Mä olin haavi, sä perhonen, kuin hullu perääsi rynnäten

Hei olen Pilvi ja kiersin Semmareiden 10 päivän kiertueesta kuusi päivää. Hupsista. No ainakin niistä voi sitten jotakin kirjoittaa blogiinkin, vaikka taas vähän yleisesti kertoen vaan. Eihän sitä kaikkea jaksaisi edes noin monesta päivästä naputella ylös. Kuvia tuli otettua enemmän ja vähemmän ja yllätyin kamerani (tai no pitäisi varmaan sanoa objektiivini) laadusta. Mageita kuvia tuli siis konserttisali/klubi olosuhteissakin! Etenkin klubikeikalta sain semmosia kuvia, että olen itsekin ihan hämmentynyt niiden laadusta. Oikeasti rehellisesti sanottuna ne ovat upeita! Mutta koska kuviakin on paljon, niin laitan tähän vaan muutaman maistiaisen : )

Tosiaan oma kiertue-elämäni alkoi Tampere-talosta 7.4. Olin erittäin jännittynyt, koska luvassa oli ihan uusi keikkasetti ja uusia biisejä. Tämä konsertti kuluikin lähinnä ihmetellen ja posket kipeäksi nauraen. Muutaman kuvan kaikelta ihmettelemiseltä kuitenkin onneksi ehdin ottamaan. Eturivissä kun istui, niin kyllä siitä hyvin näki ja kuuli! Keikan jälkeen fiilis oli mieletön ja onneksi luvassa oli vielä monta keikkaa! Uudet biisit veivät kyllä sydämen ja vanhojen biisien uudet sovitukset olivat mielettömiä! Oli hauskaa myös nähdä tuttuja pitkästä aikaa ja päästä juttelemaan.

Seuraavana päivänä oli luvassa Kuopio. Sinne lähdin matkustelemaan junalla ja minun piti vaihtaa samaan junaan isosiskoni kanssa. No VR pissi hommansa tässä vaiheessa ja minun juna oli myöhässä eikä tuo isosiskon juna suostunut odottamaan 10min meidän junan saapumista. Jep. Hurjat kymmenen minuuttia olisi pitänyt odottaa. No onneksi seuraava juna Pieksämäeltä Kuopioon tuli jo puolen tunnin päästä ja matka saattoi jatkua. Lopulta pääsin Kuopioon ja keikan alkuun oli vielä muutama tunti (olimme varanneet siis liput vain kello 21 keikalle, vaikka olisi ollut myös kello 18 keikka luvassa). Majoittauduimme hotelliin ja lähdimme lampsimaan kohti Kuopion musiikkikeskusta. Nyt ei jännittänyt enää niin paljoa kuin edellisiltana, koska tiesi mitä olisi luvassa. Kuopiossa sitten saattoikin keskittyä jo enemmän laulujen sanoihinkin (siis uusien), kun enää ei tarvinnut olla vain sillä ’vaaaauuuu, uus biisi, siistii’ fiiliksellä. Eli pystyi keskittymään siihen olelliseenkin, eli mitä laulussa lauletaan osioon. Kuopion keikka ei kuitenkaan ollut samanlainen identtisesti Tampereen kanssa. Sillä esimerkiksi lavalla nähtiin kolme eri asua Semmareiden päällä. Niin, siis Tampereellahan oli vain kaksi eri asua. Mutta pakko sanoa, että kyllä oli hienot ne siniset puvut ja punaiset tennarit, mitä Kuopiossa vielä lisänä nähtiin! Kuopiosta tuli ostettua myös ihka aito ja alkuperäinen Kuka on tuo mies –kasetti! Meitsi kulkee kesän kasettisoittimen kanssa ja kuuntelee sitä, kuka mitään iPodeja tässä tarvitseekaan!

Kuopiosta suuntasimme Isosiskon kanssa sitten kohti Lappeenrantaa. Välissä oli siis yksi taukopäivä keikkojen suhteen, sillä vasta sunnuntaina 10.4 oli keikka luvassa Lpr:ssa. Lappeenrannassa vietimme aikaa ystävillä ja siis saimme niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Keikka ja hyvä seura viikonloppuna! Lappeenrannassa kun ei niin usein kuitenkaan tule käytyä. No sitten seurasikin sunnuntai ja taas keikka. Mutta hähää, eipä ollut vieläkään samalainen kuin edelliset. Välispiikit olivat vähän vaihtuneet ja nyt taas ei lavalla nähty kolmea asua. Joten viimeistään nyt jo tuli todistettua, että ei siinä kyllästy keikkoihin, vaikka periaatteessa sama setti onkin kiertueella! Aina siellä joukossa on jotain uutta ja ihmeellistä.

No Lappeenrannan jälkeen oli muutaman päivän tauko, jolloin ehdin palaamaan Tampereelle ja tehdä niin sanotusti hommia. Eli käydä valmennuskurssilla ja ensiapuryhmän harjoituksessa. Nimittäin vasta 13.4 olisi luvassa Lahden keikka. Lahteen pääsinkin sitten ystäväni kyydillä ja takaisin tietenkin kanssa. Ei tarvinnut yksin matkustella, joten jee! Kiitos vain :) Lahdessa keikka oli kyllä mieletön, nimittäin Sibeliustalo ei koskaan petä! Siellä oli vain jotenkin niin mahtava tunnelma ja kaikkea. Yhteen biisiinkin oli tullut tanssia mukaan, joten haha, taas eroavaisuutta edellisiin keikkoihin. Lahden keikan jälkeen pääsi sitten vähän enemmän jututtamaan poikiakin ja sain annettua muistitikun, jossa oli kuvia kesäkeikoilta comeback –kiertueeseen (eli tähän kiertueeseen, joka oli meneillä). Ajattelin, että tottahan toki kuvat annan itse kuvauksen kohteillekin käyttöön. Itsehän niitä en oikeastaan käytä missään, mutta aina niitä välillä tulee fiilisteltyä koneelta.

