Lauma koostuu yksilöistä

Nyt soi: Olavi Uusivirta ja Anna Järvinen - Nuori ja Kaunis

Tänään tulin kotiin kotiin käymään (eli siis vanhemmille) ja ensimmäinen outous oli se, että autossa ei ollutkaan mukana sitä haukkuvaa karvapalleroa. Kukaan ei tervehtinyt siis iloisella haukunnalla tai hännän heilutuksella. Tänne tultaessa vasta siis konkretisoitui tuo Nellan pois meno. Ei sitä niin osannut oikeasti ajatella, kun oli muualla. Missä Nellan kanssa ei ole tullut elettyä. Mutta täällä, täällä olen sen kanssa elänyt lähes kymmenen vuotta. Ajatelkaapas sitä.

On ihan outoa. Oikeasti. Kokoajan vaan mietin, että missä Nella on. Menisinkö rapsuttamaan sitä. Voisinko tarjota herkkuja ja viihdyttää toista temppujen tekemisellä (tai siis Nella viihdyttää minua)? Mutta ei, se ei enää ole mahdollista. Ei tässä maailmassa.

Ainoa asia mikä on konkreettinen, on tuo uurna tuolla kirjahyllyssä. Se odottaa hautaamista mökkimme pihalle. Sinne, missä Nella tykkäsi olla. Haudan päälle istutetaan joku hedelmäpuu, jota Nella saa sitten vahtia.

Mutta kotona on silti kiva olla. Vaikka ei olekaan sitä oleellista pikku kaveria pyörimässä ympärillä.

Juu. Eipä tässä muuta. Pakko vain avautua, kuinka hassua on olla, kun ei ole koiraa täällä. Mutta hei, mulla on ideoita ja tekstejä mielessä nyt, eli ehkäpä tässä tulee kohta tiuhempaan tahtiin lukemistakin. On harrastustekstiä, Semmarikeikkatekstiä jne tulossa. Hehee.

♥:llä Pilvi