Menneitä ja nykyisyyttä

Huvittaa, että tuo biisi soi mulla tosi pitkään repeatilla aikoinaan. Tai siis sanotaanko, että ehkä kolmisen vuotta sitten soi? Kun kuuntelee tuon sanoja, niin se kerto omasta mielestäni paljon minusta. Siltä se siis silloin tuntui. Nyt tämä biisi pamahti soimaan spotifystäni shufflella ja muistin kaikki ne fiilikset. Kyllä happyhappyjoyjoy-Pilvi on joskus masistellut ja angstaillut. Ainakin itsekseen :D

Jotenkin sillon tuntu, että oli yksin, vaikka oli kavereita ja kaikkea. Mutta oli semmonen tyhjä olo tosi usein. Muistan kyllä, jumitin kotona paljon ja kävin aina välillä naapurissa (eli siis Riksul ja Ninnul) kahvittelee ja hengaa. Mutta siinä se kaikki oli silloin. Tietenkin koulussa kävi ja oli, mutta ei oikein muuta.

You get so silly when you're lonely

And you think that you're the only

I hope that someone's gonna call

And tell me this night is over
'Cause I wanna start living my life
Before I get much older

Nyt huvittaa etenkin tuo kertosäkeen viimeiset rivit. Okei, silloin mulla oikeesti ei ollut kovin kummoinen elämä. Mutta ainakin toi asia on muuttunut sitten sen ajan! Välillä sitä nykyään toivoo, että olisi enemmän semmosta luppoaikaa. Mutta nytkin mulla on kalenteri täynnä tekemistä ja kavereita ja kaikkea. Mietin joskus, että nytkö se kaikki luppoilu korvautuu. Okei mua ei haittaa! Koska nään ihmisiä, saan olla mukavien tyyppien kanssa, saan tehdä sitä mistä tykkään. Mua ei haittaa, että oon koko päivän menossa ja käyn vaan kotona syömässä ja nukkumassa. Eli tosiaan. Nyt sitä elämää löytyy ja ei tarvinnut paljoa vanheta ;) 

Maybe you all would consider it a joke
If I say that I hate myself
But now and then
When I look into the mirror
All I see is a big mistake
(And wouldn't you)

Muistan myös sen, että en tykännyt lukiossa peilikuvastani. Tai tykkäsin välillä ja välillä en. Useimmiten en. Nyt olen kasvanut siinäkin asiassa ja nykyään peilikuva on muuttunut paremmaksi. Niin ulkonäöllisesti (omastamielestä ja sehän on kai tärkeintä?), mutta myös henkisesti. Ehkä sitä vähän sitten aikuistuu niinsanotusti, vaikka mä oon kyllä ikuinen Peter Pan! 

Well I just wanna believe
That I could be something to someone

Tosta biisistä tää kohta kyllä edelleen kytee mielessä. Se ei oo muuttunut. Ainoo ehkä et kyllä mä tiedostan sen, että tietenkin oon jotakin jollekin. Ihan varmasti oon tärkeä ihminen monelle. En voi kieltää. Mutta ehkä ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitan ;) 

Mutta hauskaa huomata, kuinka sitä on muuttunut ihmisenä. Ehkä jopa parempaan suuntaan. Tai sitten on vain kasvanut teini-angsteista. Tosin en kyllä koe koskaan kärsineeni pahimpia angsteja silti. Tuo on ollut jotain normimasistelua. Toki vieläkin on päiviä, kun tuntuu juuri tuolta biisiltä. Mutta ne on vain päiviä, hetken ajatuksia. Ja se on normaalia. Eikö?

Että tämmöinen blogitus tähän väliin. Oli pakko kun tuo biisi törmäytyi minuun! Olen ollut hassulapsi joskus, olen hassulapsi vieläkin mutta eritavalla. 

Tänään psykososiaalinen jotain ja jotain kurssilla puhuttiin, et pitäisi oppia tutkimaan itseään enemmän. Sitten on helpompi auttaa muita. Voisi ottaa joskus kunnon hetken oman itsensä miettimiseen. Mikä minä olen? Mitä minä haluan? Mistä minä oikeasti pidän? Siinäpä aihe pohdiskelulle, vaikka kyllähän tätä tulee aina välillä mietittyä ohimennen ja välillä tarkemmin. Mutta jos pysähtyisi oikeasti miettimään? Kasvaisinko silloin ihmisenä enemmän? 

Pilvi