaa löytyi paljon omenapuita, marjapensaita jne. Oli herkullisia! Hyvä välipala napata tauoilla jne :)

No leirillä oli kaiken tämän tekemisen lisäksi vapaa-aikaa. Saunomista, paljon hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja vikana iltana oli iltajuhlaa jne. Sai tutustua mahtaviin ihmisiin, sai uusia ystäviä kenties, lisäksi tutustui paremmin jo vanhoihin tuttuihin ketä oli nähnyt muualla ennen. Täysin vapaa-iltana pääsimme myös piipahtamaan kotopuolessa moikkaamassa ihanaa ystävää ja samalla käymään porukoilla ja näkemään Juulimusta! Jee!

Niin ja oli aika siistiä, et vikan päivän harjoituksessa potilaina olikin meikän isä ja pari kaveria! Meinas kyllä pokka pettää etenkin kavereiden kohdalla. Mutta selvittiin siitäkin 'ammattimaisin' elkein ja kaikki sai hoitonsa. Lisäksi Juulin kanssa pääsi hengailee enemmän. Ja olen ylpeä siitä pikkukoirasta, kun se tykkää ihmisistä ja tutustuu! Hieno koira siitä vielä tulee.

Mutta voin taas todeta käsi sydämellä, että Punainen Risti on rakkaus! Tästä harrastuksesta saa niin paljon irti. Oppii paljon uutta, pääsee tekemään vaikka mitä. Ja mikä parasta, mikä on käynyt jo ilmikin, tutustuu aivan mahtaviin ihmisiin! Voin sanoa, että näiden puolentoista vuoden aikana olen saanut enemmän ystäviä, kuin ehkä koko lukio yms aikoina. Olen saanut myös paljon läheisiäkin ystäviä Punaisen Ristin kautta, joten en voi kun kiittää tätä maailman ihaninta järjestöä :)

JA KOHTA ON NÄLKÄPÄIVÄ! Voit lahjoittaa bloggaajien lippaan kautta noin muun muassa. Seuraavaksi sitten varmaan postailenkin kohta nälkäpäivästä enemmän. Ei nyt sekoiteta tähän kuitenkaan enempää!



Terkkuisin Pilvi!