Herzicamp 2011
Vietin viikon Kauniaisissa, Herzicampillä. Mikäkö se on? Se on SPR:n järjestämä yhdenvertaisuus- ja moninaisuusleiri, jossa kaikilla on mahdollisuus tehdä kaikkea. Leirillä oli niin vammattomia kuin eritavoin vammaisia ihmisiä. Tarkoituksena oli, että jokainen saa apua ja jokainen auttaa. Leiri toteutettiin vapaaehtoisvoimin ja leiriläiset tekivät leiristä leirin. (Testi, kuinka monta leiri sanaa saa samaan lauseeseen ;D)
HerziCamp alkoi tosiaan maanantaina 1.8 ja luvassa oli viikon täydeltä tekemistä, leiri nimittäin loppui lauantaina 6.8. Viikolle oli luvassa niin Helsinki-päivää, kuin suomalaisia lavatanssejakin. Kun porukka oli saatu suurin piirtein kasaan, niin aloitimme ruokailulla, jonka jälkeen oli pientä tutustumista ja tekemistä. Koska leirillä oli niiiiin paljon kaikkea mukavaa, niin en selosta joka päivää piirun tarkasti, vaan niitä omasta mielestäni hauskimpia tai mielenkiintoisimpia juttuja. Ja tosiaan, muistakaahan, että kaikki mitä tehtiin, tehtiin yhdessä ja jokainen leiriläinen pystyi osallistumaan täysillä kaikkeen!
Leiri alkoi nopeasti muodostua ryhmäksi ja vaikka itselläni ei ollut paljonkaan tuttuja leirillä, niin sain kyllä heti seuraa ja juttukaveria. Nopeasti muodostui kaverisuhteita ja koskaan ei kyllä tarvinnut yksin olla jos seuraa kaipasi. Huomasin myös sen, että vaikka olin luullut olevani huono englannissa, niin hyvin ulkomaalaisten kanssa sujui juttelu heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tietenkin mitä pidemmälle leiriä mentiin, sitä paremmaksi puhuminen englanniksi kehittyi. Ymmärtämisessähän minulla ei koskaan ole ollut sen suurempia ongelmia, vaan juuri siinä uskalluksessa puhua englantia. No nyt sekin korjautui tämän leirin aikana!
Itselleni jäi erityisesti leiristä mieleen sitten seuraavat jutut, joista kerron vähän tarkemmin alla. Vaikka kokonaisuudessaan kaikki oli erittäin mukavaa ja hauskaa, niin jotkut jutut ovat aina hauskempia kuin toiset! Meillä nimittäin oli yhtenä päivänä vammojen jako. Jokainen leiriläinen sai itselleen vamman tai eri vamman mikä itsellään oli. Minä sain sitten nakikseni kädettömyyden. Luvassa oli sitten rastirata näiden saatujen vammojen kanssa ja jaettiin ryhmät. Minun ryhmässäni oli mm. huonokuuloisia, putkinäköinen ja yksikätinen tyyppi. Voin sanoa, että kyllä kädettömänä oli vaikeaa heittää frisbeetä tai kääntää vaikkapa kylkiasentoon (eli ei oikein onnistunut :’D). Samoten oli ärsyttävää, kun hiukset menivät silmille ja niitä ei saanut pois, joten joutui kysymään aina jotakuta auttamaan niinkin ’pienessä’ asiassa.