Tosiaan alunperinhän minun keikkailut piti jäädä Lahteen. Mutta Tampereella päätin jo, että menen klubille, koska eihän ainoaa klubikeikkaa vain voi jättää väliin. Mutta sitten vielä päätettiin isosiskon kanssa, että mennään Kulttuuritalon keikalle, jos sinne vain on lippuja. Eihän sinne ollut, mutta kävi semmoinen säkä, että eräällä meidän Ruohonjuuritason lintubongareista (Semmareiden faniporukka siis) oli kaksi eturivin lippua vapaana, kun hän ei itse keikalle pääsisikään. Pitihän sitä sitten pelastaa toinen pulasta, joten tämä oli semmoinen win win tilanne molempien kannalta.

Sitten perjantaina tosiaan 15.4 hyppäsin taas ystävien kyytiin, jotka siis myös ovat Semmarifaneja, ja matkasimme kohti Helsinkiä. Klubikeikalle oli tulossa iso porukka meitä Ruohislaisia, joten oli kiva myös päästä kunnolla höpöttelemään ja näkemään heitäkin. Keikka itsessään alkoi kello 23, mutta olimme Virgin oilissa jo hyvissä ajoin. Siellä sitten valtasimme eturivin – tietenkin. Voin kyllä sanoa, että olisi harmittanut, jos en olisi klubikeikalle tullut! Oli eri biisejä mitä konserttisaleissa ja lavan pienuus aiheutti sen, että myös vähän ns. koreografiat (tai niiden pois jättäminen) oli muuttanut keikkasettiä. Muutenkin koko yleisö oli Virginissä niin mahtava, ettei kyllä aikoihin ole tuollaista ollut! Porukka laulo peräti kovempaa kuin itse Semmarit aina välillä. Muutenkin meininki oli niin upea. Virgin oilissa sitten tulikin keikan jälkeenkin vietettyä aikaa, itse asiassa melkein pilkkuun asti. Lähdimme nimittäin joskus puoli neljän aikaan yöllä kohti bussia ja yöpaikkaa (veljelle yöksi ja tosiaan veljenpoika (kummipoikani) siellä kanssa oli. Niin siis veli ei ollut kotona, mutta veljen vaimo kyllä. Tässä siis myös tosiaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lisäksi aloitimme tuosta 2kk kaverista kouluttamaan Semmarifania. Mobedimies oli aika kova sana tällä kertaa, se nauratti paljon) Virgin oilissa sitten sai seurustella tuttujen kanssa kunnolla ja vaihtaa kuulumisia. Ja näkihän sielläkin taas Semmareita, joten hauskaa oli. Onneksi en tosissaan jättänyt tätä keikkaa väliin!

Ja lopuksi lauantaina oli luvassa siis minulle viimeinen kiertueen keikka. Mielettömän hyvät paikat oli kyllä Kulttuuritalolla! Pienten teknisten ongelmien jälkeen keikka saatiin kunnolla alkamaan ja nautin oikein kunnolla viimeisestä keikasta tältä erää. Oli aivan mahtavaa täälläkin ja pieni haikeus jäi, kun keikat sitten lopultakin loppuivat. Mitäs sitä sitten nyt odottaisi? No ehkä kesäkeikkoja pääsisi katsomaan, jos vain töistä sattuu vapaapäivän saamaan johonkin kohtaan sopivasti. Olisi edes yksi kesäkeikka kiva nähdä taas! Kulttuuritalon keikan jälkeen kiittelin poikia kovasti keikoista ja suuntasin nokkani koti rautatieasemaa ja junaa.

Lopputiivistys on se, että uudet biisit iskivät lujaa ja vanhat olivat taattua laatua kuten ennenkin. Uusista lauluista itselleni mieluisimmat olivat ehdottomasti Tunnelin suu (siis oikeasti, vau. Koreografian kanssa se vain on niin magea, mutta ilmankin upea!), Kevään merkit oli taattua ihanaa ja lällyä rakkauslaulua <3 ja Kylmää hikeä sai kyllä kylmät väreet kulkemaan iholla. Kaksi muuta uutta biisä oli kyllä kanssa mukavia, menevämpiä ja vauhdikkaampia. Mutta ehkä tunnelin suu vei voiton näistä uusista. Vanhoista Jos minä hukkuisin -biisillä oli upea uusi sovitus ja se koreografiakin, huh huh! Äh, tässähän tulee kohta listattua kaikki. Joten sanon vain: menkää ihmeessä seuraaville Semmarikeikoille, jos haluatte tajuta jotakin mitä selitän tässä :D

Nyt keikkoja odotellessa on kuitenkin uusi DVD Semmareilta kourassa, joten sitä katsoessa aikakin menee sitten. Ja kyllähän se lievittää pahinta keikkakuumetta. Eikä tosissaan yksikään noista kuudesta keikasta ollut samanlainen toisen kanssa! Siis pohja kyllä oli sama, mutta pientä eroavaisuutta löytyi aina. Tosin miksipäs ei löytyisi, onhan lavalla parikymmentä miestä ja varmasti ideoita ja juttuja matkoilla keikkapaikoilta toiselle syntyy.

Seuraavia keikkoja nyt sitten odotellessa! Pilvi