Helsinki-päivä tietenkin oli yksi leirin kivoimmista jutuista. Porukalla menimme ensin keskustaan ja siellä meidät jaettiin ensiksi värien mukaan ryhmiin. Ryhmissä meidän piti alkupäivä tehdä tehtäviä, jotka ohjaajat olivat meille kehittäneet. Tehtävänä oli mm. viihdyttää junaa odottavia ihmisiä, kerätä 30 roskaa, pitää ovia auki, aloittaa keskustelu hississä ja tarjota hierontaa jollekin esim. taksikuskille. Oli hauskaa ryhmässä toteuttaa näitä tehtäviä ja samalla kulkea keskustassa. Esimerkiksi meidän ryhmän ulkomaalaiset nautti kovasti kiertelystä ja Muumikauppa Forumissa oli mukava juttu. Itse kävin vielä ryhmämme kahden ulkomaalaisen jätkän kanssa shoppailemassa toiselle farkut. Voin sanoa, että on aika mielenkiintoista a) shoppailla miehelle vaatteita ja b) tehdä se englanniksi :D No tuon tehtäväjutun jälkeen oli luvassa ruokaili Chikosissa. Hyvää ruokaa oli ja kaikki saivat syötyä. Siitä sitten oli lähtö paikkaan, jonka oli aiemmin valinnut. Itse menin ryhmään, joka suuntasi luonnontieteelliseen museoon. Osa taas meni Suomenlinnaan ja osa shoppailemaan Itäkeskukseen. Oli mukava päivä ja kaikki pääsivät lopulta bussiin ja takaisin leirikeskukseen.
Sitten eräänä päivänä meillä oli vuorenvalloitus. Leiripaikalla oli pieni kallio, jonka päällä oli pieni rakennus. Sinne sitten päätimme kaikki kavuta. Malike yritys toi meille erinäisiä apuvälineitä, että kaikki myös saataisiin ylös. Sillä esim. ei sähköpyörätuolilla sellaista ryteikköä pääse ylös. No saimme kaikennäköisiä maastopyörätuoleja ja tandemkävelysauvat yms. Sitten alkoi vuoren valloitus. Minä ja eräs ystäväni leiriltä veimme ensiksi yhden tytön ylös ja sen jälkeen lähdimme hakemaan toista. Oli aika mielenkiintoista kyllä tuo homma ja palkitsevaa. Ainakin sain sen selville, että kyllä minä jaksan ja ei tarvitse esimerkiksi nyt vielä heittää kaivoon ajatusta, ettenkö pääsisikin ensihoitajaksi erikoistumaan tuolla lähihoitajakoulussa. Tai siis kyllä näköjään sitä kuntoa minulla riittää ihan hyvin :) Siellä kallion päällä sitten joimme päiväkahvit ja eräs Lady Fox tuli vierailemaan myös. Oli hauskaa ja nauraa sai mahan kipeäksi. Tovin siellä oltuamme lähdimme sitten takaisin alas ja tietenkin autoimme taas toinen toisiamme. Voin sanoa, että ihan mieletöntä!
Tuossa sitä äksöniä. Mutta meillä oli paljon keskusteluja, draamaa, iltajuttuja ja juttelua muuten vaan. Hyvää ruokaa ja hengailua. Oli ihan superia tutustua kaikkiin niihin ihmisiin leirillä ja saada paljon uusia kokemuksia. Voin myös sanoa, että elämänkuvani taas avartui entisestään. Vaikka olen aina pitänyt itseäni avoimena ja ennakkoluulottomana, niin ne vähäisetkin luulot yms taas karistuivat kyllä pois. Aivan mielettömiä persoonia leiri täynnä! Lisäksi sain paljon uusia ystäviä ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Toivottavasti tulen tapaamaan näitä ihmisiä enemmänkin ja toivottavasti ensi vuonna pääsisin taas leirille olemaan. Tämä leiri vain vahvisti sitä halua päästä hoitoalalle, auttaminen on minun juttu. Ja haluan myös parantaa autettavien mahdollisuuksia ja saada tästä maailmasta yhdenvertaisemman!
Voin suositella Herzicamp leiriä kyllä kaikille, keitä vähän alkoi kiinnostaa. Voin myös kertoa lisää leiristä ja asioista, jos joku haluaa. Pistäkää vain kommenttia niin vastailen enemmän kuin mielelläni :D Taas on pitkä vuosi odotettavaa.
Superiloinen ja onnellinen Pilvi
Ps. I'm already missing you my herzifriends <3
